Mitä kuuluu 10 kuukautta vanhan pienen tyypin elämään? No, ainakin ensimmäinen kuumeinen flunssa. Sydäntäsärkevä kokemus - minulle siis. Lapselle luultavasti kurkkua ja lihaksia särkevä kokemus. Bonuksena sain itsekin flunssan, mutta omaan kurjuuteensa muistaa keskittyä vasta, kun on saanut mukelon nukkumaan.
Muutakin kuuluu:
Muutakin kuuluu:
- Viisi puhjennutta hammasta tarkoittaa, että kesäduunissa konduktöörinä lippuja voi leimata viisinkertaisella tahdilla.
- Yösyötöistä on luovuttu kokonaan, paitsi niinä öinä kun ei ole. Olen kehitellyt uutta sanontaa: "päättäväinen vauva voittaa aina".
- Lempileikki on Mission Impossible. Siihen kuuluu se, että isä roikottaa nilkoista ja vauva poimii lattialta käkättäen lelun. Onneksi lattia ei ole täynnä mitään hypertarkkoja sensoreita, koska tuota kuolaa tuppaa tippumaan - muutenhan täällä pläigäisi koko ajan joku hälytys. (Kun itse yritin tätä leikkiä, nostin vauvan liian aikaisin ylös, lelu jäi lattialle ja suuttumusta piti lepytellä useamman tovin ajan.)
- Toinen lempileikki on Jahtaa Piskiä. Valitettavasti se ei ole koiran lempileikki.
- Neiti tietää yhä, mitä haluaa - eikä pelkää osoittaa sitä.
- Kahdeksan kuukauden lääkärissä kysyttiin, leikitäänkö meillä vastavuoroisia leikkejä. Silloin ei, nyt kuvaan on astunut kaksi: irvistely ja iltapuuron panttivankidraama. Ensinmainittuun kuuluu ilveilyä, joka tulee toistaa vauvan ällistyneeksi ihastukseksi (luulen, että hän oli jo siirtänyt meidät toivottomien tapausten kategoriaan.) Toiseen kuuluu sarja juhlallisia transaktioita, joissa minä ojennan lelun (tai koiralle tiputettavan herkun) ja täsmälleen samaan aikaan lapsi avaa suun puurolusikallista varten. Koirasta on tullut iltapuurohetkien ylin ystävä.
Mä olin juuri ajatellut, että pitäisiköhän alkaa syödä lapsen kanssa yhtä aikaa, jotta hänellä olisi ruokapöytäseuraa ja hän voisi samalla jo oppia valmiuksia pöytätapojen alkeiden opetteluun (olipa monimutkaisesti ilmaistu, mutta kun 8kk ikäiseltä ei oikein vielä tohdi edellyttää sujuvaa mallioppimista), mutta teidän koiraesimerkkinne johti minut vielä epäröimään. Varmaan kuitenkin ehdollistuisin syömään aina kun lapsi syö, ja sitten vielä aina kun mies syö. Ja silloin kun lapsi nukkuu, koska kahviahan ei voi juoda ilman kylkiäistä.
ReplyDeleteLasketaanko muuten vastavuoroiseksi leikiksi se, että kun lapsi on saanut puuronsa syötyä ja maitonsa juotua jne., niin sen jälkeen minä syön jäljelle jääneet puuronjämät ja lapsi katselee sitä huvittuneena?
Ilman muuta lasketaan :D
DeleteMitäs jos otatte vaan mukelon mukaan ruokapöytään kun itse syötte? Niin me tehdään, ja jos meidän ruokailu osuu samalle kellonlyömälle kuin lapsen, mukelokin saa sapuskaa. Muussa tapauksessa se saa lelun ja naamanvääntelyesimerkkejä viihdytystarkoituksessa vanhemmilta. Välipalojen suhteen olen aika nihkeä lapsen osalta. Niistä tulee sotkua ja vaivaa, nimittäin.