Verenpaineeni on nousussa hieman samaan tapaan kuin pörssi ei ole.
Kirjabloggaajat pörhistelevät, kun Nytissä julkaistiin kriittinen artikkeli kirjablogeista. (EI! Me kirjabloggaajat olemme kaiken kritiikin yläpuolella!) Mutta mitäpä siitä Bergin jutusta sanomaan, kun kaikki olennainen on sanottu jo Luutii-blogin tekstissä. Lukekaa sieltä.
Hieman asiaa liipaten blogimaailmalle ollaan luomassa ohjeistusta mainossisällön suhteen. Olen täysin rinnoin yhtenäisten toimintatapojen kannalla, mutta ohjeistusluonnosta on kritisoitu milloin milläkin kulmalla yleensä väninällä siitä, että blogimaailma muuttuu ohjeiden myötä harmaaksi massaksi, jossa kaikki omintakeinen ilmaisu katoaa. "Sananvapauden loppu", toden totta.
Harmaan massan tulkitsen pienen ihmettelyn jälkeen tarkoittavan sitä, että osalla bloggaajista ei ole aikaa enää muuhun kuin tuotekehuihin pientä palkkiota vastaan. Näyttäähän se tosi ikävältä, jos joka postaus alkaa maininnalla tuoteyhteistyöstä. Siis bloggaajan kannalta ikävältä.
Oma, erityisen nuiva kantani tähän asiaan on, että
Espoolaisen lähiön sydämellisiin herra Lampéneihin en jaksaisi ottaa edes kantaa. Olen edelleen sitä mieltä, että hyväosaisen ihmisen minimivelvollisuus itseään ja maailmankaikkeutta kohtaan on tunnistaa ja tunnustaa hyväosaisuutensa - sen sijaan, että naamioisi ahdasmielisyytensä yllättäväksi ja perin espoolaiseksi huoleksi liito-oravista ja siitä, että omat verorahat kuluvat invatakseihin. Voi herra tule ja puserra.
Mutta tästäkin kirjoitti Saara todella hienosti ja vähemmän provokatiivisesti, suosittelen.
Kiitos, helpotti.
* Minuun esimerkiksi ilmainen tavara kyllä vaikuttaa, mistä syystä vältän sitä kaikin keinoin. En myöskään ole pyrkinyt hankkimaan itselleni mitään sponsoridiilejä. Voi toki olla, etten sellaisia saisi, vaikka haluaisinkin, mutten halua edes ottaa selvää.
** Jos tulee sellainen olo, että olen plagioinut Tiitin postauksen ensimmäistä kommentoijaa, se johtuu siitä, että kommentoija olen minä. Monikanavaviestinnän hengessä.
Kirjabloggaajat pörhistelevät, kun Nytissä julkaistiin kriittinen artikkeli kirjablogeista. (EI! Me kirjabloggaajat olemme kaiken kritiikin yläpuolella!) Mutta mitäpä siitä Bergin jutusta sanomaan, kun kaikki olennainen on sanottu jo Luutii-blogin tekstissä. Lukekaa sieltä.
Hieman asiaa liipaten blogimaailmalle ollaan luomassa ohjeistusta mainossisällön suhteen. Olen täysin rinnoin yhtenäisten toimintatapojen kannalla, mutta ohjeistusluonnosta on kritisoitu milloin milläkin kulmalla yleensä väninällä siitä, että blogimaailma muuttuu ohjeiden myötä harmaaksi massaksi, jossa kaikki omintakeinen ilmaisu katoaa. "Sananvapauden loppu", toden totta.
Harmaan massan tulkitsen pienen ihmettelyn jälkeen tarkoittavan sitä, että osalla bloggaajista ei ole aikaa enää muuhun kuin tuotekehuihin pientä palkkiota vastaan. Näyttäähän se tosi ikävältä, jos joka postaus alkaa maininnalla tuoteyhteistyöstä. Siis bloggaajan kannalta ikävältä.
Oma, erityisen nuiva kantani tähän asiaan on, että
- Kyllä vain, bloggaajat ovat osaltaan vastuussa mediaympäristöstä ja siitä, millaisen kuvan em. mediaympäristö antaa esimerkiksi siitä, millaisia esineitä menestyvä aikuinen ihminen omistaa, ja jokaisen bloggaajan on tämä vastuu sekä tiedostettava että kannettava. Ei riitä itkeä, että lukijoita ei kukaan kauppaan pakota ja missä on medialukutaito.
- Se, että printtimediassa toimitaan epäilyttävästi, on lapsellinen ja typerä peruste sille, että bloggaajienkin pitää saada toimia epäilyttävästi.
- Ihminen, joka vakavalla naamalla väittää, ettei ilmainen tavara vaikuta häneen mitenkään, luultavasti valehtelee. Mahdollisesti myös itselleen. Anteeksi, en jaksa pehmennellä sanojani - jos tekee mieli älähtää, anna mennä. Suosittelen kuitenkin hetken pohtimaan, miksi älähdyttää.*
Espoolaisen lähiön sydämellisiin herra Lampéneihin en jaksaisi ottaa edes kantaa. Olen edelleen sitä mieltä, että hyväosaisen ihmisen minimivelvollisuus itseään ja maailmankaikkeutta kohtaan on tunnistaa ja tunnustaa hyväosaisuutensa - sen sijaan, että naamioisi ahdasmielisyytensä yllättäväksi ja perin espoolaiseksi huoleksi liito-oravista ja siitä, että omat verorahat kuluvat invatakseihin. Voi herra tule ja puserra.
Mutta tästäkin kirjoitti Saara todella hienosti ja vähemmän provokatiivisesti, suosittelen.
Kiitos, helpotti.
* Minuun esimerkiksi ilmainen tavara kyllä vaikuttaa, mistä syystä vältän sitä kaikin keinoin. En myöskään ole pyrkinyt hankkimaan itselleni mitään sponsoridiilejä. Voi toki olla, etten sellaisia saisi, vaikka haluaisinkin, mutten halua edes ottaa selvää.
** Jos tulee sellainen olo, että olen plagioinut Tiitin postauksen ensimmäistä kommentoijaa, se johtuu siitä, että kommentoija olen minä. Monikanavaviestinnän hengessä.
Ah, Tiitin kirjoitukseen rakastuin minäkin tuon blogimainonnan osalta. Hyvähyvä!
ReplyDeleteEn jaksanut lukea blogimainontaa suitsivaa ohjeistusluonnosta, mutta itse asiasta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mielestäni avoimuus kannattaa tässäkin asiassa: siinä ei ole mitään pahaa, että firma A lähettää ilmaiseksi tuotteitaan bloggarille B, mutta siinä on, että siitä vaietaan (ja annetaan ymmärtää muuta).
ReplyDeleteTotta kai ilmaiset tuotteet annetaan hyötymistarkoituksessa.
Totta kai lahjahevosta on vaikeampi haukkua kuin omalla rahalla ostettua.
Tietenkään kaikilla lukijoilla ei joka ikisen blogijutun lukemisen aikana ole medialukutaito-sensoria päällä.
Blogimainontasäännöt vaikutti ihan järkeviltä musta. Ei valittamista. :) Olen sen sijaan jo useamma vuoden pällistellyt suomalaisten (naisten)lehtien tapaa mainostaa melko amerikkalaistyyliseen tapaan etenkin meikkituotteita niin, että se mainos näyttää lehtijutulta ja jossain pienellä lukee "imoitus". Usassahan noita oli jo vuosia sitten, mutta olen ollut siinä uskossa, että tuo on Suomessa laitonta. Mutta, tässä valossa ymmärrän siis blogistien nillityksen johonkin pisteeseen asti. Parasta olisi, jos sekä printtimediassa että blogeissa olisi jokseenkin samansuuntaiset säännöt ja sponsoroinnit ja mainokset olisi selkeästi tajuttavissa sponsoroinneiksi ja mainoksiksi. Nih! :)
ReplyDeleteOon pohtinut tossa Lampen-jutussa sellaista, että eikö kaikkein hirvein juttu asian tiimoilta ole, että koskaan emme saa lukea, kuinka joku ullanlinnalainen tai westendiläinen on vastustanut jotain (no ok, Westendin reunamille vissiin joku viljeli liito-oravan pipanoita kun sinne uhkasi tulla jotain) mikä on tulossa omille kulmille. Ei tarvitse, koska niille huudeille ei yleensä ole tulossa muuta kuin uusia naapureita ja niiltäkin voi ostaa asunnon pois osakkaan etuosto-oikeudella, jos pärstä ei miellytä. Tosi varakkailla alueilla vastustukset hoidetaan jotenkin piilossa ja torpataan vissiin jo tosi alkuvaiheessa. Vai eikö ne vaan sitten mitenkäänpäin sovellu mihinkään muuhun kuin asumiseen, hmm? Ja siis en todellakaan komppaile herra Lampenia, kunhan vaan aloin pohtia tällaisia uutisen nähtyäni.
Juuri näin. Mä tästä aiheesta älähdin perjantaina ja kiva, kun muutkin :)
ReplyDeleteKukkavarvas, mä olin siitä erityisen iloinen siksikin, että Tiiti on fiksu bloggaaja, jota varmasti myös arvostetaan.
ReplyDeleteSaara, noin juuri. Minusta mainostuotteiden pitäisi olla niin selkeästi merkattu, ettei kenenkään tarvitse asiaa tutkia. Tämä on olennaista juurikin siksi, että mielikuvat siitä, mikä on palkkatyöllä saavutettavissa, vääristyvät väkisinkin jos lukija ei tajua, ettei suurta osaa esitellystä roinasta ole suinkaan itse ostettu.
VL, advertoriaalit vai mitä ne nyt on munstakin ongelmallisia. Tiedostan ihan hyvin, että asiat on kaikkea muuta kuin hyvin printinkään puolella, mutta se ei tarkoita, etteikö bloggaajien mainoskäyttäytymiseen kohdistuva kritiikki olisi aiheellista. Ei voi ajatella niin, että bloggaajat kohentavat ryhtiään kunhan printti on ensin näyttänyt esimerkkiä. Itse pitää näyttää esimerkkiä. Jos blogit sitten suoraselkäisellä toiminnallaan ansaitsevat lukijoidensa luottamuksen, printinkin on pakko varmaan ennemmin tai myöhemmin seurata.
Tosi tuo Espoon asia noin muutoinkin, mutta siihen pätee minusta sama: se, että joku ison rahan tyyppi on ääliö, ei tarkoita, että vähän huonommin toimeentulevatkin saisivat olla. Se tarkoittaa, että todella varakkaidenkin pitäisi mennä itseensä.
Ja tulihan sinne Töölöönkin se kauhisteltu alkoholistien asuntola. Hyvä niin, sanon minä :D Ehkä ne vielä hiipii Ullanlinnaankin!
EmmyAurora, kävinkin jo lukemassa ja tykkäsin kovasti sun periaatteista!
Olishan tästä jotain sanottavaakin, mutta pakko puuttua olennaiseen, eli liito-oraviin. Kyseinen laji on määritelty EU:ssa uhanalaiseksi siksi, että sitä esiintyy niin pienellä alueella (Suomi ja Viro). Täällä kanta voi kuulemma kuitenkin hyvin eikä ole sukupuuton partaalla, etenkin kun niinkin lähellä kuin Venäjällä on liito-oravia runsaasti. Kannan harveneminen ei vielä tarkoita uhanalaisuutta eikä harvenemisestakaan ole varmaa tietoa.
ReplyDeleteEmmä nyt sano, etteikö liito-oravista pitäis kantaa huolta, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä tilaa riittää kaikille. Etenkin kun liito-orava uteliaana viihtyy myös ihmisasutuksen lähellä.
Jännä muuten, mä en mieltänyt sitä NYTin juttua kirjablogeista kriittiseksi - ilmeisesti kirjabloggaajien keskuudessa on sananvalintoja tarkkailtu herkemmin ;)
ReplyDeleteJa tosta piilomainonnasta blogeissa. Mä jotenkin aina kuvittelen, että mä en lue sellaisia blogeja, joissa tuotesijoitellaan, so. muoti- tai sisustusblogeja, ja jätän helposti omilta lukulistoilta olevista blogeista "tuote-esittely"-postaukset lukematta. Sitten hätkähdin kun luin tuolta Tiitin keskustelusta yhden lukemani bloggarin kommentin, että hän harvoin tekee puhdasta mainospostausta, vaan ilmaiseksi saatu kama on osana muita aiheita. Ja jäin pohtimaan olenko ikinä huomannut hänen teksteissään mainintaa ilmaiskamoista? Tai olenko ikinä ajatellut, että se saa niitä kamoja blogiensa takia. Enpä ole tainnut. (Ehkä olen jättänyt vain ne postaukset lukematta.) Esimerkkinä vaan siitä argumentista, että "kyllähän jengi tajuaa sanomattakin että mikä on sponssikamaa". Ei muuten tajua.
Ja toiseksi, olen erittäin samaa mieltä sun kanssa siitä ihmisen lahjomattomuudesta ilmaisen tavaran eessä - ei kai ilmaista kamaa jaettaisi jos siitä ei hyötyä saisi.
Eli tuuletan "yhteisten pelisääntöjen" puolesta. Kyynikko minussa tosin sanoo, että mitäs sitten, koska eihän niitä pelisääntöjä kukaan tule seuraamaan, saati sanktioita jakamaan...
Sikuriina, kiitos tietoiskusta! Mä nimittäin olen sitä sakkia, joka on kasvatettu pitämään liito-oravaa pyhistä pyhimpänä otuksena. Espoolaisten huoli asettui aivan uuteen kontekstiin nyt. Ts. ne neljä espoolaista vaikuttavat vielä ikävämmiltä.
ReplyDeleteTäti-ihminen, sepä se :D Ei se minustakaan niin kauhean kriittinen ollut, mutta omien silmälasiensa läpi sitä näköjään kaikki lukee. Tai ehkä oman luuppinsa ;)
Oliko se se Kaikki mitä rakastin? Koska mua nyt juuri ehkä huippaa sama kommentti melkoisesti - olen jotenkin tottunut luottamaan Eevan postauksiin, ja nyt tuntuu suorastaan hieman petetyltä. En minä ole tajunnut, että siellä suunnilleen MIKÄÄN on sponssikamaa.
(No, nyt kävin tämänkin sitten kommentoimassa, koska onnistuin tästä jotenkin pahoittamaan mieleni :D Urpo mikä urpo, siis minä. Ja anteeksi jos esitin ajatuksesi omanani.)
Mä luotan siihen, että lukijoiden painekin tekee jotain, ja optimistina ajattelen, että printtimediakin sitten ennemmin tai myöhemmin raahaa luunsa tälle vuosisadalle ... mutta voihan siinä tosiaan käydä niinkin, että pelisäännöt jäävät vain sanahelinäksi.
Miten ihmeessä sä ratkaisit ton mun salakoodin siitä, että mihin kommenttiin viittasin? O_o No ei, olen maailman huonoin antamaan "kritiikkiä" kenestäkään tai mistään julkisesti, mutta eipä tuo paljoa paranna, ettei mainitse nimeltä...
ReplyDeleteLukijoiden tarkkailu aiheesta saattaa ehkä tuottaa jotain anonyymeja nillityskommentteja, mutta fanilukijat pysynevät (pyssyvät?) uskollisina. (Taidan todella olla kyyninen.)
Hehe, pakko oli mennä töllistelemään, kun mä en seuraa Lilyn blogeja yhtäkään säännöllisesti. Mun kysymys taas kuuluu: Kuka oikeesti jaksaa katsella sata kuvaa kirsikoista eri asennoissa valkoisella pöydällä, purkissa tai ikkunalaudalla? Oli ne saatu ilmaiseksi tai ei :D No ilmeisen moni, vaikken minä. Ja onhan toi ohjeistuksen kommentointi aika henkilökohtaisesti otettu juurikin sellaisiltä henkilöiltä, jotka sitä tuotesijoittelua tekee.
ReplyDeleteSatuin muuten törmäämään fb:ssä erääseen keskusteluun tuosta Espoo-artikkelista, jossa tämän Lampenin veli(?) kertoi melko suorasanaisesti miten toimittaja oli ottanut aika paljon erivapauksia siteeratessaan herra Sylkykuppia. Hätkähdin itse sen vuoksi, koska itse nielin syötin kokonaisena enkä edes miettinyt, että toimittajan kuvaama haastattelu ei olisi ollut todenmukainen. Ei se toki koko tilannetta muuta - asuntolaa ON vastustettu - mutta pitäisi aina muistaa että tarinoilla on useita puolia. Ja tällä kertaa herra Lampen taisi joutua koko jutun syntipukiksi, vaikkei välttämättä se pahis ollutkaan.
ReplyDeleteTäti-ihminen, olen varsinainen Sherlock :D
ReplyDeleteVoihan se mennä noinkin, mutta ainakin esimerkiksi Paras aika vuodesta -blogin pikavippikamppis sai lukijoilta järkyttävän ryöpytyksen, jonka seurauksena se vedettiin pois. Joskus vertaisvahti toimii!
EmmyAurora, tirsk :D Onhan ne kuvat tosi kauniita. Mä itse nautin kyllä enemmän tekstistä, ja välillä tuntuu kurjalta, että blogeissa suosittua on enimmäkseen kaunis kuvamateriaali, mutta sellaista se nyt on.
Anna, niin. Tiedostan kyllä, että tässä on varmaan useita puolia.
Luultavasti ainoa todellisuuden täysin kuvaava tilanne olisi videonauha, jos sellainen olisi haastattelusta otettu. Sen pohjalta, mitä olen muistin toiminnasta lukenut, epäilen, että herra Sylkykuppi on myös poistunut haastattelusta kuvitellen vilpittömästi näyttävänsä sankarilta liito-oravien puolesta. Että jos toimittaja on vetänyt hommaa yhteen suuntaan, melko varmasti Lampénin muistikuvat vetävät vastakkaiseen suuntaan, ja veli laittaa vielä puolustusmielessä vähän Lapin lisää päälle.
Että jos se herra Lampén on kuitenkin jonkun vastustuskirjelmän rustannut rakennusprojektiaan viivyttääkseen, multa ei tällä kerralla heru kauheasti sympatiaa, vaikka sen kyllä uskon, että hän kokee olevansa uhri.
Rakennusprojektia, ei -projektiaan.
ReplyDeleteNiin, siis minäkään en tiedä mikä on totuus, ja olet varmasti oikeassa siinä, että molemmat muistavat tilanteen eri tavoin. Toinen puoli tarinasta kuitenkin sanoo, ettei hän edes vastusta vammaisia alueella. Mene ja tiedä. Koko tilanne on vastenmielinen (siis että rakennusta vastutetaan), mutta toisaalta yhtä vastenmielistä on, että ko. henkilön lapsia on uhkailtu sen vuoksi, miten hesari heidän isästään kirjoitti. Taidan lopettaa hesarin lukemisen kokonaan...
ReplyDeleteNo se on totta kai väärin ja kuvottavaa tapauksesta riippumatta, että uhkaillaan. Saati sitten, että uhkaillaan viattomia lapsia. Ei sille ole mitään puolustusta.
ReplyDeleteTämä oli muuten linkattu siihen fb-keskusteluun kun nyt uudestaan katsoin: http://svenska.yle.fi/artikel/2013/06/10/grannarna-i-kaitans-kanner-sig-illa-behandlade-av-hs
ReplyDeleteVähän selittelyn makua ("en mä vammaisia vastusta, mutta parempi heillä olisi muualla").
Jotenkin tulee mieleen vanha totuus, että tunteilleen ihminen ei mitään voi, mutta teoistaan on kukin vastuussa. Tämähän ei aina pidä kaikissa tilanteissa paikkaansa, mutta ei takerruta nyt siihen.
ReplyDeleteOn mielestäni ihan ymmärrettävää tuntea pelkoa ja nostaa suojamuurit pystyyn, kun kohtaa jotain uutta ja vierasta. Tietenkään vammaisten ei pitäisi olla länsimaisessa yhteiskunnassa tälläinen asia, mutta näköjään joillekin ovat.
On kuitenkin ihan eri asia aktiivisesti osallistua vastustamiseen kuin mutista hiljaa kotonaan. Ja se "taking action" on tässä mun mielestä kuvottavaa.
Mun mielestä on ihan asiaankuuluvaakin pohtia, mitä vaikutuksia milläkin muutoksella on. Huomaan tiettyjä vaikutuksia asuinympäristössämme, jossa on useampiakin yksiköitä ja eräs suurensuuri laitos. Mutta en mä vaadi niiden siirtoa tai edes vaikutusten vähentämistä. Ei ole toistaiseksi ollut tarvetta.
Aaa, vanha kunnon "parempi heidän olisi olla jossain, missä minä en ole" -argumentti. Zero points.
ReplyDeleteSikuriina, noinhan se juuri on. Pelko on ymmärrettävää eikä sille mitään välttämättä voi (vaikka ehkä silloinkin olisi hyvä pyrkiä purkamaan sitä pelkoa auki - mikä oikeasti pelottaa?), mutta se, että toimii näin pelkonsa pohjalta on todella ikävää, surullista ja kertoo paljon toimijasta.
Eräs toverini Facebookissa sanoi, että hänellähän on toisaalta aina mahdollisuus muuttaa, jos lähiympäristö kehittyy tavalla, joka häntä ei miellytä. Se on munsta tärkeä pointti myös, sillä sitä mahdollisuutta ei ole kaikille annettu.
Sekin on totta, että vaikutuksia tulee pohtia, koska vain sillä tavalla niitä saadaan ehkä pienennettyä tai löydettyä uusia, parempia toimintatapoja - se vain pitää tehdä avoimin mielin eikä mielenosoituskylttejä heilutellen.
Kiitti tosta linkittämisestä Tiitin tekstiin, se oli hyvä! Myös Outsapopilla oli hyvä kirjoitus aiheesta: http://outilespyy.com/2013/06/07/mystinen-ja-puhuttu-blogimainonta/
ReplyDeleteOlen ollut aina sitä mieltä, että ilmaiseksi saadun tavaran tai palvelun pitäisi käydä ilmi postauksesta. Siis jos saan (no harvoin saan) blogia varten vaikka arvosteltavaksi kirjan kustantajalta, musta tuntuu reilulta kertoa blogissa, jos olen saanut sen ilmaiseksi. Samoin jos joskus postailen satunnaisia havaintoja suomalaisesta design-maailmasta, kerron aina, jos ne käytössäni olevat tuotteet ovat hankintoja omasta kaupastani. Mieluummin kerron taloudellisista kytköksistä liikaa kuin liian vähän. :)
Tästä blogimainonnasta vielä. Mua on vähän hämmentänyt jonkun bloggaajan kommentointi, että haluaa jättää itselleen vapauden olla kirjoittamatta, jos ilmaistuote ei miellytä.
ReplyDeleteMinä pikemminkin vaatisin itselleni oikeutta kirjoittaa, jos tuote ei miellytä. Eihän sen nyt niin pidä mennä, että ilmaistuotteita vain kehutaan, ja jos on pahaa sanottavaa, ollaan hiljaa. Eivät ns. oikeat kriitikotkaan jätä teräviä kommenttejaan julkaisematta, vaan antavat arvion silloinkin, kun se ei ole mairitteleva.
Meillä on tossa melkein naapurissa mielenterveyskuntoutujien tjsp tukiasuntola ja suuri osa asukkaista kulkee meidän katua pitkin päivittäin montakin kertaa kauppaan ja takaisin. Eipä niistä kyllä haittaa ole ja olen myös hyvin tyytyväinen, että lapseni tottuvat näihin, no, selkeästi vähän erilaisempiin ihmisiin, ja heidän näkemiseensä jokapäiväisessä elämässään. Samasta syystä pidän siitä, että asumme jo hieman vanhemmalla alueella, mikä tarkoittaa vaihtelevuutta asukkaiden ikärakenteessa. Vaikka jollain uudella rivarialueella lapsiperheitä eli kavereita lapsille olisi joka asunnossa, niin olisihan se aika homogeeninen yhteisö tähän meidän kuvioon verrattuna.
ReplyDeleteEhkä ainoa hankaluus näissä henkilöissä on se, että välillä tervehtivät ja välillä eivät. On lapselle ikävää, että tuttu setä tai täti välillä juttelee ja välillä ei reagoi lapsen moikkailuun mitenkään. En ole oikein vielä keksinyt miten tätä pitäisi lapselle avata.
Satu, kiitos linkistä, pitää käydä se ensi tilassa lukemassa!
ReplyDeleteMä oon myös sitä mieltä, että yli-informointi on parempi. Tiedostan tavallaan itsestänikin sen, että helposti kuvittelen, että rahan tulisi riittää enempään materiaan kuin se oikeasti ikinä riittää - minä, joka kuvitelmani mukaan olen niin materiakriittinen ja mainoksille herkkä :D Lähinnä taidan olla taitava puijaamaan itseäni.
Saara, no niin minäkin tekisin. Mutta ehkä se on vaikeaa: sen on kuitenkin ilmaiseksi saanut ja siinä tulee kiitollisuudenvelka, vaikka olisi mikä ja vaikka miten yrittäisi tulkuttaa itselleen, ettei tarvitse.
Helpointa on kun ostaa kaiken omalla rahalla :D
Pilami, ihana asenne! Kiitos <3 Palautit ison osan uskostani ihmisiin!
Eiks muksuille voisi selittää, että setä tai täti on vähän sairas ja välillä, jos olo on oikein huono, ei jaksa moikata tai ehkä ei edes huomaa, että vastaan tulee joku tuttu?