06 July, 2013

Ensi viikon haaste

Ensi viikolla olisi sitten se päivä, jolloin - sain tästä tunteesta kiinni jo viime viikolla - seison lähtöviivalla ja ajattelen, että kohta mun pitää juosta kakskytyks ja jotain kilsaa. MIKSI teen tämän itselleni? Ketä voin syyttää?

Välillisesti se tarkoittaa myös, että ensi viikolla olisi syytä onnistua jossain, jossa ihan lähtökohtaisesti en nykyisin onnistu ikinä: tarpeeksi nukkumisessa. Pedissä olisi hyvä olla viimeistään puoli kymmenen, mutta itseni tuntien puoli yhdeltätoista olisi sekin vallan jotain.

Toiset osaa.

Toiset ei.
En tiedä, kumpi tulee olemaan suurempi haaste, se kakskytyks ja jotain vai ajoissa nukkumaan. Mutta ne ovat molemmat edessä vasta ensi viikolla. Ja ensi viikko, se on noin yleisesti ottaen hienoa aikaa, sillä eikös maailman paras reippaussananlaskukin kuulu seuraavasti: miksi tehdä tänään se, minkä voi huomennakin jättää tekemättä?

14 comments:

  1. Hyvin se menee! Lepo ei kyllä ole yliarvostettua. Vastoin kaikkia tapojani hölkyttelin tällä viikolla yhtenä aamuna töihin (5 km), alla huonot unet ja kuuma sää, ja en ois yhtään pidemmälle jaksanut.

    Ota mallia siitä, joka osaa. :)

    ReplyDelete
  2. Niin kai pitäis, mutta toisaalta kun se raukka ei tiedä paremmasta eli Internetistä :D

    Nostan hattua duuniin juoksulle. Oliko sulla rojut repussa vai miten toimit?

    ReplyDelete
  3. Mulla on töissä pukukoppi ja siellä perussuihkukamat. Menin edellisenä päivänä töihin fillarilla, ja kun illalla satoi, nössöilin ja soitin miehen hakemaan. Seuraavana aamuna repussa oli vaihtovaatteet, vähän meikkiä, avaimet ja pankkikortti. Vaikka reppu ei ollut painava, luulen että jotenkin jäkitin hartioita tms. ja sen takia tuntui, ettei oikein happi kulje.

    ReplyDelete
  4. Mua vähän jännittää sun puolesta :) Oon huomannut itsessäni nyt tässä kesän aikana sen että se juoksijaminä alkaisi pikkuhiljaa kaipaamaan aktivoitumista. Ilmeisesti lepo on tehnyt tehtävänsä. Varustelu on tosin vallan vaiheessa, kissa kusi vanhat lenkkarit käyttökelvottomiksi ja uudet on hankkimatta. Josko aloittaisi nyt niiden hankinnasta.

    ReplyDelete
  5. Mä aloitan juoksemisen uudestaan taas ensi viikolla. Katotaan jos se kymppi taittuis vuoden päästä. :)
    Toivon, että jolkuttelu toisi kunnon yöunet ainaisen valvomisen sijaan.

    ReplyDelete
  6. Ma luulen etta jos oot oikeasti sita mielta etta se kakskytyks ja risat kilsaa saattais olla helpompi kuin ajoissa nukkumaan niin sulla ei ole mitaan hataa siella juostessa :D

    Jos onkijoille toivotellaan kireita siimoja, niin pitasko juoksijalle toivotella sitten kireita kengannauhoja..? No, onnea juoksutaipaleelle kuitenkin :)

    ReplyDelete
  7. Tsemppiä, molempiin haasteisiin. Hyvin ne menee :)

    ReplyDelete
  8. Paitsi että älä ota Leonard Cohenia juoksumusiikiksi tällä kertaa, jooko. Toimii ponnistamiseen (been there done that), mutta juoksutsemppariksi ehkei niin kovin hyvin.

    ReplyDelete
  9. Tsemppii tsemppii!

    Mä odottelen täällä omaa ohkaista kirjekuortani, en tiedä uskallanko avata ja katsoo miten pahasti tuli mokattua.

    ReplyDelete
  10. Jennijee, kiitos - mä tässä juuri mietin, että mun pitäis ehkä viedä vaihtovaatteetkin valmiiksi duuniin, jotenkin hartiajumi on niin vakiovaruste, että mikään painavampi ei tulle kysymykseen. No, tämä on kyllä melko teoreettista pohdiskelua tämä - ensi viikolla en aio rehkiä itseäni puolikuolleeksi. Ja sitten onkin jo loma!

    Kukkavarvas, meitä siis molempia jännittää mun puolesta :D Voi ja kohta mulla on sustakin ainakin virtuaalista juoksuseuraa, jos ei yhdessä päästä lenkille! Mutta uudet kengät on ostettava, ihan oman juoksumukavuuden vuoksi... Ajattele, kun nuo alkaisivat lenkillä pikkuhiljaa tuoksahtaa...

    Veera, takuulla taittuu! Ja malja ensi viikolle! Kyllä juoksu munsta auttaa kaikenlaiseen, ja sitten nukkuu kuin tukki. Ellei nyt sitten pyöri ylikierroksilla puolta yötä, mutta sattuuhan sitä. Onneksi aika harvoin.

    RainDrop, niin sitä voisi ajatella, mutta toisaalta kello on taas puoli yksitoista enkä ole tehnyt elettäkään hammasharjan suuntaan, joten tää nukkumisjuttu on TODELLA haastavaa mulle.

    Kiitos! :)

    Saara, kiitos! Ja joo, en ota. Itse asiassa ajattelin ottaa äänikirjan, sillä olen kuullut että matka ei tapa vaan vauhti, ja haluan jotain johon voin keskittyä niin, etten lähde pinkomaan pää kolmantena jalkana. Turhan pirteän musiikin kanssa voisi käydä huonosti :)

    Olen tässä päivän miettinyt, miksi Leonard Cohen toimii ponnistamiseen. Mä olisin ajatellut jotain tosi kiukkuista punkkia :D

    Periaatteen Nainen, suurkiitos! Toivon kauheasti, että kirjekuoresi on paksu, mutta jos ei ole, laita mies avaamaan se. Niin minäkin tein.

    ReplyDelete
  11. Liina, se on tietenkin makuasia :) Mä luulen, että jos olisin sen 1,5 tuntia joutunut ponnistamaan kiukkuisen punkin tahdissa, olisin ehkä kiroillut kätilölle vähän enemmän. Jotenkin Leonard Cohen rauhoitti.

    Ja hei, tajusin juuri, että mä saatan olla suorittamassa omaa puolimaratoniani kun sä juokset omaasi. Eli munkin pitäisi varmaan opetella menemään ajoissa nukkumaan.

    ReplyDelete
  12. Hyvä pointti. Tosin epäilen, että kätilöt tietävät kiroilusta, että synnyttäjä on elossa :)

    Otetaanko skaba? Kumpi selviää omastaan nopeammin? :D Tsemppiä joka tapauksessa siihen sunkin koitokseen, vaikka se aikataulullisesti onkin vähän vaikeampi ennakoida.

    ReplyDelete
  13. No hei tsemppiä! Mä juoksin eilen vahingossa 13 kilsaa, tuli ihan voittajaolo :D

    ReplyDelete
  14. Tänks! Tuollaisia vahinkoja saisi itsellekin sattua enemmän, mutta valitettavasti tiedän jo kilometrilleen kaikki lähiseudun lenkkivariaatiot :D

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.