Nyt oli niin hyvä päivä, että jaan sen teidänkin kanssanne. En nimittäin kuluttanutkaan päivääni uuden ykkösharrastukseni (itkemisen) parissa vaan vedin syvään henkeä ja lähdin perhevalmennusryhmän vapaaehtoiseen tapaamiseen* - vain huomatakseni jälleen kerran, että aika lailla pidän niistä. Niissä tapaa ihmisiä, joita ei ehkä muuten tulisi tavanneeksi, eikä vain oman viiteryhmänsä (käyttöliittymäsankareiden tahi insinöörien) edustajia. Meidän ryhmässä on esimerkiksi eräs kirjastonhoitajatar, joka siis sen lisäksi, että on älyttömän kiva, edustaa myös ammattiryhmää jota ei-niin-salaisesti fanitan. Olla nyt kirjastossa töissä!
Valitettavasti tapaamisessa puhuttiin enimmäkseen vauvoista eikä kirjastotyöstä, mutta ehkä jo ensi kerralla keskitytään todella tärkeisiin asioihin.
Tapaamisen jälkeen menin Kluuvin kauppakeskuksen uuteen teekauppaan selvittämään, saako sieltä puer-teetä, jota ilman en yhtäkkiä voi elää. Oli siellä. Ostin kahta sorttia, maustamatonta ja (jossain mielenhäiriössä) toffeella maustettua. Epäilyttävä toffeen käry seurasi karavaaniamme koko kotimatkan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: jos toffee-puer (siinäpä kaksi sanaa, joita en ollut koskaan ajatellut yhdistäväni) onkin tosi pahaa, juotan sen vieraille. Pahoitteluni, etten tämän kirjoitettuani luultavasti voi kutsua ketään blogia lukevista kylään.
Teekauppa oli kaiken lisäksi tosi symppis. Suosittelen. Sen nimi on Chaya, jos vaikka haluatte käydä siellä - otaksun tosin, että pulju löytyy ihan vain olemalla todennäköisesti Kluuvin ainoa teekauppa.
Kotona katsoimme tyttären kanssa edellämainitun kirjastonhoitajattaren vinkistä Ellan ja Aleksin uuden biisin videon, Yöjuna Rovaniemelle. Tytär pitää videosta kovasti. Äitinsä saattaa pitää siitä vielä vähän enemmän. Hyvästi katu-uskottavuus!
* Tästä voinee päätellä, että rautalisä alkaa pikkuhiljaa toimia! Sen voi päätellä myös siitä, että vatsani on kipeä. Hyvin kipeä.
Valitettavasti tapaamisessa puhuttiin enimmäkseen vauvoista eikä kirjastotyöstä, mutta ehkä jo ensi kerralla keskitytään todella tärkeisiin asioihin.
Tapaamisen jälkeen menin Kluuvin kauppakeskuksen uuteen teekauppaan selvittämään, saako sieltä puer-teetä, jota ilman en yhtäkkiä voi elää. Oli siellä. Ostin kahta sorttia, maustamatonta ja (jossain mielenhäiriössä) toffeella maustettua. Epäilyttävä toffeen käry seurasi karavaaniamme koko kotimatkan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: jos toffee-puer (siinäpä kaksi sanaa, joita en ollut koskaan ajatellut yhdistäväni) onkin tosi pahaa, juotan sen vieraille. Pahoitteluni, etten tämän kirjoitettuani luultavasti voi kutsua ketään blogia lukevista kylään.
Teekauppa oli kaiken lisäksi tosi symppis. Suosittelen. Sen nimi on Chaya, jos vaikka haluatte käydä siellä - otaksun tosin, että pulju löytyy ihan vain olemalla todennäköisesti Kluuvin ainoa teekauppa.
Kotona katsoimme tyttären kanssa edellämainitun kirjastonhoitajattaren vinkistä Ellan ja Aleksin uuden biisin videon, Yöjuna Rovaniemelle. Tytär pitää videosta kovasti. Äitinsä saattaa pitää siitä vielä vähän enemmän. Hyvästi katu-uskottavuus!
* Tästä voinee päätellä, että rautalisä alkaa pikkuhiljaa toimia! Sen voi päätellä myös siitä, että vatsani on kipeä. Hyvin kipeä.
Psst! Kokeile eri rautalääkkeitä, niissä on hurjat erot mm. sen suhteen mitenkä käy vatsalle. Terkuin, Myrkky-Maire
ReplyDeleteKirjastotäti olis hiukea duuni. Mun salainen haaveammatti lapsena. Äiti oli töissä kirjastossa, samoin serkun mummi ... me myös asuttiin melkein kirjaston vieressä. Kotona leikittiin pikkuveljen kanssa kirjastoa ja MÄ sain olla aina kirjastontäti! Pikkuveli osasi paremmin lainata kirjoja ;o)
Heh, mä oon lääketehtaiden vihaama tapaus, juuri mikään rautalääke ei sovi herkälle (!!!) vatsalleni. Maltofer-tipat on ainoa, jonka kanssa voin juuri ja juuri elää.
DeleteMä oon joskus opiskeluaikana ollut kirjastossa duunissa. Muistelen etäisesti, että olihan siinäkin omat arkisemmat hetkensä, mutta oli se silti ihanaa. Kirjojen keskellä koko päivä!
Ihanaa että oli hyvä päivä <3
ReplyDeleteKyllä <3 Sellaisia tarvitaan.
DeleteKirjastonhoitajat! Mulla oli osa-aikatyössäni osa-aikakollegana kirjastonhoitajaguru, joka tiesi kirjoista ja kirjallisuudesta kaiken! Ihana Sinikka.
ReplyDeleteOstin syksyllä Thé-huoneelta (vai onko se aksentti toisin päin?) puerh-teetä, joka on kyllä hyvää, kunhan tottuu siihen vahvasti maanläheiseen makuun. Toffee kuulostaa kyllä aika eksoottiselta siihen yhdistettynä.
Yöjuna Rovaniemelle on melko ihana. Pakko tunnustaa, et mua itkettää aina, kun sen näen. Jo ennen raskautta kävi näin, mm. töissä koko firman palaverissa, jossa ko. teos esitettiin.
Nyt kun sanon, että tarkkaile postiasi, niin mun on pakko muistaa alkuviikosta laittaa hommat pakettiin ja postiin!
Mulle tuli nyt aksettiepävarmuus, joten kirjoitan tähän vain, että mainitsemasi teekauppa on myös tosi kiva. En vaan ollut varma, onko se kärryjen kanssa saavutettavissa ja lisäksi halusin kokeilla jotain uutta. Puer on parasta kun siihen tottuu! ...mutta tottumiseen voi tosiaan mennä hetki.
DeleteSitä toffeeversiota en ole vielä uskaltanut maistaa, tämä toinen on oikein mainio.
Mä huomaan nyt kiitollisena, että olen päässyt pahimmasta liikutuksesta jo yli, koska mussa Yöjuna Rovaniemelle herättää halun paukuttaa pöytää yhdessä lapsen kanssa :D Kyllä se siitä, ei enää ehkä vuottakaan tippa linssissä!
Äläkä stressaa paketista, musta on ihanaa jos sille vaipalle tuli uusi, hyvä koti <3
Hymyilyttävä juttu! Paistakoon aurinko päivä päivältä kirkkaammin...
ReplyDeleteJa jos joskus tulen kylään, tuon varmuuden vuoksi oman teepussin. Vaikka rooibosta.
Kyllä, aurinkoa meille kaikille!
DeleteMä lupaan, että jos tulet kylään, juotan sulle joko ensiluokkaista toffeevapaata puerh-teetä tai jotain muuta kelvollista! Ehkä jopa valkoviiniä. Ostan kookospallojakin. Paitsi jos vihaat kookosta.
Ja siis voihan se olla tosi hyvääkin. Se toffeepuerh.