Nyt kun koko perhe on toipunut vatsataudista paitsi mies, joka kiitos state of the art -käsihygieniakäytäntöjeni (kaksi saippuointia ja käsidesi*) ei koko tautia näillä näkymin ole edes saanut sai taudin vasta kaikkien mahdollisten ja mahdottomien itämisaikojen mentyä ohi yhtiökokouksen jälkeen, sori vaan kaikki kokouksessa olleet, paarustimme koko sakki taloyhtiön yhtiökokoukseen.
Meillä on hirveän kiva taloyhtiö, etenkin minusta, jonka mielestä ihmiset enimmäkseen ovat hirveän kivoja. Oikeastikin fiilis on kyllä hyvä. Tai ainakin oli viime kevään Suureen Hissikokoukseen asti, joka kiristi välejä sen verran, ettei hallitus tänä vuonna näemmä viitsinyt roudata syyskokoukseen glögiä. Pidän tätä selkeänä huononnuksena kokouksen kulkuun ja annan moitteet itselleni - istun hallituksessa itsekin, varajäsenenä, ja yhtiökokouksissa käyn äänestämässä hallituksen esityksiä kumoon. Heh.
Aika pian kävi ilmi, että yhtiössämme asuu ihmisiä, joiden mielestä lapset eivät kokoukseen kuulu. Ymmärrän tavallaan: he eivät ehkä kuule kovin hyvin. Toisaalta sikäli en ymmärrä, etten jaksa lasten mulkoilua. Jos ei kuule, lähemmäs istumaan vaan.
Huolimatta lapsen tuomisesta paikalle luottamuspesti jatkui vielä vuodella. Varajäsenenä toki.
Tämä häkellyttävä luottamuksenosoitus kielii tietenkin siitä, että kukaan muu ei halua pestiä, eikä suinkaan siitä, että aktiivisen tarkkaavainen asenteeni taloyhtiön edunvalvojana olisi hyväksyvästi pantu merkille. Ei. Jos hallitus saa remontti-ilmoituksen, jossa joku kertoo tekevänsä B-rapussa suuremman luokan rempan (putkityöt tehdään itse, mutta sähköhommia on palkattu tekemään molvanialainen Kelju "Valokaari" Kojootti kaljapalkalla) iloinen ensireaktioni on yleensä "No mutta sepä kiva! Toivottavasti muistavat levätä, remontointi on rankkaa aikaa parisuhteelle ja vatsan toiminnalle." Onneksi hallituksen muut jäsenet ovat hieman skarpimpia, ja minulla on täten aikaa ottaa kantaa hissiasioihin ja pihaistutuksiin, sikäli kun kokouksiin pääsen (nykyään en kovin usein pääse, koska joku tauti kaataa koko porukan). (Jälkimmäisiin jämäkkä kantani on, että ehdottomasti ovat siellä pihalla, ja edellisiin, että en mää kyllä mistään hissistä maksaisi**.)
Lienee turha pelätä, että tähän hallitushommaan joutuisi sen kummemmin sekaantumaan.
EDIT. Postausta muokattu 08.11.2012. Jätämme muutoskohdan etsinnän kotiläksyksi.
* Vain vatsatautiepidemian aikaan, en ole sekaisin.
** Näin siis siitä huolimatta, että yleisesti ottaen en suinkaan pidä omaa lompakkoani ensisijaisena päätöksentekovälineenä. Ymmärrän mm. asuntolainojen verovähennysoikeuden poistot ja tonttivuokrien korotukset, vaikka henkilökohtaisen talouteni osalta en niistä kauheasti tietenkään riemastu.
Meillä on hirveän kiva taloyhtiö, etenkin minusta, jonka mielestä ihmiset enimmäkseen ovat hirveän kivoja. Oikeastikin fiilis on kyllä hyvä. Tai ainakin oli viime kevään Suureen Hissikokoukseen asti, joka kiristi välejä sen verran, ettei hallitus tänä vuonna näemmä viitsinyt roudata syyskokoukseen glögiä. Pidän tätä selkeänä huononnuksena kokouksen kulkuun ja annan moitteet itselleni - istun hallituksessa itsekin, varajäsenenä, ja yhtiökokouksissa käyn äänestämässä hallituksen esityksiä kumoon. Heh.
Aika pian kävi ilmi, että yhtiössämme asuu ihmisiä, joiden mielestä lapset eivät kokoukseen kuulu. Ymmärrän tavallaan: he eivät ehkä kuule kovin hyvin. Toisaalta sikäli en ymmärrä, etten jaksa lasten mulkoilua. Jos ei kuule, lähemmäs istumaan vaan.
Huolimatta lapsen tuomisesta paikalle luottamuspesti jatkui vielä vuodella. Varajäsenenä toki.
Tämä häkellyttävä luottamuksenosoitus kielii tietenkin siitä, että kukaan muu ei halua pestiä, eikä suinkaan siitä, että aktiivisen tarkkaavainen asenteeni taloyhtiön edunvalvojana olisi hyväksyvästi pantu merkille. Ei. Jos hallitus saa remontti-ilmoituksen, jossa joku kertoo tekevänsä B-rapussa suuremman luokan rempan (putkityöt tehdään itse, mutta sähköhommia on palkattu tekemään molvanialainen Kelju "Valokaari" Kojootti kaljapalkalla) iloinen ensireaktioni on yleensä "No mutta sepä kiva! Toivottavasti muistavat levätä, remontointi on rankkaa aikaa parisuhteelle ja vatsan toiminnalle." Onneksi hallituksen muut jäsenet ovat hieman skarpimpia, ja minulla on täten aikaa ottaa kantaa hissiasioihin ja pihaistutuksiin, sikäli kun kokouksiin pääsen (nykyään en kovin usein pääse, koska joku tauti kaataa koko porukan). (Jälkimmäisiin jämäkkä kantani on, että ehdottomasti ovat siellä pihalla, ja edellisiin, että en mää kyllä mistään hissistä maksaisi**.)
Lienee turha pelätä, että tähän hallitushommaan joutuisi sen kummemmin sekaantumaan.
EDIT. Postausta muokattu 08.11.2012. Jätämme muutoskohdan etsinnän kotiläksyksi.
* Vain vatsatautiepidemian aikaan, en ole sekaisin.
** Näin siis siitä huolimatta, että yleisesti ottaen en suinkaan pidä omaa lompakkoani ensisijaisena päätöksentekovälineenä. Ymmärrän mm. asuntolainojen verovähennysoikeuden poistot ja tonttivuokrien korotukset, vaikka henkilökohtaisen talouteni osalta en niistä kauheasti tietenkään riemastu.
Mä olen niin iloinen että vuokralla-asujana voin lusmuta kaikesta taloyhtiöaktiviteetista eikä sillä ole mun taloudelle ainakaan dramaattisia seurauksia. Toi on raskas sosiaalisuuden muoto. Ihailen kyllä kaikkia vastuunkantajia.
ReplyDeleteJoo-o, kyllä se aika karua oli huomata, että Suuren Hissikokouksen jälkeen osalla oli niin paha mieli, ettei voinut moikata. Tässä hommassa olen oikeastaan ensimmäistä kertaa ymmärtänyt sen, miksi asioiden pitäisi riidellä eikä ihmisten - niinhän mikään harvoin menee, etenkin kun omaa kantaa puolustetaan intohimolla.
ReplyDeleteMua on turha ihailla, tässä yhtiössä on (yhä) aika helppo käydä kokouksissa esittämässä Mielipide :)
"Kyllä se aika karua oli" AAARGH LIINA OPETTELE SUOMEA puuh.
ReplyDeleteAh, hissiäkö teille suunnitellaan?
ReplyDeleteMä taas aina hämmästelen sitä, miten vähän ihmisiä kiinnostaa. Vai luottaako ne vaan mielellään muihin? Meillä oli taloyhtiön taseessa kaikenlaista epäselvyyttä ja lainoja lyhennettiin ihan miten sattuu, kun ei vaan osattu tai tiedetty, mitä pitää tehdä. Kalliiksi tuli.
Onhan siinä vähän väkräämistä joko opetella itse tai hommata asiantuntija, mutta kyse on kuitenkin myös niistä omista rahoista - luulis kiinnostavan?
Hissi on toistaiseksi vielä ajatus, jota kannatetaan ja vastustetaan suunnilleen fiftysixty. Itse en niin välittäisi: jos joudun pyörätuoliin, aion kävellä portaat käsilläni tuolia hampaissa roikottaen.
ReplyDeleteMä epäilen, että kaikista on kiva ajatella, että se hallituksen puheenjohtaja on noheva tyyppi joka osaa ja tietää. Meillä sattuu onneksi olemaan juuri niin.