Rakas tulevaisuuden minä,
Kun joku seuraavan kerran tilaa lähipostiisi pyytämättä ja yllätyksenä kotiisi tarkoitetun 22 kg painoisen, hankalanmallisen paketin, sinun ei tarvitse hakea sitä yksin vain siksi, että miehesi ja lapsesi ovat taloyhtiön pikkujoulusaunassa ja "kerrankos sitä" ja "miksi en muka pystyisi" - ellet ole eronnut tai leski.
Jos kuitenkin toiste olet näin ääliö, muista teipata ranteet mustelmien välttämiseksi, ja koita kaikin voimin jälleen osua postiin ihan uuden ei-edes-nimeltä-tutun työtoverisi kanssa, jonka voit sitten pakottaa auttamaan edes siellä virastolaitoksen päässä.
Toisaalta kuitenkin pointsit sisukkuudesta. Kaikki tämä ja potkunyrkkeilyn jälkeen vieläpä.
Silti: helvetin amaootta.
Kun joku seuraavan kerran tilaa lähipostiisi pyytämättä ja yllätyksenä kotiisi tarkoitetun 22 kg painoisen, hankalanmallisen paketin, sinun ei tarvitse hakea sitä yksin vain siksi, että miehesi ja lapsesi ovat taloyhtiön pikkujoulusaunassa ja "kerrankos sitä" ja "miksi en muka pystyisi" - ellet ole eronnut tai leski.
Jos kuitenkin toiste olet näin ääliö, muista teipata ranteet mustelmien välttämiseksi, ja koita kaikin voimin jälleen osua postiin ihan uuden ei-edes-nimeltä-tutun työtoverisi kanssa, jonka voit sitten pakottaa auttamaan edes siellä virastolaitoksen päässä.
Toisaalta kuitenkin pointsit sisukkuudesta. Kaikki tämä ja potkunyrkkeilyn jälkeen vieläpä.
Silti: helvetin amaootta.
Tähän on vaikea sanoa mitään mikä ei kuulostaisi kovin jälkiviisaalta. Ainakaan jos olit etukäteenviisas siitä 22 kilosta... Mutta hei, hyvin tehty, reipasta ja silleen! Ja nyt tulevaisuuden minäsi on jälleen kokemusta rikkaampi.
ReplyDeleteKuten meillä päin sanotaan: virheitä tehdään ja niistä ei opita.
Mutta siis mitä se paketti sisälsi:)?!
ReplyDeleteTäti-ihminen, olin. Mutta ajattelin, että jospa se paketti ei olisi kovin hankalan mallinen. Oli se kyllä.
ReplyDeleteKaikin voimin pyrin siihen, että mitään en opi.
Jenni, lastensänky. Siitä kyllä sikisi hieman keskustelua, mutta sellaista on elämä. Sellaista, että minä olen tosi sankarillinen.
Oot sä aika haba!
ReplyDeleteJoo, aivojen sijaan olen tosiaan keskittynyt kasvattamaan hauista :D Se on muuten tosi kipeä nyt.
ReplyDeleteHahaha! Ei hyvää päivää... Onhan se joo yllättävää, että sänky on painava ja sitä on hankala kuljettaa yksin:). Mitä ostoslistallasi on seuraavaksi, uusi sohva, kenties? ;)
ReplyDeleteEn osaa sanoa! Kuten yllä kuvattua, tämäkin sänky tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Tiesin kyllä, että on sänky ja on painava, mutta kantaminen on vähän kuin synnytyskipu. Ennalta sitä ei voi kuvitella :D
ReplyDeletePiti lukea kahteen kertaan, sillä äkkiseltään 22kg hankalan muotoinen paketti kuulosti ihan lapseltasi jonka mies lähetti kotiin innostuttuaan jatkamaan jatkoille pikkujoulusaunasta :D Pardon lukutaidostani valvotun yön perään :D
ReplyDelete:D Hyvä tulkinta!
ReplyDeleteMuuten lukemasi olisi voinut toimiakin, mutta lapsi on onneksi sentään vielä huomattavasti alle 22 kg. Ja, mikä vielä parempaa, mies ei lähtenyt jatkoille vaan kantoi muksun itse kotiin ja päästi mut saunaan glögille.
Hih, jotenkin tulee mieleen se päivä, jolloin raahasin joulukuusta yksin 3-vuotiaan ja koiran kanssa. Kuusi osoittautui yllättävän painavaksi, ihan yllättäen. ;D
ReplyDeleteKai sun mies sentään kokosi sängyn tuon jälkeen? :)
Hyvä, että nostit kuitenkin hauiksella, etkä esimerkiksi oikeaoppisesti selällä, kiertäen :) Nauratti kyllä tuo vertaus synnytyskipuun....
ReplyDeleteEnni
VL, joo, ihan samaa sarjaa :D Kiva kuulla, etten ole ainoa, jolle tulee tällaisia nerokkaita ajtuksia.
ReplyDeleteSänky on vielä osasina, joulun jälkeen olisi tarkoitus pistää huone uuteen uskoon.
Enni, pakko myöntää, että olisin nostanut vaikka hampailla, jos olisin niillä saanut paketista otteen. Ja hauiksella, ja selällä, ja ihan kaikella :D
Synnytyskipuunhan tämä ei sikäli vertaudu, että sitä mies ei olisi voinut hoitaa, tämä oli ihan oma valinta :D