Olen unohtanut esitellä chilitarhamme. Tässä se on:
Homman nimi on vesikasvatusjärjestelmä. Jossain raskausaikaisissa höyrypäisyyksissäni sellaisen halusin. Synnytyksenjälkeisissä höyrypäisyyksissäni en olisi voinut päästä siitä tarpeeksi nopeasti eroon.
Houkutushan on selvä: ihania tuoreyrttejä sieltä vain nipsaistaan salaattiin, nips naps.
Ja näin toki onkin, jos pitää kovasti esimerkiksi salviasta ja mintusta, jotka masiinassa menestyvät mainiosti. Minä kyllä pidän salviasta ja mintusta, mutta väitän silti, ettei kukaan voi tarvita niin paljon salviaa ja minttua kuin tämän laitteen kanssa saisi.
Jos haaveilee korianterista tai persiljasta, voi samantien unohtaa koko homman. Pehmeävartiset yrtit lörpähtävät masiinassa tunneissa. Yrttien lehdet pitää onkia mullasta.
Hoidosta sen verran, että kaksi kertaa kuussa suoritettava siivous- ja vedenvaihto-operaatio ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se on yllättävän rasittavaa ja vittumaista hommaa. Etenkin kun multa ottaa ja homehtuu. Ehkä osa yrteistäkin ottaa ja homehtuu? Ainakin sieltä löytyy silloin tällöin joku viehko toukka.
Rakkine vaatii kahden viikon välein neljä purutablettia sisäänsä, jotta kasvit pysyvät hyvin ravinnoituina. Onneksi olkoon, uusi ostaja! Olet juuri lukinnut itsesi asioimaan saman jälleenmyyjän kanssa. Pidetään peukkua, että lähi-Anttilasta löytyy rekvisiittaa vielä ensi kuussakin.
Oma pöytäpuutarhamme viettipuoli vuotta vuoden vaatehuoneessa paketoituna, odotellen sitä maagista hetkeä, että saisin naputeltua ilmoituksen Huutonettiin. En saanut aikaiseksi: koen kiusalliseksi edes myydä tätä kellekään.
No, ei tämä nyt aivan toivoton kapine ole. Nyt siinä siis kasvaa chilitarha. Chilien kanssa homma sujuu astetta paremmin. Ensinnäkään en enää tule hysteeriseksi mullan mukanaan tuomista bakteereista, kuten imetysaikanani. Sitäpaitsi kasvit kasvavat kivivillakuutioissa, joten voin aivan rauhassa olla hysteerinen mullan mukanaan tuomista bakteereista, multaa ei ole. Chilitarhurointi on ollut kieltämätä helpompaa rakkineen avulla kuin ilman; ainoa ongelma on, että kirotut rehut kasvavat pituutta niin, että niitä on ollut pakko saksia latvasta.
Mutta kyllä se silti pitää kahdesti kuussa huoltaa. Tunnen jo sunnuntain lähestyvän.
(En siis välttämättä suosittele kellekään. Mutta jos tällainen nyt ehdottomasti pitää saada, tarjouksen voi jättää kommenttiboksiin. Te ainakin tiedätte, mitä olette ostamassa.)
 |
| Lajikkeissa löytyy: on lemon drop, herculenaum pompeii, aji cristal, fire flame, black pequin ja hot palette. En tiedä, mitä näillä kaikilla tarkoitetaan. |
Homman nimi on vesikasvatusjärjestelmä. Jossain raskausaikaisissa höyrypäisyyksissäni sellaisen halusin. Synnytyksenjälkeisissä höyrypäisyyksissäni en olisi voinut päästä siitä tarpeeksi nopeasti eroon.
Houkutushan on selvä: ihania tuoreyrttejä sieltä vain nipsaistaan salaattiin, nips naps.
Ja näin toki onkin, jos pitää kovasti esimerkiksi salviasta ja mintusta, jotka masiinassa menestyvät mainiosti. Minä kyllä pidän salviasta ja mintusta, mutta väitän silti, ettei kukaan voi tarvita niin paljon salviaa ja minttua kuin tämän laitteen kanssa saisi.
Jos haaveilee korianterista tai persiljasta, voi samantien unohtaa koko homman. Pehmeävartiset yrtit lörpähtävät masiinassa tunneissa. Yrttien lehdet pitää onkia mullasta.
Hoidosta sen verran, että kaksi kertaa kuussa suoritettava siivous- ja vedenvaihto-operaatio ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se on yllättävän rasittavaa ja vittumaista hommaa. Etenkin kun multa ottaa ja homehtuu. Ehkä osa yrteistäkin ottaa ja homehtuu? Ainakin sieltä löytyy silloin tällöin joku viehko toukka.
Rakkine vaatii kahden viikon välein neljä purutablettia sisäänsä, jotta kasvit pysyvät hyvin ravinnoituina. Onneksi olkoon, uusi ostaja! Olet juuri lukinnut itsesi asioimaan saman jälleenmyyjän kanssa. Pidetään peukkua, että lähi-Anttilasta löytyy rekvisiittaa vielä ensi kuussakin.
Oma pöytäpuutarhamme vietti
No, ei tämä nyt aivan toivoton kapine ole. Nyt siinä siis kasvaa chilitarha. Chilien kanssa homma sujuu astetta paremmin. Ensinnäkään en enää tule hysteeriseksi mullan mukanaan tuomista bakteereista, kuten imetysaikanani. Sitäpaitsi kasvit kasvavat kivivillakuutioissa, joten voin aivan rauhassa olla hysteerinen mullan mukanaan tuomista bakteereista, multaa ei ole. Chilitarhurointi on ollut kieltämätä helpompaa rakkineen avulla kuin ilman; ainoa ongelma on, että kirotut rehut kasvavat pituutta niin, että niitä on ollut pakko saksia latvasta.
Mutta kyllä se silti pitää kahdesti kuussa huoltaa. Tunnen jo sunnuntain lähestyvän.
(En siis välttämättä suosittele kellekään. Mutta jos tällainen nyt ehdottomasti pitää saada, tarjouksen voi jättää kommenttiboksiin. Te ainakin tiedätte, mitä olette ostamassa.)
Juu, en saanut ylipuhuttua. :D Mä (ja varsinkin mun mies) voisi lisätä tähän luennon siitä, miksi vauvakuumehöyryissä ei pidä hankkia koiraa. Sen huoltovälikin on lyhyempi eikä se tuota edes salviaa.
ReplyDeleteHoo, KOIRA! Ehkä vielä parempi :D Mutta siitä ei kyllä irtoa toukkia. Ainakaan teoriassa. Siitä irtoaa vain punkkeja kesäisin, voi saatana.
ReplyDeleteToistaiseksi ainakaan meidän koira ei ole tuottanut vielä juuri mitään. No, mulle ehkä paremman peruskunnon. Jotain kai se on sekin.
Minkä merkkinen koira teillä?
Voi kauhistuksen kasvatushäkki! Toukat ja mätä multa ei sisätiloissa kuulosta kovin houkuttelevalta.
ReplyDeleteMeillä on pihalla kasvihuone, minne kohta pääsee tonkimaan. Korianteria kasvatin viime kesänä, ja sitä tuli kesäkuun alussa ihan vaivoiksi asti. Päätin repiä ensinmmäisen sadon pois ja kompostiin, kun ne alkoivat kukkia. Kuinka ollakaan toista satoa ei koskaan tullut, en tiedä enkö muistanut kastella niitä vai mitä. Kyllä mua harmitti. Tuore korianteri tekee ihmisen helposti onnelliseksi.
Minä yritän tällä hetkellä epätoivoisesti pitää henkiä suloiselta mummelilta hankittuja tomaatintaimia. Ryökäleet niikahtelevat harva se päivä ja en ole ihan varma mitä ne ovat vailla. Nyyh. Jostain syystä persilja sen sijaan rehottaa ikkunalaudalla onnellisena.
ReplyDeleteEn ole ainakaan tietääkseni raskaushöyryinen, mutta meille tulee nyt se koira melko varmasti heinäkuussa. Jee <3
Jennijee, joo ei. Toisaalta imetyshormonit jotenkin sai mut ehkä paisuttelemaan mittasuhteita hieman. Tyyliin: "VOI EI TUO MULTAHIPPU KOSKETTI KEITTIÖTASOA! NYT TÄÄLLÄ ON KOLIBAKTEERI!".
ReplyDeleteAhem.
Kasvihuone kuulostaa ihanalta. Teoriassa. Haaveilen sellaisesta aina keväisin, mutta sitten muistan, että olen Liina Kukansurma, ja tulen järkiini. Korianteri on muuten ihan käsittämättömän hyvää, Pastanjauhantaa-blogissa oli joskus sellainen törkeän hyvä yrttisalaatin ohje, johon tungin silmittömästi korianteria. Ja sitten oli se Chicling-blogin korianteri-inkivääripestokin. No mutta siis. Olen hieman kateellinen siitä, että osaat ja koet kasvimaalla tonkimisen luontaiseksi. Samalla nostan hattua!
Linnea, voih. Minä en tiedä tomaateista muuta kuin että haluan syödä ne. Toivon tomaateille pikaista ryhdistäytymistä! Ehkä voit tuikata niille sukkapuikot tukikepeiksi?
Ja iih ja oih ja voih, pieni koiranpentunen, koska voi tulla katsomaan? Voin siivota yhdet pissat lattialta, jos pääsen käyttäytymään kuin järkensä menettänyt siirappitynnyri <3
Heinäkuussa toivottavasti nyytti saapuu meille, tässä nyt vielä odotellaan ultran tuloksia ja kesälomaa ja :D
ReplyDelete(ja piru, arvaa tajusinko kommentoituani tänne että olin unohtanut kastella sitä helevetin persiljaa ja se oli ehkä kuollut :DD )
Hitsi, onpa hauskaa! Pidän peukkuja ultran myönteisille tuloksille :)
ReplyDeleteVoi persiljaparka :D Parempihan senkin olisi kuolla tulemalla syödyksi :D
Meillä on sellainen Luoteis-Venäjän kippurahäntä. Ehkä mä voisin laittaa siitäkin joku päivä kuvan blogiin - sillä on ihan kaunis naama vaikka se ei tuotakaan salviaa.
ReplyDeleteKuvia ehdottomasti kehiin. Olen oikein hyvä lässyttämään koirille Internetissä! Ja livenä!
ReplyDelete