Epäilen, että minunkin vaatekaapissani on ovi Narniaan. Sen kautta puhuvat majavat, lörpöttelevät ketut ja Cair Paravelin sisäköt tunkevat kaappiini vaatteita, joita eivät enää käytä. Moni näin hylätyistä vaatteista on trikoota.
En minä muutakaan syytä keksi sille, että vaikka siivoan vaatekaappini* useita kertoja vuodessa** enkä koskaan ikinä osta mitään, en mitään, olen marttyyri, siivouksen yhteydessä löytyy aina säkillinen vaatetta, josta pitäisi hankkiutua eroon. Enkä puhu nyt kovin pienestä säkistä. Puhun sellaisesta "hei, tulkaa auttamaan, joulupukilta meni selkä" -säkistä.
Tällä kertaa, okei okei, lähti vaatetta joka edellisillä kerroilla oli päätynyt kategoriaan "voishan tätä vielä käyttää" ja sittemmin osoittautunut, että kyllä ei voi käyttää, koska a) kokeiltu on tai b) ei ole viitsitty edes kokeilla. (Lisäksi vein jäljelle jääneet äitiyskuteet pesuun (huolimatta siitä, että ne olivat puhtaita) ja päätin viikata ne narulta säilöön siltä varalta, että joskus vielä olen imetyshommissa. Mitään vauvakuumetta ei ole, mutta Boobin maitobaarimallisto on niin tyyris, etten viitsinyt kierrätykseen kipata ennen kuin olen varma.)
Lähtöpassin saivat esim.:
- Jonkun surffimerkin mekkonen (teknisesti ottaen ehkä pikemminkin paituli), jota en enää ikinä jaksa nykiä alemmas siinä toivossa, että edes osa takapuolesta olisi säällisesti peitetty
- Kaksi kirkkaanväristä toppia, jotka viime vuonna näihin aikoihin sovittamatta (!!!) ostin, vain huomatakseni kotona, että ne ovat sekä liian pieniä että varustettuja iljettävällä, raapivalla pesulappusella
- Bruce Springsteenin keikkapaita, jolle kävi kuten kaikille maailman keikkapaidoille: se kutistui ensimmäisessä pesussa huomattavan paljon. Lisäksi siinä on tahra, joka ei lähde pois, mutta josta kukaan ei kuitenkaan viitsinyt mainita, kun sonnustauduin paitaan viime kesänä Olympiastadionille.
Tarpeetonta varmaan sanoakaan, että osallistun Täti-ihmisen haasteeseen, jossa listataan vuoden aikana hommatut kledjut ja näin selvitetään, mikä niissä ostotottumuksissa olikaan totuus, koko totuus ja vain totuus.
Raportoinnin ajattelin hoitaa kvartaaleittain, mutta voin paljastaa, että tammikuun listalta löytyy sukkia, sukkahousuja ja alushousuja, joita kaikkia Cair Paravelin sisäköt pihistävät kaapistani.
* "Muista laittaa kypärä", sanoi mösjöö.
** Viimeksi siis vuosi sitten. Köh.
Huoh.. mä en ole koskaan osannut tota. En koskaan! En hirveästi osta vaatteita mutta kun ostan niin ne on mulla siihen asti että ne menee rikki tai sitten ne vaan on siellä kaapissa. Kyllä mä sillon tällön vietän vaatekaapin uumenissa kakkosjoulua ihmetellen että "ai tääl on tämmönenkin" mutta mistään en vaan osaa hankkiutua eroon. Ja oikeasti olen yrittänyt! Sama homma kenkien kanssa....
ReplyDeleteKaikista nolointa on että mulla on kaapissa ns. motivaatiohousut joihin en oo ainakaan viiteen vuoteen mahtunu mutta niistä vaan ei voi luopua koska jos sitten ehkä joskus kuitenkin..... niinvarmaan!
Ja pakko vielä sanoa että oon joskus ihan tosissani miettinyt että pyytäisin apua tohon projektiin koska tajuan kyllä että varmana ainakin osa vaatekaapin sisällöstä on jotain ihan järkyttäviä tyylimokia mistä olisi pakko päästä eroon. Mutta se olisi todennäköisesti vielä säälittävämpää ja suora kohtaus jostain Himohamstraajista....
ReplyDeleteMinä taas olen syvästi vakuuttunut siitä, että taipumus hamstrat... pitää huolta tavaroista on vain käytännöllistä ja ekologista. Kun tila jossain vaiheessa auttamatta loppuu, eipähän saa ostettua enempää. Nimim. Vaatehuoneen raivaus(sahaus) tehtävälistalla jo toista vuotta
ReplyDeleteAllekirjoitan taas kaiken - multakin löytyy joku Quicksilverin tai Roxyn boheemina surffipummivuosina ostettu pikkumekko joka ei tosiaan sovi enää tälläselle täti-ihmiselle. :D Ja noita keikkapaitoja kun on ollut festareilla töissä ja muuta. Nyt tosin kotoa löytyi yksi vyöihrakuoriainen ja sain käskyn korkeammalta taholta (=isännöitsijä) siivota vaatekaapin, joten nyt voisi oikeasti tehdä jotain sille "tosi kiva, en oo ikinä pitänyt mutta ihan saletisti joskus pidän"-osastolle, joka vie noin kaksi hyllyä. Ja jos kehtaan osallistun tohon haasteeseenkin, kuulostaa vähän tuskaiselta tälläiselle salashoppailijalle joka piilottaa uudet vaatteet kaappiin ettei mies näe... (Ja unohtaa ne sinne ja löytää ne sit joskus sadan vuoden päästä jne).
ReplyDeleteTuntui heti kevyemmältä kun muilla on samanlainen vaatekaappi ja sain vielä tilittää tuntojani täällä. Kiitos :)
Kulahtaneet trikoopaidat on niin rasittavia! Mulla niitä on useita. Joitakin joskus pidänkin, lähinnä kotona tai ulkoillessa, mutta niistä tulee ärtyneeksi, kun paidat ovat menettäneet muotonsa ajat sitten eikä pesukaan enää auta.
ReplyDeleteMulla on Madonnan keikkapaita, kohta 10 vuotta vanha, joka ei ole koskaan mahtunut eikä sitä ole koskaan pesty. Jälkikasvu tuskin pitää sitä mun merkittävimpänä perintönä, ehkä olisi aika äänestää se ulos.
repsahdin narniajutulle niin syvästi, että oli pakko selostaa miehelle mitä nauran (luin tään siis jo aamulla kännystä) :DDD
ReplyDeletemää tein viime vuonna usean kuukauden ajan hajanaisesti duunia vaatekaapin kanssa, lajittelin hylly kerrallaan pinoihin 1) mahtuu (tää on muuten hyvä tehä raskausaikana...) 2) ei mahu a) tarjoon siskolle b) vien kirpparille c) heitän roskiin. ne pinot oli sit ahistushäiriön pahimmissa syövereissä kuukausikaupalla koskematta makkarin nurkissa. mut kun jäin syyskuusta äittärille, vein jtn neljä joulupukkinyrjähdyskoon kassillista konttiin ja tarjosin koon (huom, ei farkkutuuma vaan naisten vaatekoko) 32-34 kynähameitani yms pikkusiskolle. heitin roskiin mm. kymmenen paria erivärisiä verkkosukkiksia. sit joskus kun imeytys loppuu, heitän husvittuun imetysvaatteet. raskausvaatteista suurimman osan sainkin taas kiertoon lankomiehen siskolle.
tänä vuonna oon ostanut yhet kotihousut!
Mä luulen, että vaatekaappi olisi mun lopulliseksi turmioksi. Olen nimittäin päätynyt sellaisiin laskelmiin, että tavaraa on aina 20-25% enemmän mitä säilytystilaa, ja hallitsen tavarakaaosta vain pitämällä säilytystilan rajallisena. Siksi esim. vauva kolmosta varten ei osteta uutta lipastoa (se mihinkään mahtuisikaan), vaan säilytystilat pitää järkeistää sen mukaan, että viidennen ihmisen vaatteet saadaan olemassaoleviin kaappeihin. En toki vielä tiedä miten.
ReplyDeleteKvartaaliraportointi kuulostaa hyvältä, ei pääse hyvä hanke unohtumaan.
Melko hyvän haasteen olet saanut ja saatan seurata esimerkkiä myös omien kulujeni suhteen. :) Tiedän piinallisen hyvin miten paljon meidän taloudelta kuluu pakollisiin kulutustavaroihin, elintarvikkeisiin ja matkoihin vuodessa koska ne menot kirjataan ylös ja tasataan säännöllisesti, mutta oman kortin käyttöä sitä vähemmän tulee tarkkailtua.
ReplyDeleteKukkavarvas, mullakin oli pitkään tuon kanssa ongelma, mutta yleensä sentään karsin vaatteita muuttojen yhteydessä. Tuolloin oli myös shoppailuongelma, joten pakko niitä oli karsiakin. Nyt en oikein shoppaa, ja haluaisin nähdä tyhjän kaapin :D
ReplyDeleteMinusta muuten ei ole yhtään hölmöä tai säälittävää pyytää apua, jos sitä kokee tarvitsevansa. Onhan niitä kaikenlaisia ammattijärjestäjiä sun muita, tai sitten vain valjastaa touhuun jonkun toverin.
Hippiäinen, totta tuokin! :D Minun kohdallani tilanpuute ei ole oikeastaan ikinä valitettavasti ollut mikään este, mutta jos se jollekulle toimii niin sehän on ihan mahtavaa! Tietysti ... jos yhteiskuntarakenne romahtaa, ikävöin noitakin trikoovaatteita vielä.
Periaatteen Nainen, kuulostaa kovin tutulta! Paitsi vyöihrakuoriaisen suhteen, ewwww, onneksi. Ja kurjaa, että teillä oli sellainen!
Minäkin olen ollut ostosten piilottelija. Vaate- JA kirjaostosten. Huoh. Jälkimmäisistä en tee numeroa vieläkään (koska en oikeasti koe tarvetta), mutta jos en kykene esittelemään jotain vaateostosta miehelle, siihen on luultavasti syynä se, että koko ostos olisi pitänyt jättää tekemättä.
Jennijee, ne on HIRVEITÄ! Mun suosikkeja on ne, jotka alkaa tuoksua oudolle heti, kun ne laittaa päälle. Niitä ei pelasta enää mikään. Mua naurattaa muuten nyt ihan kauheasti ajatus vaatekaapin siivouksesta heimoneuvostona. "Keikkapaita, the tribe has spoken."
Wandis :D Jee!
Toi kohta 1) raskausaikana tehtynä tarkoittanee kätevästi, että vaatekaappi on todella tyhjä jälkikäteen... Prosessi kuulostaa muutoinkin fiksulta, paitsi ehkä se kohta, missä viimeisillään raskaana oleva nainen vie säkkejä konttiin. Niin toki olisin itsekin tehnyt.
Ja siis härregud miten sä oot mahtunut niin pieniin vaatteisiin? Mä en voisi ostaa mitään koon 34 vaatteita vaikka joskus sellaisiin mahtuisinkin, koska olisin ihan varma, että puolen vuoden päästä en enää mahdu :D
Kotihousut voi olla ihmisen tärkein vaate.
Täti-ihminen, se on ehkä totta, jos kohta tavara on epätasaisesti jakautunut. Mun vaatekaapissa on nyt myös esim. raskausvaatteita, joista en tiedä, mitä niille tekisin, ja vauvanvaatteita, jotka pitäisi viedä kirpparille, jollain ajalla, joka sekin epäilemättä tulee Narniasta.
Zaia, kyllä se varmaan kannattaa! Mä tiedän myös meidän ruokamenot yms. koska ne maksetaan erillisellä kortilla juurikin seurannan helpottamiseksi, mutta tämä oma shoppailu on vähän sellaista mitään en oo koskaan ostanut enkä osta -mutua. Jätin toki tästäkin haasteesta kaiken todella olennaisen, kuten lanka- ja kirjaostokset, pois.
Hahaa mulla tuli tosta vyöihrakuoriaisesta mieleen se kun sovittelin joku hetki sitten farkkuja. Kivasti siinä maha roikkui lantiomallisissa <3
ReplyDeleteEli se vyöihrakuoriainen onkin ehkä joku puhuva öttiäinen, joka valtaa vaatekaapit Narniasta käsin? :D Se selittää MINUT!
ReplyDelete