Harmaa syksy

Kuolasin Jared Floodin ohjetta Green autumn -lapasille aikani, mutten millään saanut sitä ahnaisiin näppeihini. Yritys oli kyllä kova: tilasin jopa Vogue Knitting -lehden sen numeron, jossa ohjeen piti olla - vain tajutakseni, etten vaan osaa. Sain ihan eri numeron.

Lannistuneena annoin periksi, kunnes kesällä tajusin, että jopa Vogue Knitting on siirtynyt nykyaikaan ja myy ohjeitaan sähköisinä kappaleina jippii. (Rowan, odotan samaa teiltä, kiitos. Hop hop.)

Niinpä päätin törsätä tähän Saffron Dyeworksin jumalaisen silkkisekoitelangan, josta olisi varmaan voinut tehdä myös huivin, jos:

1. Minulla olisi ollut jonkinlainen aavistus siitä, millaisen huivin
2. Lankaa keriessä ei olisi käynyt ns. mogadishu, joka johti hikisenä helteisenä ahdistavana päivänä massiiviseen itkupotkuraivariin* ja siihen, että osa langasta päätyi koristamaan roskista kun allekirjoittanut päätti tunnustaa tosiasiat, ts. tästä ei nyt tule mitään.

No, näitähän sitten paukutin enemmän tai vähemmän kiroten keskellä onneksi-ei-enää-niin-helteistä-kesää ja päätin, että muksu syntyy sitten kun nämä ovat valmiit. Ohje ei ollut kovin vaikea, mutta melkoisen työläs. Sitten kävi vähän niinkuin H. C. Andersenin sadussa Villijoutsenet, ja neiti saapui maailmaan, vaikka toisesta lapasesta puuttui peukku. Kieltäydyn kuitenkin näkemästä tässä mitään symbolisia yhteyksiä synnytyksen kanssa. 

Viimeistelin koko homman Naistenklinikalla (siellä, missä on ihmisen hyvä synnyttää) odotellessani, että saan tytön samalle osastolle, ja nyt vaan odottelen käyttökelejä tai sitä, että hukkaan lapaset, kumpi sitten ensinnä tapahtuukaan.

(Ostin muuten Prisman lastenosastolta skottiruudulliset lapaspidikkeet, mutta ne eivät kyllä ehkä sovi näiden lapasten arvolle, vai mitä sanotte?)

* Vetoaisin raskaushormoneihin mutku. Tuntuu huijaukselta. Olen kykenevä itkupotkuraivareihin normihormoneissakin.

Naistenklinikka on huippu

Kuten tuli ehkä aiemminkin mainittua, en juuri tykännyt synnyttämisestä.

Mutta yhdestä jutusta tykkäsin tosi paljon. Naistenklinikka, sydän tähän. Jos jossain on synnytettävä, teen sen Naistenklinikalla jatkossakin*. Oikeassa oli Mari, joka keväällä valintaani kommentoi sanomalla, että Naistenklinikka on hyvä paikka insinöörin synnyttää - itse menen vielä pidemmälle ja suosittelen muillekin.

Meillä ei synnytyksen osalta kaikki mennyt ihan niin kuin elokuvissa, mutta olo oli silti koko ajan turvallinen - koin ja koen yhä, että koko perhe sai parhaan mahdollisen hoidon. Lopputuloksen valossa näin sitäpaitsi kävi: kaikki ovat hengissä ja synnytystapahtumasta nopeasti toipuneita. 

Itse synnytyksen aikana niin kätilöt (kaikki kolme) kuin lääkäri olivat mukavia ja asiantuntevia. En ollut suunnitellut muuta kuin etten välttämättä haluaisi epiduraalia (minusta on vaikea suunnitella asiaa, josta en mitään tiedä), mutta juurikin kivunlievityksen suhteen oli oikeastaan aika helpottavaa seurata ammatti-ihmisten ajatuksia ja suosituksia. Yleisesti ottaen ne olivatkin joko erittäin toimivia tai ainakin veivät huomion hetkeksi muualle (niin, siitä sängyltä tosiaan kannatti nousta ylös. Who knew?) Ja kun kätilö sitten ehdotti, että nyt voisi kuitenkin olla hyvä hetki epiduraalille, olin koko sydämestäni samaa mieltä - ja mahtava idea se olikin.

Lapsivuodeosastolla meni vähintään yhtä hyvin - osaston kätilöistä oli valtavasti apua ja iloa imetyksen ja muun lastenhoidon opettelussa, tukea öisin kun nuori Ahmed Ahne vienosti (RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ) pyysi lisää ruokaa, ja äidin toipumisessa askarruttaneissa kysymyksissä. Koska hengasin osastolla puolet ajasta ilman vauvaa ja ramppasin alhaalla vastasyntyneiden valvontaosastolla, oli kyllä ihan elintärkeää, että molempien osastojen henkilökunta oli niin äärimmäisen ihanaa.

Vaikka tuskin maltoin odottaa, että pääsen laitoksesta ulos perheeni kanssa, itku meinasi silti tulla kun sanoin heippa. Mutta minä nyt olenkin vähän tällainen.

* Juu, lisää lapsia ei tule ennen kuin mestan remppa on valmis.

Aikadilataatio

Wikipedian mielestä aikadilataatio määritellään näin:

Ajan vääristymä eli aikadilataatio on suhteellisuusteorian ennustama ominaisuus, jonka mukaan kappaleen liikkuessa lähellä valon nopeutta aika kulkee yhä hitaammin.

Muita tilanteita jolloin aika kulkee hitaammin:

- Synnytyksen avautumisvaihe ("Paljon kello on? Ai minuutti on mennyt. Tuntui tunnilta. Tässä varmaan menee vielä hetki?")
- Synnytyksen ponnistusvaihe
("Kauan tätä nyt on jatkunut? Ai viis minuuttia? Tuntui kahdelta tunnilta. Mä luulin, että tää on se ihan nopealta tuntuva osuus.")
- Sairaalassa hengailu
("Miks täällä netissä ei oo tapahtunut mitään vaikka oon ollut offline jo viikon? ...ai siis me tultiin toissapäivänä?)

Lupaan muuten pyhästi olla kertomatta inhorealistisia yksityiskohtia raskaana oleville ystävilleni. Riittää, etten minä suostu enää synnyttämään.

Ylläri

Tämä on varmaan asia, joka ei kyllä yllättäisi ketään muuta kuin minua, mutta lievänä yllätyksenä kuitenkin tuli se, miten ... no, raskasta tämä raskaus on.

Siis fyysisesti.

Torstaina juoksentelin asioilla ympäri kaupunkia ja olin lopulta niin tuskissani, että siitä saivat osansa viattomat ystävätkin.

Eilen siivosin vaatekaappia. Jaksoin peräti kaksi hyllyä, kunnes uuvuin. Vaatteet painavat, piru vie! Ja seisominen sattuu!

Olen sekä ihan että en yhtään valmis lapsen ulostulolle.

Flow-vaatekriisi

KYLLÄ, minullakin on se. Flow-vaatekriisi, josta niin monista blogeista onkin voinut jo lukea.

Koska haluan keulia, väitän, että omani on kestänyt jo hyvinkin kaksi kuukautta ja se on pikkuhiljaa muuttanut muotoaan.

Vaihe 1: Näinköhän mulla on enää yhtään kivoja vaatteita, joihin Flown aikana mahdun.
Vaihe 2: Näinköhän mulla on enää yhtään vaatteita, joihin Flown aikana mahdun.

Tosin rakas puolisoni lupasi jo alkukesästä ihmetellessään vatsani kokoa, että voimme leikata lakanaan loppukesästä päänaukon, jotta voin lepattaa menemään - mikäli siis mitkään muut vaatteet eivät enää mahdu.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vaatteiden valinta helpottuu huomattavasti kun vaihtoehtojen määrää karsitaan esim. yhteen. Lisäksi nyt näyttää siltä, että sää suostuu kerrankin olemaan yhteistyöhaluinen - se yksi vaihtoehto voi jopa sopia lämpötilaan. Sitäpaitsi, ja ennen kaikkea, kiitos säätilan voin myös valita jalkineet jotka eivät ole äärimmäisen kaameat mutta joilla voin silti kävellä (edes vähän).

Selittämätöntä

Päätin antaa kestovaipoille mahdollisuuden ja tilasin peräti kaksi (2) all-in-one -vaippaa Kestovaippakaupasta. All-in-one, koska jo näin etukäteen ennustan, että minkäänlainen vaippojen kokoaminen ei ole vaihtoehto - käytön helppoutta ei ole se, että pesun jälkeen kokoaa vaipat kasaan, jos vaihtoehtona on, ettei vaippaa tarvitse kasata. (Kiitos ammattini, tuppaan suhtautumaan hieman nihilistisesti ihmisten laiskuutta koskeviin halveksuviin kommentteihin. Laiskuus on vakio. Hyvät ratkaisut ottavat sen huomioon.)

Se vaahtoamisesta ja asiaan:

Olen kyllä tiennyt, että koiramme (kuten kai monet muutkin koirat) kokevat vauvojen vaipat äärimmäisen kiehtoviksi, mutta olen jostain syystä otaksunut, että se johtuu vaipan sisällöstä.

Kunnes tänään löysin koirani vaivihkaa varastamasta toista täysin uusista ja puhtaista vaipoista lelukäyttöön. What gives? Onko kyse sittenkin siitä, että vaippa tuotteena on koiran psyykelle täysin vastustamaton? Vai onko se tuo hemaiseva tähtikuosi?

Cusp Liinan tavalla

Cuspitkin ovat vihdoin valmiit!* Jee! Pidän näistä jopa enemmän kuin Baudelaireista, jotka lankoineen näyttävät tällä hetkellä varsinaisilta maahissukilta (mikä ei nyt siis ole kehu.) Pakkaisin nämä sairaalakassiin, ellen pelkäisi silmittömästi, että joku käärii ne vahingossa omaan laukkuunsa.

Cuspien lanka oli muistaakseni Heritage Silkiä, ja sillä oli älyttömän kiva neuloa. Sävy on ihan karkki. Erityisen ylpeä olen siitä, että ylipäänsä osasin - ohje ei ollut aivan simppeli. Ekaa sukkaa piti purkaa muutamaankin otteeseen, toinen oli onneksi helppo paukuttaa valmiiksi kun kaikki virheet oli jo kertaalleen tehty.

Yksi virhe sukkiin kyllä jäi; koska sen purkaminen olisi vienyt kohtuuttomasti aikaa ja energiaa, päätin, ettei kyseessä ole bugi vaan feature. Jos siis mietitte, mitä "Liinan tavalla" tarkoittaa.

Koiran mielestä jalkoja ojennellaan meillä vain koiranrapsutustarkoituksessa.

Sitten pitäisi enää päättää, tehdäkö seuraavaksi a) lapaset b) pipon vai c) kolmannet sukat.

* Päättelyä vaille. Haha. "Valmiit". Haha.

Lauri Karhuvaara -show

En voi sietää Lauri Karhuvaaraa tai Maikkarin aamuteeveetä, minkä täytyy olla syy siihen, että rakas siippani käänsi juuri volaa vielä vähän kovemmalle.

Kyllä siinä kuulkaa korvat vuotavat verta kun Karhuvaaran tämänhetkinen naispuolinen sidekick kailottaa torilla ratsupoliiseille.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: säätiedotus, jossa kuvattiin tietokoneen ruudulta netin sääennustetta, oli riemastuttava. Tahattomasti varmaan, mutta riemastuttava.

"Säätyttö vaikuttaa vähän sellaiselta chatjuontaja-oompaloompalta", kommentoi mieskin iloisesti.

Ja hyvä, että jostain sai miesparkakin revittyä riemua - luulen, että pääsyy kanavan vaihtoon oli toivorikas odotus siitä, että rouva Shingler on vielä ruudussa kertomassa, miten elää ilman kemikaaleja, missä tapauksessa aamuviihteeksi olisi oletettavasti piisannut erään Liinan kiroilu.

Verenpaineeni onni on, että tältä vältyttiin. Hertsikan neuvolantädit kiittävät!