To do:
Luennosta päällimmäisenä jäi mieleen, kuten ehkä arvaattekin, että peruskunto on kaiken A ja O. (Toinen mieleenpainuva seikka oli, että lihaskuntoa pitää myös treenata, mutta sen päätin unohtaa heti, on tässä muitakin ajankäyttökohteita, kuten töissäkäynti.)
Peruskunto on ymmärtääkseni aerobisen sykealueen alapuolella tapahtuvaa liikuntaa: rivakkaa kävelyä tai hidasta juoksua. Olennaista on, että tulee hieman hiki mutta jaksaa kuitenkin käydä olennaista tiedonvaihtoa ystävänsä kanssa (jos sellainen nyt on lenkille jotenkin saatu mukaan huijattua.) Vaihtoehtoisesti peruskuntoalueen voi tsekata sykemittarista (joka todella löytyi lapsen lelulaatikosta, ja jonka paristot saatiin irrotettua magneetin avulla, kyllä ei ole kukaan niin fiksu kuin insinööri, paitsi ehkä diplomi-insinööri.)
Myönnän. Masennuin. Hiljaa juokseminen on niin kovin tylsää. (Paitsi harjoitushallilla, jossa oli kymmenkunta uutta juttukaveria.) Olin kuvitellut hoitavani peruskuntoasiat koiran kanssa kävelemällä, mutta eihän siinä syke nouse kuin satunnaisissa liukastelukohdissa.
Toisaalta peruskunnon kehittämiseen ja ylläpitoon on hyviä syitä: ensinnäkin se on ymmärtääkseni se pohja, jonka päälle kaikki rakennetaan. Toiseksi hyvä peruskunto ja kropan totuttelu juoksuun pikkuhiljaa ehkäisee urheiluvammoja. Myyty.
Laskeskelin tässä, että jos siis nostaisin juoksutreenien määrää kolmeen, voisin juosta yhden nopeamman mutta lyhyehkön lenkin ja pari peruskuntolenkkiä viikossa.
Kuulen jo tylsistyneen ulvontanne. Entäs ne kanssamutsit, huudatte te. Raporttia tai ryömimme nettipiuhoja pitkin pääkallonpaikalle ja ripustamme bloggaajan maiharinnaruista lipputankoon!
No ne oli kaikki tosi kivoja. Kauheasti ujostutti, minkä tyypilliseen tapaani kätkin hysteeriseen pälätykseen. En myöskään tiennyt, mitä muista odottaa, joten en odottanut mitään, ja lopputulos oli juurikin sellainen, että eiköhän näiden kanssa ole kiva kilistellä niitä skumppalaseja sitten toukokuussa. Kun kymppi on juostu. Ja jos hyvin käy, ehkä käydä joskusoluella palautumisjuomalla muutoinkin.
Etsi sykemittari lapsen lelulaatikosta- Hanki mittariin uudet paristot ja katso, saisiko sen herätettyä vielä henkiin, tai edes jonkinlaiseen epäkuolemaan
- Treenaa, huoh, peruskuntoa
Luennosta päällimmäisenä jäi mieleen, kuten ehkä arvaattekin, että peruskunto on kaiken A ja O. (Toinen mieleenpainuva seikka oli, että lihaskuntoa pitää myös treenata, mutta sen päätin unohtaa heti, on tässä muitakin ajankäyttökohteita, kuten töissäkäynti.)
Peruskunto on ymmärtääkseni aerobisen sykealueen alapuolella tapahtuvaa liikuntaa: rivakkaa kävelyä tai hidasta juoksua. Olennaista on, että tulee hieman hiki mutta jaksaa kuitenkin käydä olennaista tiedonvaihtoa ystävänsä kanssa (jos sellainen nyt on lenkille jotenkin saatu mukaan huijattua.) Vaihtoehtoisesti peruskuntoalueen voi tsekata sykemittarista (joka todella löytyi lapsen lelulaatikosta, ja jonka paristot saatiin irrotettua magneetin avulla, kyllä ei ole kukaan niin fiksu kuin insinööri, paitsi ehkä diplomi-insinööri.)
Myönnän. Masennuin. Hiljaa juokseminen on niin kovin tylsää. (Paitsi harjoitushallilla, jossa oli kymmenkunta uutta juttukaveria.) Olin kuvitellut hoitavani peruskuntoasiat koiran kanssa kävelemällä, mutta eihän siinä syke nouse kuin satunnaisissa liukastelukohdissa.
Toisaalta peruskunnon kehittämiseen ja ylläpitoon on hyviä syitä: ensinnäkin se on ymmärtääkseni se pohja, jonka päälle kaikki rakennetaan. Toiseksi hyvä peruskunto ja kropan totuttelu juoksuun pikkuhiljaa ehkäisee urheiluvammoja. Myyty.
Laskeskelin tässä, että jos siis nostaisin juoksutreenien määrää kolmeen, voisin juosta yhden nopeamman mutta lyhyehkön lenkin ja pari peruskuntolenkkiä viikossa.
 |
| Kyllä. Meinasin kirjoittaa kuvatekstiksi "Hyvästi vauhtilenkit". Sitten ajattelin niitä nauruun kuolevia juoksuharrastajia ja kaduin. |
Kuulen jo tylsistyneen ulvontanne. Entäs ne kanssamutsit, huudatte te. Raporttia tai ryömimme nettipiuhoja pitkin pääkallonpaikalle ja ripustamme bloggaajan maiharinnaruista lipputankoon!
No ne oli kaikki tosi kivoja. Kauheasti ujostutti, minkä tyypilliseen tapaani kätkin hysteeriseen pälätykseen. En myöskään tiennyt, mitä muista odottaa, joten en odottanut mitään, ja lopputulos oli juurikin sellainen, että eiköhän näiden kanssa ole kiva kilistellä niitä skumppalaseja sitten toukokuussa. Kun kymppi on juostu. Ja jos hyvin käy, ehkä käydä joskus
Siis jos toi on sun lenkin taulukko niin oooh, mikä tahti. Ihan sama onko peruskuntoa vai ei, mutta mä en edes pääse noin kovaa! Mutta kiva, että teillä oli kivaa. Arvaa ujostuttaako huhtikuussa mua vielä enemmän, kun en ole tavannut ketään ja sitten pitäisi juosta kimpassa ilmeisesti kovaa.
ReplyDeleteHe, yllätyin itsekin. Taisi olla kovavauhtisin lenkki tänä vuonna. Ehkä viime vuonnakin. (Sports Tracker kyllä väittää minun viilettäneen viime vuonna aivan tukka putkella, mutta sitten sovellus päivitti itse itsenä ja lakkasi kirjaamasta vauhtia puoltoistakertaisena.)
ReplyDeleteHyvin se huhtikuukin menee! Ei mekään olla siinä vaiheessa varmasti tämän enempää tavattu, ja on ihanaa kun porukkaan tulee uusi naama :)
Tuo peruskunto on alfa ja omega juttu kyllä on huomattu ihan näin "i choose not to run" ihmisenä, kun kesäisin kirmaa kävelylenkeillään ja yhtäkkiä iskee sellainen hevonen kesälaitumella olo, siis lähes voittamaton, ja edessäkin sopiva alamäki metsämaastossa niin se pysäkin mittainen juoksumatka menee alkukesästä ensin kivuliaammin ja loppukesästä juoksee jo kaksi pysäkinväliä.
ReplyDeleteReipas kävely onkin ihan aliarvostettu laji :D!
Gulp. Kauheeta kyytiä meet.
ReplyDeleteOnneksi mun kilpailuvietti on olematon, toivon vain tapaavani hauskoja ihmisiä ja pääseväni jollain konstilla maaliin. Muutenhan tässä pitäisi ryhtyä treenaamaan tosissaan.
Bleue, no siis juuri noin! Kävely on ihan parasta, ja olin toki kuvitellut hoitavani peruskunnon koiran kanssa apostolinkyydillä!
ReplyDeleteOlin jättänyt huomiotta, että a) peruskunnon kehittyessä vauhdinkin pitäisi kasvaa ja b) puolen tunnin iltapissitys, jossa laahustetaan kotiin äkkiväkkiä kun ei voi kävellä milloin missäkin liukkauden tai vihaisten hiihtäjien vuoksi ei vastaa peruskuntotreeniä :D
Mutta kyllä, ollaan niin samalla sivulla tuosta kävelyasiasta :D
Jennijee, no se loppui nyt :D Kävin eilen pk-lenkillä, ja jotta syke pysyy järjellisenä, vauhti ... ei ole aivan ylläoleva. TOISAALTA suupielet eivät olleet lenkin jälkeen valkoiset, myöskään. Nyt suosittelen sitä peruskuntoa suu vaahdossa kaikille!
Minäkin toivon tapaavani hauskoja ihmisiä <3
Nyt ei voi kuin olla täysin eri mieltä. Kyllä humanisti on kuitenkin fiksumpi (ja löytää myös tekstistä sen olennaisimman ytimen)!
ReplyDeleteEimullamuuta. Vienkin tästä tämän (tyhjän) viinilasini pois. Ahem. Palautusnesteytys...? Uskovathan kaikki? Kukaan?
PS. Peruskunto schmeruskunto. Turhautumapatoumaraivolla on tähänkin asti pärjätty!
Tiäkkö, turhaumapatoumaraivolla minä viimeisimmänkin lenkkini juoksin :D Saatoin mennä ehkä vähän liian kovaa, veri suussa maistuen.
ReplyDeleteMies kysyi lenkin jälkeen, juoksinko vihani pois.
Palautusnesteytys on olennaista! Ja, ööö, viinihän rentouttaa kivasti. Kireitä lihaksia. Niin se on.