Siivosin vaatekaappini (sen, jota rakas mieheni on valitettavan osuvasti jo pidempään kutsunut "Babylonian riippuviksi vaatepuutarhoiksi") lauantaina.
Edit. Oli siitä siivouksesta muutakin hyötyä. Löysin myös eräät sukkapuikot ja setin päättelyyn sopivia neuloja, jotka olin laittanut sinne "talteen".
Järkyttävä määrä vaatteita meni keräyspisteeseen ja vielä järkyttävämpi satsi suoraan energiajakeeseen (tiedättehän, ne trikoopaidat, jotka alkavat tuoksua epämiellyttävästi heti, kun ne laittaa päälle ja muuta sen sellaista.) Mikä masentavinta: olen tehnyt homman vuosien saatossa useita kertoja. Viimeksi raskaana ollessani.
Mutta vihdoin tapahtui edistysaskel. Koska en ole ostanut juurikaan vaatteita (paksuusvaatteita ei lasketa) noin vuoteen, siivouksesta jäi näkyvä jälki. Kaapissa on nyt tyhjiä hyllyjä! Siellä ei ole enää vaatteita, joita en käytä (koska en mahdu niihin "vielä" tai koska ne olivatkin ihan tyhmiä ostoksia, mitä oikein kaupassa ajattelin). Siellä on vaatteita, joista pidän ja joita aion käyttää jatkossakin. No, on siellä vähän sellaisiakin, joihin en mahdu vielä - mutta paksuuskilojakaan ei lasketa.
Mies kehui aikaansaannostani asiaankuuluvalla tavalla ja sanoi, että nyt hänen puolensa kaapista (se, jossa t-paidat on viikattu kuin kaupassa ikään) näyttää kauheammalta. Lohdutin: ei tämä nyt mikään kisa ole. Mies vastasi, että hän on kyllä koko ajan suhtautunut vaatekaappeihimme kisana, jossa hän on suvereeni voittaja.
En oikein tiedä, tuntuiko viikonloppuna voitokkaammalta lauantaina klo 14 kun sain homman päätökseen vai sunnuntaina klo 22 kun ihmiskunta yllätti iloisesti sijoittamalla Haaviston toiselle kierrokselle.
Lauantain voitokkuudesta on kuitenkin selvä seuraus. En halua ostaa vaatteita. Enää ikinä. Haluan ihailla vaatekaappini tyhjiä hyllyjä.
Edit. Oli siitä siivouksesta muutakin hyötyä. Löysin myös eräät sukkapuikot ja setin päättelyyn sopivia neuloja, jotka olin laittanut sinne "talteen".
Mäkin saan aina välillä vimman tehdä sama puhdistus mun vaatekaapissa. Se ilo siitä, kun saa viedä jätesäkillisen verran vaatteita kierrätykseen!
ReplyDeleteTosin tyhjät kaapit mulla toimii lähinnä katalysaattorina uusien vaatteiden ostolle 'nyt saan oikein LUVALLA ostaa'.
Mun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ostaa vaan vähän, mutta laadukasta.
Se on äärimmäisen puhdistava tunne!
DeleteEi ole pakko kasvaa aikuiseksi, enkä muutenkaan tiedä, onko "vain vähän mutta laadukasta" aikuisuuden kriteeri. Ajattelin hetken itsekin, että nyt ostan jotain kevätkivaa, haa, mutta sitten siinä kuitenkin kävi vähän niin kuin säästämisessä. Säästettyjä rahoja ei voi käyttää mihinkään eikä tyhjiä vaatekaapin hyllyjä täyttää. (Toisin kuin tyhjää kirjahyllyä, joka vain odottaa täyttymistään.)
Ja totanoinnii, tää äitiyspäiväraha ei ihan niiiiin iso ole, että kauheasti tällä shoppailtua tulisi ;)
Ihana inspiraation lähde tämä sun kirjoitus! :D
ReplyDeleteNyt munkin tekee mieli siivota vaatekaapit (okei, vaatelipastot, ei ole kauheasti kaappeja). Tajusin juuri, että olen säilönyt neuleita ja housuja, joita en ole käyttänyt
a) tänä talvena
b) viime talvena
c) osaa edes sitä edeltävänä talvena
Joten taitaa olla turha kuvitella, että käyttäisin niitä ensi talvena :P
Mahtavaa jos insipiroin! Ja vielä hyvällä tavalla, eikä syyllistävällä tavalla, mikä ei ole yhtään ihanaa tietenkään :)
DeleteJotenkin tuosta tuli kyllä hirveän mainio olo, että sikäli voin suositella. Käyttämätön tavara jotenkin tuppaa ahdistamaan.
Kävin vielä ostamassa villavaatteille sellaisen eri hienon suljettavan boksin. Sitten kävi tietysti ilmi, ettei se mahdu kaappiin mitenkään päin. Yritän suhtautua asiaan zenhenkisen rauhallisesti.