Elokuun kunniaksi paketoin lapsen junaan ja suhasin katsomaan Täti-ihmistä. En ihan nyt juuri keksi parempaa tapaa viettää viimeistä lomapäivää.
(Muoto "Tursu" on ikivanha vitsi, jonka alkuperää en enää oikein muista, mutta josta en toisaalta osaa päästää irtikään.)
Jos kirjoitan tähän täydellisen reportaasin päivästä - ja siitä, missä Täti-ihminen asuu - tulette hirveän kateellisiksi. Sitten tietenkin haluatte kaikki visiitille Tursuun itse katsomaan, millaista arjen takana on, Täti-ihminen voi alkaa veloittaa kiertokäynneistä rahaa, minä saan provikat, ja - presto - potentiaaliset lääkisopintoni on rahoitettu.
...hmmm.
Tyydyn kuitenkin kertomaan, että arjen takana asuu mahtava tyyppi, raivostuttavan hyvä ja varmaotteinen sisustaja, joka asuu unelmapaikassa, ja on loistava kokki. Illalliseksi pöytään tuli avokadopastaa, joka oli toden totta ihan itkettävän hyvää.
Me sen sijaan aiheutimme hieman säätöä, mutta niin tai näin - olen iloinen, että menimme. Olen niin kovin huono lähtemään: jännitän hölmöjä asioita, pelkään olevani vaivaksi, reissaaminen tuntuu vaikealta ja niin edelleen. Turhaan. Oli älyttömän kiva reissata lapsen kanssa, joka oli enimmäkseen reipas ja väsyneenäkin aika iloinen (touhutenava jätti päiväunet välistä, anteeksi vain kaikki paluujunan toverit); Turku puolestaan oli ihana ja seura mahtavaa.
Turku on muuten myös mitä mainioin paikka kokea pääkirjastokateutta. Visiteerasimme kirjastossa lounaan ja leikkituokion verran - minä olisin voinut jäädä vaikka viikoksi. Ihana paikka, ja mikä parasta, siellä oli kirjoja (tämän voisi ajatella olevan itsestäänselvyys, mutta mutta.)
En pääse yli siitä, että saapuessani kesäturistiksi kaupunkiin minut viedään välittömästi kirjastoon. Voiko olla parempaa? Ai, se pasta, todella.
PS. Tässäkään postauksessa ei ole kuvia, koska tuntui hieman kummalliselta dokumentoida toisen bloggarin asuinsijoja.
(Muoto "Tursu" on ikivanha vitsi, jonka alkuperää en enää oikein muista, mutta josta en toisaalta osaa päästää irtikään.)
Jos kirjoitan tähän täydellisen reportaasin päivästä - ja siitä, missä Täti-ihminen asuu - tulette hirveän kateellisiksi. Sitten tietenkin haluatte kaikki visiitille Tursuun itse katsomaan, millaista arjen takana on, Täti-ihminen voi alkaa veloittaa kiertokäynneistä rahaa, minä saan provikat, ja - presto - potentiaaliset lääkisopintoni on rahoitettu.
...hmmm.
Tyydyn kuitenkin kertomaan, että arjen takana asuu mahtava tyyppi, raivostuttavan hyvä ja varmaotteinen sisustaja, joka asuu unelmapaikassa, ja on loistava kokki. Illalliseksi pöytään tuli avokadopastaa, joka oli toden totta ihan itkettävän hyvää.
Me sen sijaan aiheutimme hieman säätöä, mutta niin tai näin - olen iloinen, että menimme. Olen niin kovin huono lähtemään: jännitän hölmöjä asioita, pelkään olevani vaivaksi, reissaaminen tuntuu vaikealta ja niin edelleen. Turhaan. Oli älyttömän kiva reissata lapsen kanssa, joka oli enimmäkseen reipas ja väsyneenäkin aika iloinen (touhutenava jätti päiväunet välistä, anteeksi vain kaikki paluujunan toverit); Turku puolestaan oli ihana ja seura mahtavaa.
Turku on muuten myös mitä mainioin paikka kokea pääkirjastokateutta. Visiteerasimme kirjastossa lounaan ja leikkituokion verran - minä olisin voinut jäädä vaikka viikoksi. Ihana paikka, ja mikä parasta, siellä oli kirjoja (tämän voisi ajatella olevan itsestäänselvyys, mutta mutta.)
En pääse yli siitä, että saapuessani kesäturistiksi kaupunkiin minut viedään välittömästi kirjastoon. Voiko olla parempaa? Ai, se pasta, todella.
PS. Tässäkään postauksessa ei ole kuvia, koska tuntui hieman kummalliselta dokumentoida toisen bloggarin asuinsijoja.
Saako kadehtia blogitreffejä? Avokadopastaa, Turkua ja Täti-ihmisen tapaamista?
ReplyDeleteAsioita, joista olen valmis maksamaan! :D
Ja oisit vaan valokuvannut, se kuuluu asiaan.
Minusta on ihan mahtava, kun bloggaajat ovat alkaneet tavata toisiaan irl :). Vertaistukea parraimmillaan!
ReplyDeleteTuosta yksin lapsen kans matkustamisesta, olen samanlainen jänöpupu, pitäisi tehdä enemmän niin ei lataisi siihen aina niin paljon energiaa ja olisi seuraavana päivänä ihan poikki! Se lähtemisen vaikeus...
Olen kyllä vähän kateellinen! Onneksi en tykkää avokadopastasta (mikä on vähän outoa, koska pidän kaikista sen aineksista kovastikin, eli ehkä en vain osannut tehdä sitä oikein) ja olen jo käynyt kirjastossakin, joten jäljelle jää vain Täti-ihminen. Olen siis vain 1/3 kateellinen siitä mitä voisin olla, joka on aika hyvin, kateellisuus on kauhea tunne.
ReplyDeletePeNa, tänään kadehdin itsekin eilistä itseäni! Mutta valokuvaamiseen olin liian kaino, ja sitä olisin myös tänään :)
ReplyDeleteBleue, minustakin se on ihanaa, koska bloggaajat ovat mahtavia tyyppejä.
On muuten hyvä pointti, että mitä enemmän lapsen kanssa liikkuu (ja mitä enemmän liikkuu oman reviirin ulkopuolella) sitä vähemmän se pelottaa. Mutta taaperon riekkuhetket ja vessahädän tarkkailu voivat olla semisti raskaita silti...
Siina, tuosta olisit kyllä takuulla tykännyt, minä meinasin nuolla lautasenkin.
Ehkä olit vain saanut raakoja avokadoja? Nehän ovat mauttomia.
Kateellisuus on kyllä mitä hirvein fiilis, siitä olen samaa mieltä.
Uu, oon kade. Jos keksit, mistä se lähtemiskainous tulee, niin kerro. Tai myyt sen tiedon sitten. ;)
ReplyDeleteMe teimme myös tänään sitä the avokadopastaa, ja oli se hyvää, mutta ei nyt sentäs itkettävän hyvää, mutta vika lienee kokissa.
Jos vielä kerrot, että Turussa lapset ei nahistelleet yhtään keskenään, niin omg muutun vihreäksi. :)
<3 Liina. Taidan tulostaa ja laminoida tämän postauksen osaksi varmaotteista sisustustani. Näin paljon kehuja en ole saanut ikuna! Oli mahtavaa kun kävitte, ja hyvin reipasta reissata ees taas lapsen kanssa yhden päivän aikana!
ReplyDeleteJa PeNa, paljonko olet valmis maksamaan? Tällä hetkellä matinean hinta on n. 60 euroa, maksu suoritetaan VR:n verkkokaupassa. Tervetuloa!
Ja Vihreä Lintu, eivät ne kyllä nahistelleet keskenään. Sori. Kukin tykönään nahisteli vähän ruokalautasensa edessä, jos se vähän lohduttaa?
No vähän, mutta ei kauheasti! ;D Näkisin potntiaalia myös Täti-ihmisen supernanny-palveluille. ;)
ReplyDeleteVoi te ihanuudet Tursussa, ja vielä avokadopastaa! Täy-del-lis-tä!
ReplyDeleteVL, aijaa, lähtemiskainoudella voisi siis tehdä rahaa? :D Mutta kyllä mä sulle kerron, jos keksin.
ReplyDeleteMäkin tein sitä avokadopastaa perheelle heti, ei siitäkään tullut yhtä hyvää kuin Täti-ihmisen pastasta, mutta sellaista se elämä on :D
Täti-ihminen, kas, minä en voi salata totuutta, olen sillä tavalla hankala <3
Oli tosi hauskaa käydä, jäi hyvä mieli joka vieläkin piristää vaikka kuinka yritän töihinpaluusta murjottaa!
Ruokalautasen edessä nahistelu on asia, jolle yritän etenkin lomalla olla sokea :D
Jennijee, oli se kyllä! Sääkin oli kuin morsian :)
Oon tosi kade! Tarkoittaakohan tämä, että on pakko perustaa blogi jotta voi saada uusia kavereita?
ReplyDeleteElina, ei siitä varmasti haittaakaan ole, mutta mä olen kyllä saanut kavereita myös kommentoinnin kautta ja sekin on ihanaa :) Perusta perusta!
ReplyDelete