tag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post3899774727148910166..comments2023-08-09T17:11:06.096+03:00Comments on Pudonneita omenoita: Tyhjän huoneen kauhuLiinahttp://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-18808025577738312882012-11-02T15:17:18.076+02:002012-11-02T15:17:18.076+02:00Siina, vanhemmalla DI:llä on hetkensä. Kerran eräs...Siina, vanhemmalla DI:llä on hetkensä. Kerran eräs toveri lähti sitä vastaan metroasemalle, koska se "ei muistanut, missä se baari oli, jossa aina istuttiin". Vanhempi DI (tuolloin vasta vanhempi tekniikan ylioppilas) oli kuulemma kävellyt tyhjiä katuja pitkin kädet ojossa kuin zombi :D<br /><br />Joo, juuri tuolta minustakin usein tuntuu! Yksinolo, sellainen hallittu, on ihanaa. Ehkä parasta. Mutta toisaalta kaikkien kannalta on parempi jos näen ihmisiä edes joskus. <br /><br />Yksin asuessani söin aika paljon tonnikalamönjää näkkileivällä :D<br /><br />Olen myös päättänyt, että parhaat päivät eivät ole nähdyt edes sitten kun muutan vanhainkotiin. Aion ottaa sinne piilopullon tai kaksi!Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-10296200118365556442012-11-02T12:16:32.487+02:002012-11-02T12:16:32.487+02:00Ja vielä siitä, että nyt on paremmin kuin ennen. S...Ja vielä siitä, että nyt on paremmin kuin ennen. Se on hyvä juttu. Munkin mielestä on aina nyt paremmin kuin ennen ja toivottavasti jatkossa on vielä parempaa tiedossa. Olis tosi surullista jo tämän ikäisenä (koska olemmehan vielä hyvin nuoria) ajatella, että parhaat päivät on nähty.Siinahttps://www.blogger.com/profile/15683654239463127371noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-15605423835282340192012-11-02T12:13:02.012+02:002012-11-02T12:13:02.012+02:00"Täältä tulee Mörkö" :D Ihan mahtavaa!
..."Täältä tulee Mörkö" :D Ihan mahtavaa!<br /><br />Olen ihan samis (tässäkin). Tavallaan tykkään ihan hirveästi olla yksin, kunhan se toinen on viereisessä huoneessa ja voin mennä sinne milloin vain. Ihan niin hirveitä ei ole enää edes puolison pidemmät poissaolot, en enää halvaantuneena tuijota puhelinta ihan koko aikaa.<br /><br />Nuorempana olin välillä tosi paljon yksin ja se johtaa itselläni helposti erakoitumiseen ja omituiseen käytökseen. Alan istuskella pimeässä ja syödä pelkkää puuroa, koska mitäpä sitä nyt valoja sytyttämään tai ruokaa laittamaan pelkästään minua varten. Sen takia yritän pitää itseni mahdollisimman sosiaalisena väkisin, vaikka luonne vetääkin erakkouteen. Olen iloisempi, onnellisempi ja vähemmän outo kun näen joka päivä ihmisiä.Siinahttps://www.blogger.com/profile/15683654239463127371noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-42474582080572664142012-10-31T08:16:57.788+02:002012-10-31T08:16:57.788+02:00Sikuriina, ihana teksti!
Mun elämässä on ollut y...Sikuriina, ihana teksti! <br /><br />Mun elämässä on ollut yksi sellainen epäjatkuvuuskohta, että kaikki tuntui ihan väärältä ja olisin antanut mitä tahansa takaisinkelausnapista. Se oli tietenkin läheisen perheenjäsenen kuolema. Mutta siitä on jo aikaa, ja sen epäjatkuvuuskohdan yli päästyäni olen kyllä aika samoilla linjoilla sun kanssa. Nyt on paremmin ja sitä on enemmän itsensä. Eikä ihan niin kompleksinen ja rasittava hermokimppu. Ihanaa!Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-2730273944036080992012-10-29T10:18:34.536+02:002012-10-29T10:18:34.536+02:00Mun mielestä elämä on aina ollut parempaa nyt kuin...Mun mielestä elämä on aina ollut parempaa nyt kuin ennen! Jopa ihan tosi syvissä vesissä uiskennellessa on ollut joku kummallinen ajatus, että tää on portti uuteen maailmaan, ei tee mieli vanhaan. Eikä mulla kuitenkaan mikään traumaattien elämä ole ollut :D<br /><br />Parikymppisenä oli paljon enemmän komplekseja, vaikka syitä niille oli varmaan paljon vähemmän. Nyt ei vaan kerta kaikkiaan jaksa välittää ja ajoittain kolauksen saava itsetunto toipuu huomattavasti nopeammin.Sikuriinahttps://www.blogger.com/profile/06729102265464630639noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-1424124161270620262012-10-28T18:28:17.474+02:002012-10-28T18:28:17.474+02:00Heh, kiitos te ihanat!
Hassuahan tässä on se, ett...Heh, kiitos te ihanat!<br /><br />Hassuahan tässä on se, etten mäkään ole mitenkään yltiösosiaalinen. Mukavuusalue on melkoisen ahdas: olen esimerkiksi ihan hirveän huono yökyläilijä, koska ajatuskin puolitutuista katsomassa silmiin aamiaispöydän yli on omiaan aiheuttamaan akuutin paniikkikohtauksen. Tästä syystä emme ikinä käy kenenkään kavereiden mökillä tai sen sellaista. Kai siinä on kyse siitä, että yksinäisyys on hyvä juuri niin kauan kuin se on omaehtoista, mutta ei kovin paljon pidemmälle.<br /><br />Ihan mahtavaa, etten ole yksin sen fiiliksen kanssa, että nyt on paremmin kuin ennen. Se on ihan älyttömän vapauttava tunne! Ja ne hormonit - on ihan käsittämättömän pelottavaa, miten paljon ne vaikuttavat ihan ajatusmaailmaankin.Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-77739654179262410132012-10-28T16:54:39.032+02:002012-10-28T16:54:39.032+02:00Olisin voinut jättää melkein samanlaisen kommentin...Olisin voinut jättää melkein samanlaisen kommentin kuin STD tuossa yllä. Hyvä kirjoitus! (Siis sinulta, mutta myös häneltä.) <br />Itse kuulun niihin, jotka ovat aina pitäneet yksinolosta. Paitsi juuri noiden raskaus- ja imetyshormoonien vallitessa, jolloin olin välillä paniikissa yksin (= yksin lapsen kanssa) olosta. Ei yhtään minua! Onneksi ne hormoonit eivät enää jyllää. ;)<br />Leopardikuningatarhttps://www.blogger.com/profile/03104644899258496843noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2222251644533857505.post-44379871735812324292012-10-28T10:45:51.853+02:002012-10-28T10:45:51.853+02:00Mitäpä tässä voi sanoa kuin että hyvä kirjoitus, j...Mitäpä tässä voi sanoa kuin että hyvä kirjoitus, ja hyvä että nykyään on paremmin :)<br /><br />En voi väittää ymmärtäväni sitä tunnetta, mitä tarkoitat kun kirjoitat että seinät kaatuvat päälle, koska mä olen ollut ja viihtynyt yksin ihan liiankin paljon. Niin paljon että se näkyy sosiaalisena rampautena. Mulla kaatuu seinät päälle liiasta ihmisten tapaamisesta. Viimeksi joskus ala-asteen alkuvuosina oli sellaista, että en olisi kestänyt olla yksin koska pelotti, mutta totuin koska oli vähän pakkokin.<br /><br />Tämä on tällainen omaan näkökulmaasi nähden käänteinen avautuminen, näemmä, enkä oikein ymmärrä miksi tätä asiaa nyt tänne tulin kertomaan. Kai siksi että piti sanomani, että kirjoituksesi viimeinen kappale osuu hyvin minuunkin. En hitto vie haluaisi palata ajassa edes viittä vuotta taaksepäin! Muistan kun joskus esim. se kymmenen vuotta sitten ajattelin, että olisipa hienoa joskus saavuttaa tasapaino ja jonkinlainen sisäinen rauha. Nyt se on, ja voin paremmin kuin koskaan siitäkin huolimatta että on ihan oikeita vastoinkäymisiä. Aikuiselämä on <i>niin</i> paljon parempaa kuin teini-ikä tai edes varhaiset parikymppisvuodet!Suvi Trokee-Daktyylihttps://www.blogger.com/profile/00332029256219780985noreply@blogger.com