Ostan tosi harvoin käsityökirjoja. Minusta niissä on usein hinta-mallisuhde pielessä: jos Ravelrysta saa tosi kivan ohjeen neljällä eurolla, kolmenkympin hintaisessa kässäkirjassa pitäisi olla vähintään seitsemän tosi kivaa ohjetta, jotta hinta olisi mitenkään kohdillaan.
Emmin tovin jos toisenkin myös Kerällä-kirjan kanssa. Menin jopa niin pitkälle, että pakotin ihanan herkku-ja-koukkulaisen, Hetan, esittelemään omaa kappalettaan minulle. Tapaaminen toteutui eräänä aika kamalana syksyisenä iltana lähiseudun leikkipuistossa ja on nähdäkseni todiste siitä, että toinen meistä on tosi kiva ihminen.
Lopulta ostin Kerällä-opuksen. Olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Jaa miksi? Kahdesta syystä:
Emmin tovin jos toisenkin myös Kerällä-kirjan kanssa. Menin jopa niin pitkälle, että pakotin ihanan herkku-ja-koukkulaisen, Hetan, esittelemään omaa kappalettaan minulle. Tapaaminen toteutui eräänä aika kamalana syksyisenä iltana lähiseudun leikkipuistossa ja on nähdäkseni todiste siitä, että toinen meistä on tosi kiva ihminen.
Lopulta ostin Kerällä-opuksen. Olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Jaa miksi? Kahdesta syystä:
- Hienot pintaneuleet
- Hyvät perusohjeet
Kirjassa on pari mahtavaa pintaneuletta, jotka halusin saada inspiraation lähteeksi kotiin. Kalanruotoneule esimerkiksi näyttää mahtavalta, vaikken luultavasti toteuta sitä aivan kirjan kuvaamaan huiviin. Toinen mahtava oli tiskirättiin tarkoitettu pinta. Tiskirättejä onkin ollut tarkoitus neuloa, mutta haha, niin on ollut tarkoitus neuloa yhtä sun toista muutakin.
Ja sitten ne perusohjeet. Kirjasta löytyy pari aivan älyttömän nättiä ja yksinkertaista pipomallia - ette ehkä usko, mutta sellaisia ei tule joka nurkalla vastaan. Lisäksi tarjolla on yksi todella kaunis paita ja toinen mahtava perusvillatakki.
En ole kirjasta vielä tehnyt yhtään mitään, joten ohjeiden toimivuudesta on vaikea sanoa. Innostava opus kuitenkin ja kässäkirjaksi parhaasta päästä siksi, että näistä ohjeista epäilen usean kestävän aikaa varsin hyvin.
Täällä on paukutettu menemään lähinnä perusasusteita, sukkia ja lapasia. Se ainoa monimutkaisempi projekti, huivi, edistyy suunnilleen kaksi kerrosta viikossa. Kaikista Winter is coming, knit faster -varoituksista huolimatta en sittenkään kutonut tarpeeksi nopeasti. Nyt paleltaa jalkoja.
Joulupukilta toivoisin neulomisaikaa. Jos en ole ollut kiltti, yritys on kuitenkin ollut kova siihen suuntaan.
Mielenkiintoista! Minä kun en koskaan ole päässyt edes Ravelry-tasolle, ts. Novitan ohjehakua kauemmas. Mutta sanot siis että olisi mahdollista tehdä myös hienoja pipoja - ei vain ekalla vastaantulevalla ohjeella?
ReplyDeleteJään harkitsemaan. Kenties jopa pidempään kuin sinä ;)
Nyt jotkut lukevat kuin piru pyhää tekstiä :D Hienoja pipo-ohjeita on maailma vääränä, mutta simppelin sileää neuletta olevan pipon ohjeita ei tule joka paikassa vastaan. Kaikki haluavat tehdä palmikoita - syystä, ne ovat hienoja, kuten nyt on nähty. Aion itsekin pikimmiten tehdä palmikkopipon, ehkä tupsulla, mutta niiden ei saa antaa sulkea pois hienoja sileitä ohuita pipoja :D
ReplyDeletePS. Liity heti Ravelryyn.
Ei mitään sellaista! Kun minusta se pipo-ohjeeni ei ollut mitenkään erityinen. Paitsi olemalla ensimmäinen löytämäni.
DeletePS: harkitsen sitäkin.
Käskin lapsen pukea eilen villasukat ekaa kertaa tänä syksynä (!) jalkaansa. Se puki ne kuuliaisesti ja sanoi naureskellen: "minäkin olen vilukissa." Sitä jaksaa aina huvittaa, että äitinsä kulkee kotona sukat ja villasukat, siis kahdet sukat jalassaan.
ReplyDeleteHyvä Luotto-Liina!
Venni
Venni :D Voi teitä vilukissoja. Mä oon toistaiseksi pyrkinyt pärjäämään yksillä villasukilla, koska pidän siitä villan tunteesta jalkaa vasten - sen sijaan en erityisemmin pidä puuvillasukan tunnusta. Ehkä sulle pitäis tehdä erityisen paksusta ja lämpöisestä langasta sukat? :D
ReplyDeleteTäti-ihminen, hienohan se oli, en ymmärrä mitä puhut.
PS. Ravelry on periaatteessa ilmainen. Lisäksi voimme lähettää siellä toisillemme viestejä, hyvin epäkäytännöllisesti kylläkin.
Jaa! Taidanpa varata tuon kirjastosta. Nähdäkseni minun uinuvan neulojuuteni edessä seisoo vain puuttuva selkeä ohje. Tai no, ehkä puuttuva ei voi seisoa edessä, mutta tiiät varmaan mitä tarkoitan. Tai jos haluat voit tuoda kirjan mulle lauantaina näytille. Tämä on ensimmäinen muistutus siitä, että meillä on pikkujoulut. Aion muistuttaa kaikissa formaateissa.
ReplyDeleteEn ollut unohtanut! Mutta myönnän olleeni hieman huolissani siitä, että sinä ehkä olet :D
ReplyDeleteSinun ja uinuvan neulojuutesi edessä seisoo (tai ei seiso) hyvän neulomisseuran puute. Ts. näemme liian harvoin. Ja etenkin liian harvoin niin, että olisi aikaa neuloa. Olen muuten huomannut, että nyt ei enää tarvitse koko aikaa juosta lapsen perässä. Oletko huomannut saman?
Voin tuoda kirjan lauantaina! Haluatko myös Kohnin takaisin? Nolottaa.
Ai että, pitää odotella josko V hankkisi tämän ja sitten otan kopiot kaikesta. Neulekirjat ovat tosin siinä haastavia, että aina tuntuu olevan matka sinne Ravelryyn.
ReplyDeleteps. olen nyt allerginen palmikoille, ne on supernättejä mutta ne apupuikot ja arg!
Haa, olen etsinyt kivaa pintaneulemallia siskon säärystimiin! Kahta testasin, näytti rumalta ja nyt on puikoilla taas vain pätkä resoria. Pitää käydä kirjastossa hakemassa tämä lainaan, ellei joku muu ole jo ehtinyt viedä. Epäilen, että on.
ReplyDeleteLinnea, ovelaa :D Ravelry on kyllä tolkuttoman helppo. Tämä puolustaa paikkaansa Ravelrya vastaan ehkä juuri yleiskäyttöisyydellään.
ReplyDeleteJa kyllä, apupuikko on kaamea, mutta jos ovelasti palmikkonsa asettelee kahden puikon liitoskohtaan, voi selvitä ilman apupuikkoa!
Maija, oitis kirjastoon! Toivottavasti sieltä löytyy ja toivottavasti niistä on iloa. En ole aivan varma, miten nuo esittelemäni hommaan toimivat, mutta oli siellä muutakin muistaakseni.
No epäkäytännöllinen viestin meiltä puuttuukin näiden toimivien ohelle! :D
ReplyDeleteMutta nyt, anteeksi, haluan esittää Virallisen Valituksen esittelemästäsi kirjasta! Minäkin nimittäin tietysti halusin Luotto-Liinan ja aloin heti tuota päkertää. Ja Mikä Pettymys! Se kaunis kuvio on kyllä kaunis, mutta vain yhdeltä puolelta - toiselta ruma kuin pikavippifirman toimintalogiikka. Ja tiskirättihän on kaksipuolinen esine - ei se meillä ainakaan pysy nätisti vain yhdeltä puolelta katseltavana... (Ehkä olen vain itse huijannut itseäni, ja termi pintaneule kertoo kaikille muille, että sillä saa vain yhden pinnan, mutta kyllä minä luulin tekeväni kaksipuolista rättiä.) Että niin, Novitan ohjeilla tuli kaksipuolisia liinoja.
(Silti harkitsen yhä ohjekirjastoni laajentamista tuosta yhdestä nettiosoitteesta.)
Ai perskeles. Joko sä tän kävit ostamassa, ja rupesit heti hommiin? Kuinka reipasta!
ReplyDeleteVetoan silti tähän:
"En ole kirjasta vielä tehnyt yhtään mitään, joten ohjeiden toimivuudesta on vaikea sanoa."
...ja jään kehittelemään ratkaisua. Voiskos sen jotenkin tehdä kaksipuoleiseksi, vai tuleeko siitä sitten niin paksu, että seisoo omin voimin?
En toki ostanut, mutta nähdäkseni koko ohje oli luettavissa tuosta valokuvastasi. Kuinka kätevää, ja varmaan ihan vielä sallittuakin ;)
ReplyDeleteJa valitus ei siksi kohdistunutkaan millään tavalla sinuun, vaan alkuperäiseen reseptiin. Ratkaisuksi suosittelen helmineuleen variaatioita...
Dämmit. Kiitos huomiosta - poistin kuvan. Olkoon vaan luvallista, muttei ehkä tekijätärtä kohtaan kovin kivaa.
ReplyDeleteNo etkä kyllä pakottanut :D Mutta aika paljon säätöä siihen tapaamisen järjestämiseen kyllä vaadittiin. Onneksi onnistuttiin! Yllättäen teen ensimmäisenä ohjeena kirjasta raitasukkia - olen kyllä toivoton jämähtäjä. Mutta muutakin teen! Heti kun ei koko ajan tarvitse olla vahtimassa, minkä uuden paikan tuon 70 cm pikakiitäjä nyt on löytänyt hajottaakseen, repiäkseen, kääntääkseen, vääntääkseen. Huoh.
ReplyDeleteOnneksi! Oli hauska tavata :D
ReplyDeleteNe raitasukat on hienot, ei siinä mitään jämähtämistä ole. Mä ajattelin sen sijaan aloittaa sen sisäkelpoisen pipon. Ostin langatkin tänään, mutta siitä ei voi miehelle mainita, hys :D
Muistelen, että 70 cm aika sai minut ymmärtämään, miksi leikkikehät on aikanaan keksitty...