Jäin miettimään perhepeti- ja imetysasioita. (Otaksun perhepedillä tarkoitettavan konseptia, jossa vauva nukkuu vanhempiensa kanssa samassa sängyssä.)
Meillä tyttö siis sekä on täysimetyksessä (tämän voi halutessaan tulkita kahdella tavalla: 1. ei saa muuta ruokaa tai 2. ei tee juuri muuta kuin syö, molemmat ovat yhtä totta) että nukkuu perhepedissä. Tällä saa ymmärtääkseni paljon hippiäitipisteitä, mutta perimmäinen syy on seuraava:
Olen laiska ja mukavuudenhaluinen.
(Lisäksi tykkään ihan aidosti siitä, kun sirkuttava ja potkiskeleva vauva nukkuu vieressä.)
Perhepeti ja imetys takaavat ainakin omat yöuneni. Epäilen nimittäin, että tyttö on hoitanut syömisensä muutamana yönä aivan oma-aloitteisesti, mitä suuresti arvostan. Tuskin olisi hoitanut pinnasängystä käsin tahi pulloruokinnassa ollessaan.
Meillä on myös käytössä täysimetys tyyppiä yksi mutta tyttö nukkuu omassa sängyssä (joka on siis toistaiseksi ihan mun petissä kiinni). Ja syykin on täsmälleen sama. Minä kun en puolestani nuku kovin hyvin silloin, jos typy on meidän sängyssä. Toisaalta hän herää nykyisin kerran noin kolmen aikaan ja seuraavan kerran noin viiden-kuuden aikaan syömään, joten kovin usein ei tartte ponnistaa itse ylös.
ReplyDeleteVastasyntyneenä pidin yöt meidän sängyssä, koska silloin ruoka maistui useammin ja olin itse sen verran klesana, että toukan nostaminen omasta sängystään olisi ollut liian vaativa suoritus.
Teidän sirkuttajalle pisteet oma-aloitteisuudesta, ei meillä koskaan moinen onnistunut (niin tai no, mistäs mä tiedän varmaksi...).
anteeksi muuten, että näihin kommentteihin vastailu kestää - en pääse koneelle ihan niin usein kuin haluaisin tätä nykyä...
ReplyDeletemusta on ihanaa, että ihmiset löytää eri tapoja toimia niin, että arki sujuu helposti! siksi ehkä toivoisinkin, että imetyskeskustelusta häviäisi hieman se arvosota. tärkeintä varmaan on, että perheessä kaikki voivat hyvin.
toukan nostelu on muuten yllättävän vaikeaa, jos on esim. selkäsärky. auts.
(ja eihän joka yö tietenkään ole näin oma-aloitteinen, mutta on sentään muutama! :D)
Välillä tuntuu, että äitiys ei muuta olekaan kuin arvosotaa... kas kun ethän sinä suinkaan välttämättä tiedä, voiko se toukkasi hyvin, joku muu tietää sen varmasti paremmin. (joo ehkä mä olen lukenut vääriä keskusteluja liikaa viime aikoina, lisättynä vielä ihan tosielämän tapauksilla)
ReplyDeleteJa anteeksi puolestaan, että vuodatan lähes jokaiseen postaukseesi, mutta kun sattuneesta syystä aihepiiri on tällä hetkellä aika läheinen (poislukien nuo neulontajutut).
mulla on sama fiilis tuosta arvosota-asiasta. se on vähän sääli, koska sellaista painetta varmasti harva kaipaa. enkä ainakaan itse koe olevani kovin kummallinen asiantuntija, joten neuvojen jakelu muille tuntuisi kovin kiusalliselta.
ReplyDeleteja musta on IHANAA kun kommentoit! tarvitsen itsekin vertaistukea, joten siitä on iso ilo. ja tekeehän se blogin pitämisestä muutenkin mielekkäämpää. iso, iso kiitos <3