Pages

20 May, 2014

Miljoonalaatikko

Kaksi asiaa tekevät kodin - minulle. Ensinnäkin pitää olla kirjoja, mitä enemmän on kirjoja, sitä enemmän on kotia.

Toiseksi pitää olla miljoonalaatikko. Meillä on niitä keittiössä kolme.

Yksi kolmesta
Epäilen, että armain puolisoni olisi valmis joustamaan kodin määritelmästä molempien suhteen, mutta minä en. Eihän mikään tuntuisi miltään, jos kotoa ei löytyisi laatikkoa, josta löytyy kaikkea kiinnostavaa paitsi sitä, mitä juuri silloin tarvittaisiin. (Tästä syystä laatikko tunnetaan myös ainakin joissakin fiktiivisissä teoksissa, mahdollisesti mutta ei välttämättä Tuija Lehtisen nuortenkirjoissa, nimellä "kaikkea paitsi" -laatikko.)

Nyt kyllä vähän ärsyttikin se, ettei löytynyt - olin ihan varma, että hurtan punkkisuoja-ainetta olisi ollut vielä yksi kapseli jäljellä. Löysin kuitenkin:

  • Joulukortin, jonka voi lähettää jollekulle. Tai olisi voinut ennen kuin se joutui miljoonalaatikkoon ja taipui. Voisi kai sen vieläkin lähettää jollekulle. Mutta ei kellekään kovin läheiselle.
  • Tuhansia erilaisia ja erivärisiä ja eripaksuisia kyniä (kalligrafiatussit! Miksi minulla on kalligrafiatussit! Ei niillä kirjoitella ruokalistaa äkkiväkkiä kauppaan lähtevälle!)
  • Aika paljon kirkkaanvärisiä kynsilakkoja
  • Washiteippiä
  • Kirjeen, jolla Helsingin yliopisto lähestyi minua viime vuonna kertoakseen, etteivät pisteeni riittäneet
  • Puhelimen laturin, joka ei käy enää mihinkään puhelimeen
  • Metallisen ... osan
  • Pelikortit, jos vaikka vielä tällä vuosituhannella läiskisimme ristiseiskaa
  • Leivinjauhetta, luultavasti vanhentunutta
  • Pattereita
  • Kynttilöitä 
  • Käsirasvaa
  • Kuitteja
  • Pro Lingua -mitalin, jonka sain ylioppilastodistukseni kylkiäisenä
Aion siivota laatikot tällä kellonlyömällä. Koen nimittäin tässä samalla luullakseni siisteintä mahdollista vanhemmuusetappia, joka on seuraava:

Lapsella on kaveri kylässä, eikä kukaan kaipaa minua.

Hienoin hetki, takuulla.

19 comments:

  1. Joo, mä allekirjoitan tämän. Siivoan nämä meidän miljoonalaatikot (hyvä nimitys!) tasaisin väliajoin. Siirrän joka kerta sellaisen "en tiedä mitä näille tekisin" - pinkan sivuun ja loppujen lopuksi päädyn heittämään sen aina takaisin laatikkoon. Toisin sanoen, taidan pyöritellä niitä samaisia nippelinappeleita vuodesta toiseen..

    ReplyDelete
  2. Meilläkin on miljoonalaatikoita! Itseasiassa kaikki mun käsveskatkin on varsinaisia miljoonalaatikoita. Yks ilta ravintolassa huomasin hukanneeni pankkikorttini ja sain kunnian tyhjentää osan laukustani ravintolan pöydälle. Sieltä löytyi mm. nää perustavarat: kuitteja ja nenäliinoja, vaippa, pikkuauto, porkkana, skrapa, tyhjä laatikko sisuja ja purulelu. Tämä kertomus liittyi alkuperäiseen tekstiisi löyhästi.

    ReplyDelete
  3. Onnea järjestelyille, joko teit? Meillä näitä "sekalaislaatikoita" on muutama. Kun yhden järjestät, alkaa uusi muodostua jonnekin. Pahinta jos joukkoon eksyy useiden edellisten puhelinten kuulokepiuhoja. Kiitos tästä avauksesta, jotenkin olen turhautuneena ajatellut, ettei muilla ole näitä.

    ReplyDelete
  4. Hehee, meillä on keittiössä yksi ja vaatehuoneessa 3 (?) edellistä. Ollaan vaan kannettu ne sinne kaaaauan aikaa sitten ajatellen, että sieltä sitten löytyy joskus kun on tarvetta. Ei ole ollut. Mikähän näiden puoliintumisaika on, eli koska on soveliasta heittää koko satsi suoraan roskiin jos mitään ei ole tarvinnut..?! Kiva kuulla että muillakin on tämmöisiä.

    Toinen ongelma meillä on tasoille kertyvät pinot... se on ihan loputon suo. Välillä yritän käydä niitä läpi, välillä teeskentelen että niitä ei ole olemassa, ja joskus kannan vaan lopulta tämmöisen "tärkeiden paperien pinon" pois silmistä. Hyvin pitkäksi aikaa. (Meillä on paljon säilytystilaa mikä valitettavasti mahdollistaa tällaisen menettelyn.)

    ReplyDelete
  5. Meillä ei ole yhtään miljoonalaatikkoa, mutta meillä on Laatikko aka Ikuinen Kadotus. Keittiössä on yksi laatikko, johon jossain vaiheessa mystisesti rupesi kertymään kaikenlaista kamaa, jopa siinä määrin että siellä alunperin säilytetyt pannulaput ja muut vastaavat piti siirtää toiseen paikkaan. :D En edes halua tietää mitä siellä tällä hetkellä on, koska aina kun laatikon avaa, sieltä ekana sattuu käteen kourallinen erimerkkisiä aa-paristoja, joista ei voi tietää onko ne käytettyjä vai ei, loput roinat on takuulla samaa hermojavievää linjaa.

    ReplyDelete
  6. Toi on niin juhlaa! Kylässä toinen lapsi, joka hoitaa oman lapsen viihdyttämisen. Se on suuri valaistumisen hetki kun se ekan kerran tapahtuu! :) En halua romuttaa pilvilinnoja, mutta ikävä puoli siinä on se, että ei ne kaveritkaan aina täysin tyytyväisinä leiki keskenään. Pitää puuttua, olla keksimässä yhteistä kivaa tekemistä tms.

    Mun mielestä noi romukätköt on siivottu, kun ottaa kamat pois, pyyhkii laatikon ja poistaa ne murut/sorat/roskat ja laittaa sitten kaiken takaisin. Ehkä muistaa jopa vähän aikaa mitä siellä laatikossa oli. Mutta ikävin löytö romukätköissä on nippu vanhentuneita lounareita. Silloin tulin miettineeksi, että varmasti kymmenissä tuhansissa lasketaan vuosittain voitot jotka toi Edenred (vaimikäsenykyäänon) saa kun ihmiset hukkaavat lounareitaan. Kauppojen lahjakorteissa lienee sama juttu.

    Mut meillä on sellainen laturiongelma, että perheessämme niitä tarvitaan kolmea erilaista. Voi viddu. Heittäisin mielelläni jo sen vanhimman mallin pois, mutta olen säilyttänyt oman henkilökohtaisen liittymäni puhelimena joskus vuonna miekka ja kirves ostetun nokialaisen. Se on niin vanha, että on kohta jo hip. Mutta kun se toimii! Ja viikon ulkomaan reissun aikana sitä ei tarvinnut edes ladata. Mä oon, katsos, sillä tavalla huono työntekijä, että puhelinedusta huolimatta suljen luurini loman ajaksi. En mä halua työpuheluihin laiturinnokalta vastailla.

    ReplyDelete
  7. Ada, mutta ehkä se on kuitenkin miljoonalaatikoiden idea? Koskaanhan ei voi tietää, milloin tarvitsee superliimaa tai viisi vuotta vanhaa huulikiiltoa tai männävuoden paperista juna-aikataulua!

    Anu :D Hivenen kyllä naurattaa tuo "perus", johon kuuluu mukaan porkkana :D (En muuten missään nimessä vaadi kommenteilta edes löyhää yhtymäkohtaa alkuperäistekstiin. Mitä kauemmas tangentin suuntaan, sitä kiinnostavampia porkkanoita saattaa löytyä!)

    Elsa-Aalia, mä oon puolestani vakuuttunut siitä, että AIVAN KAIKILLA on miljoonalaatikko himassa, siitä vain yleensä ei puhuta eikä varsinkaan vieraille esitellä (miksei, sehän olisi mitä mahtavin ohjelmanumero, en tajua.)

    Eikö tavallaan voisi olla helpointa, että se miljoonalaatikko pysyy aina yhdessä paikassa niin toisaalle ei ala muodostua uutta? Oma järjestelyni siis koostui siitä, että heitin sieltä kaikenlaista roinaa pois (mukin alusia, vanhoja kortteja, vielä vanhempia kuitteja, ikivanhoja huulirasvoja) mutta jätin konseptin paikalleen, ihan vain, että ensi kerrallakin tiedän, missä miljoonalodju on :)

    Nunu, varmasti koska tahansa, mutta eikö puolet viehätyksestä ole tutkia, mitä siellä on? Mulle tulee ihan aarteenmetsästysolo, olkoonkin, etten niitä aarteita kyllä tosiaan sitten tarvitse :D

    Meillä on se tärkeiden papereiden pino yhdessä kaapissa, mutta mies käsittääkseni jotenkin arkistoi sitä ajoittain. En ole aivan varma. Tai ehkä se kaappi syö niitä papereita. Joka tapauksessa tärkeät paperit eivät saa lojua pöydillä, koska se ärsyttää puolisoa :D

    Tynde, mutta eikö tuo nyt juuri ole nimenomaan miljoonalaatikko? A rose by any other name would smell as sweet... :D Paristot tosin on ihan vihoviimeistä sorttia, jos ovat irronneet pakkauksistaan. En halua edes tietää, monellako kympillä olemme vieneet käyttämättömiä keräykseen. Brrrr.

    Pilami, no niin, mutta sain kuitenkin siivottua sen laatikon ennen kuin tyttäreni sai hermoromahduksen jouduttuaan välillä vuorottelemaan kahden samanlaisen, mutta erivärisen lelun kanssa. Kaveri totesi murheellisena, että eikö äiti vielä tule. Ens kerralla me mennään kylään ja sitten oma lapsi käyttäytyy! Ehkä!

    Yyh, mä jätin ne murut itse asiassa paikalleen. Näin ne kyllä, mutta ajattelin, että jos ikään kuin en näkisi. Nyt tuntuu siltä, että pitää ehkä ottaa koko homma illalla uusiksi, huokaus.

    Ihan kamalaa on kyllä löytää vanhoja lounareita, lahjakortteja tai mitä tahansa rahaksi muutettavaa, kuten kuntosalin 10 kerran kortti, vanhentunut, 8 kertaa käyttämättä. Se on kuin löytäisi vanhentunutta rahaa, ja ihan omasta typeryydestä johtuvaa. AAARGH!

    Ymmärrän puhelinpoliitiikkasi oikein hyvin. En itsekään vastaile työpuheluihin lomalla, mutta toisaalta olen huolellisesti kouluttanut kaikki ympärilläni siihen, että mulle ei soitella. Ei työaikana eikä lomalla. Aina, kun joku kerran kvartaalissa soittaa, hämmästyn. Nokialaisesi kuulostaa muuten oikein hyvältä, mutta tuleeko siihen nykymaailma internetiä pitkin? Jos ei, miten pärjäät?

    ReplyDelete
  8. Ei tietenkään tule intternettiä. Siinä on hienoutena ennakoiva tekstinsyöttö ja matopeli!! En mä varsinaisesti oikein edes tiedä _tarvitseeko_ sitä älypuhelinta mihinkään muuhun kuin että "kiva omistaa". Noin niinkuin työajan ulkopuolella. Onhan noita muita: läppäreitä ja padeja. Ei liikaa vieroitu sitten lomallakaan nykymaailman menosta.:)

    Kyllä muuten itkettää menettää sellainen 100 euroa ihan vain unohduksen vuoksi. Mut lounarit on muutenkin jännä juttu - en mä esim. 50 €:n seteliä käsittelisi yhtä holtittomasti kuin nippua lounareita.

    ReplyDelete
  9. Joo, lounarit on aivan käsittämättömiä. Luen yhtä blogia, jossa jatkuvasti katsotaan, että lounareiden käyttäminen on ilmaista - eli jos lounareilla maksaa, ei tule kuluja. Vaikka ihan samalla tavallahan ne on käteisvaroista pois kuin setelitkin - tästä kyllä huomaa, miten niistä on onnistuttu häivyttämään sellainen arvon tunne näppärästi pois.

    Itsehän tarvitsen älypuhelinta e-kirjojen lukemiseen (työpaikan) vessassa ja äänikirjojen kuunteluun lenkillä ja siivotessa :D Ehdoton bonus on, jos älypuhelimella voi myös soittaa puhelun - mutta ei se ihan välttämätöntä ole. Itse jaksoin katsella puoltoista kuukautta älyluuria, jolla kaikki muu onnistui paitsi puhelun soittaminen, ennen kuin vein huoltoon :D

    ReplyDelete
  10. Mä kyllä ihan maksankin lounareistani suurimman osan. Voiko niitä olla ilman omavastuuosuuttakin? On Se kuitenkin siinäkin tapauksessa verotettavaa tuloa. Joten ei ne nyt ilmaisia ole.

    munkin varmaan pitäisi valjastaa luuri muihinkin toimintoihin mut en oo niitä ihmisiä jotka jaksaa säätää tekniikan kanssa. Äänikirjat pitäisi testata. Ehkä viiden vuoden päästä... ;)

    ReplyDelete
  11. En mä nyt takuuseen mene, mutta väittäisin, että ei ole ilman omavastuuosaa. Ja siksipä tuntuukin hieman erikoiselta laskea mitään lounareilla maksettavaa "ilmaiseksi", koska rahaa siinä on uponnut ihan samalla tavalla. Murto-osan vähemmän ja eri aikaan, mutta kuitenkin. Jos niitä lounareita ei ottaisi, käteisvaroja olisi enemmän käytössä.

    Joo, ei oo mikään kiire. Viiden vuoden päästä on sitten enemmän tarjontaakin varmaan ;)

    ReplyDelete
  12. Nimiasiaa nimenomaan tarkoitin, kyseinen laatikko lausutaan vähän kohtalokkaalla äänellä ja isolla alkukirjaimella, tuntuu että sinne järjestys ja organisointi menee kuolemaan. Ja päätellen siitä minkä verran loota imee kamaa, niin perälle on takuulla muodostunut musta aukko. Äähn, pakko vissiin siivota se.. Ehkä samalla löytyy kadonneet autonavaimetkin.

    ReplyDelete
  13. Kohtalokas ääni :D Ostan tuon, mahtava idea.

    Autonavaimet saattaa kyllä kadota mustaan aukkoon. Meillä on yksi setti niitä kadonnut AUTON SISÄLLE o_0 Auto on kammattu millimetrikammalla läpi, nada. Mikään muu ei sitä enää selitä kuin musta aukko.

    ReplyDelete
  14. Meillä on näitä laatikoita useampiakin! Ainoastaan yksi niistä ehkä kuuluu tähän todelliseen miljoonalaatikkokastiin, eli sinne todella viskellään aivan mitä sattuu. Onneksi se on aika pieni.

    Mutta sitten on useita tällaisia vähän profiloituneituneempia miljoona- tai sanoisiko tuhatlaatikoita. Eteisen kippo avaimille ja pyöräilyyn liittyvälle pikkusälälle, mukana yksi suklaakonvehti ja heijastimia. Oma makuuhuoneen hyllyn kipponi, kaikenlaista passista hiuslenkkeihin, ratkojasta puolityhjään kertakäyttökameraan. Miehellä on myös omansa, kori, jota asuttaa sekalainen kokoelma puoliksi pidettyjä vaatteita, johtoja ja veropapereita.

    Itse asiassa kun tarkemmin ajattelee, suuri osa kotimme säilytyksestä perustuu erilaisiin laatikoihin, hyllyihin, koreihin ja koloihin, joihin nakellaan jotain löyhästi toisiinsa liittyviä asioita. Niitä sitten aina hädissämme kaivelemme. Omanlaistansa viihdykettä sekin.

    ReplyDelete
  15. Riimi :D Mä olisin juuri tuollainen organisoija, mutta mies on onneksi (?) vähän tolkumpi. Vaikeampaa minulle, mutta toisaalta vähentää ehkä vähän sitä hädissään kaivelua.

    Ja veropaperit voi aaaargh että inhoan koko konseptia. Miksi minun pitää tietää asiasta mitään, en ymmärrä, hoidatte nyt sen verotuksen siellä keskenänne virastossa kiitos. Maksan mielelläni.

    ReplyDelete
  16. Ohoo, olipa hyödyllinen postaus! Meidän miljoonalaatikon virkaa tekee kaunis pastasiivilä ikkunalaudalla. Se on ihan luokaton rytöläjä. Tämän postauksen myötä ymmärsin, että voisin tosiaankin valjastaa yhden keittiön laatikoista tämmöiseen tarkoitukseen. Ehkä niiden romujen ei tosiaan ole pakko olla paraatipaikalla! Ne voivat olla myös poissa silmistä! Nerokasta!

    ReplyDelete
  17. Oi! Hyödyllinen! Tätä en odottanut, mutta tulin tosi iloiseksi!

    Poissa silmistä -taktiikalla on se ehdoton etu, että miljoonalaatikon läpikäyminen viiden vuoden välein on oikein kiehtovaa :D

    PS. Mua hämmentää, että sä sanot "rytöläjä" kun taas kanssasi samasta kaupungista kotoisin oleva mieheni sanoo "rutoläjä". Onko teillä murrevaihtelut olleet noin suuria saman kaupungin sisällä :D

    ReplyDelete
  18. First things first: objektiivinen mielipiteeni on, että se on "rytöläjä".

    Mies tuskastui jossain vaiheessa meidän astianpesukoneen päällä miljoonalaatikkona (uusi sana!) toimineeseen koriin. Hänen vaatimuksestaan kori siivottiin ja siirrettiin eteisen kaappiin. Lopputulos: meni viikko, ja taso oli entistä törkeämmän näköinen, koska nyt ne kaikki tavarat lojuvat siinä pöydällä. Tuon korin kohta takaisin, koska pääsen sanomaan, että se on paljon siistimmän näköinen. Muahahhahhhaaa!

    ReplyDelete
  19. Yhtä vaikea on minun hyväksyä rytöläjää kuin kamelin kulkea neulansilmän läpi - mutta ehkä tämä ei ole kovin vakava erimielisyyden paikka :D

    Aika hyvä, btw! Kyllähän se kori tietenkin tiettyä siisteyttä hommaan tuo, koska tavarat eivät vain holtittomasti nuljua pöydillä. Lisäksi on varmaan turha kuvitella, että tapoja tällaisissa asioissa olisi helppo muuttaa - ihminen laittaa tavarat sinne, mihin on ne tottunut laittamaan, ja mistä ne tarvittaessa löytää - ja silloin on helpompi mukailla niitä tapoja. Esim. tarjoamalla tavaroille korin :D

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.