Olen koko kevään odottanut, että kohta helpottaa (kaikenlaisten kiireiden osalta, näetsen.) Yleensä ensi viikolla, viimeistään pääsykokeiden jälkeen, ja jos nyt ei heti pääsykokeiden jälkeen helpottanut niin sitten seuraavalla viikolla.
Vielä ei ole käynyt niin, että viikossa olisi > 1 kpl iltoja, jolloin voisi rauhassa istua sohvalla ja tutkailla painovoiman vaikutuksia. Mutta ehkä ensi viikolla.
Olen täten hyvin haluton tekemään lomasuunnitelmia. Toistaiseksi näkisin loman mieluiten sellaisena, että käyn lapsen kanssa leikkipuistossa ja kirjastossa. Treffaan kavereita - lapsen kavereita. Visioin itseni siihen viereen, kutimoimaan monalisamainen hymy huulillani, tai juomaan kahvia tovereiden äitien kanssa. Yöt aion katsoa potkupalloa.
Ainoa varovainen aikataulutettu suunnitelma on Finncon heinäkuussa. Reissun ääneenlausuttu tarkoitus on nähdä genrekirjailijoita ja tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi spefiyhteisön keskellä. (Ääneenlausumaton tarkoitus olisi päästä lankakauppa Titityyhyn. Älkää kertoko puolisolleni.)
Vaikka toki lomaan kuuluu mummolassa käyntiä ja mökillä käyntiä, ja se on hyvä. En vain haluaisi päättää, milloin kuuluu. Ehtiihän sitä sittenkin päättää, kun istuu autossa laukut pakattuna.
Siinä kesän vaikutus äitiin: yritän upota verkkaiseen kesärytmiin.
Lapsella sen sijaan polttelee elämä suonissa. Keskittymiskyky on hävinnyt sinne, minne talvikin meni. Saamme tästä lempeää palautetta päiväkodista: mukelo ei viitsisi istua paikallaan, haluaisi vain viipottaa paikasta toiseen, aloittaa asioita saamatta mitään valmiiksi. Kai se on taas joku vaihe.
Ymmärrän kyllä, että nyt pitäisi varmaan vähän treenata, yrittää rauhoittua lapsen kanssa, mutta samalla huomaan hieman ärtyväni palautteesta. Kyllä minäkin tiedän, miltä se tuntuu, kun kaikki on niin kiehtovaa, ettei voi rauhassa istua. Kun elämä kohisee korvissa ja pitää juosta ja tanssia - niitä vaiheita tulee aikuisenakin. Mietin, että eikö siitä voisi nauttiakin, antaa riemun kuplia ja jättää asiat huoletta vähän kesken joskus. Kyllä se keskittymiskyky toistaiseksi on aina palannut; haluaisin uskoa, ettei tämä ole viimeinen hetki napata sitä kiinni ja naulata paikoilleen.
Vielä ei ole käynyt niin, että viikossa olisi > 1 kpl iltoja, jolloin voisi rauhassa istua sohvalla ja tutkailla painovoiman vaikutuksia. Mutta ehkä ensi viikolla.
 |
| Tänään oli se yksi ilta. Koiralle suoritetaan tässä lääkärintarkastusta. |
Ainoa varovainen aikataulutettu suunnitelma on Finncon heinäkuussa. Reissun ääneenlausuttu tarkoitus on nähdä genrekirjailijoita ja tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi spefiyhteisön keskellä. (Ääneenlausumaton tarkoitus olisi päästä lankakauppa Titityyhyn. Älkää kertoko puolisolleni.)
Vaikka toki lomaan kuuluu mummolassa käyntiä ja mökillä käyntiä, ja se on hyvä. En vain haluaisi päättää, milloin kuuluu. Ehtiihän sitä sittenkin päättää, kun istuu autossa laukut pakattuna.
Siinä kesän vaikutus äitiin: yritän upota verkkaiseen kesärytmiin.
Lapsella sen sijaan polttelee elämä suonissa. Keskittymiskyky on hävinnyt sinne, minne talvikin meni. Saamme tästä lempeää palautetta päiväkodista: mukelo ei viitsisi istua paikallaan, haluaisi vain viipottaa paikasta toiseen, aloittaa asioita saamatta mitään valmiiksi. Kai se on taas joku vaihe.
Ymmärrän kyllä, että nyt pitäisi varmaan vähän treenata, yrittää rauhoittua lapsen kanssa, mutta samalla huomaan hieman ärtyväni palautteesta. Kyllä minäkin tiedän, miltä se tuntuu, kun kaikki on niin kiehtovaa, ettei voi rauhassa istua. Kun elämä kohisee korvissa ja pitää juosta ja tanssia - niitä vaiheita tulee aikuisenakin. Mietin, että eikö siitä voisi nauttiakin, antaa riemun kuplia ja jättää asiat huoletta vähän kesken joskus. Kyllä se keskittymiskyky toistaiseksi on aina palannut; haluaisin uskoa, ettei tämä ole viimeinen hetki napata sitä kiinni ja naulata paikoilleen.
Ah, olen Finnconista vähän kade. Voitko käydä kertomassa Hannu Rajaniemelle, että tykkään hänestä ihan hirveästi ja että toivon että Causal Angel on justiinsa niin hyvä kuin aattelin. Kiitti.
ReplyDeleteHa haa, samaan aikaan samasta aiheesta - ehkä meitäkin varten on yhdet puistotreffit!
ReplyDelete4-vuotisneuvolassa O sai noottia keskittymiskyvyn, yhm, puutteesta. Mä ymmärsin neuvolatädin pointin (vielä paremmin ymmärrän lasta jota ei kiinnosta piirrellä ympyröitä) mutta mun erityisopeäitini otti tämän järkyttyneenä; ei nelivuotiaiden kuulukaan vielä keskittyä!
Ja siis me ei päästy valmennukseen koska ensin ne oli sikainfluenssarokotusten takia kaikki peruttu ja sitten kun rv33 alkaen sellainen olisi ollut tarjolla ei pystytty enää muuttamaan työvuoroja. Onneksi löysin vertaisryhmäni lopulta verkosta.
Linnea, sinä fanityttö :D <3 Tavallaan haluaisin sanoa, että toki käyn, mutta luultavasti tiedämme molemmat, etten käy kuitenkaan, enkä haluaisi juksata :D
ReplyDeleteMilla, ehkä! Se olisi hauskaa! Mä oon ollut pikkuisen ulkona blogimaailmasta kun rakkain Feedlyni on ollut palvelunestohyökkäyksen kohteena. Huomaan, että hädin tuskin muistan, mitä blogeja luen - saati sitten, että niitä erikseen kävisin availemassa. (Ainakaan en muistanut, että olen ne tuohon sivupalkkiin listannut. Ahem.)
Sun erityisopeäiti on ihana, mulle tuli kauheasti parempi mieli nyt. Meillä menee selvästi aalloissa nämä asiat, välillä kiinnostaa keskittymistä vaativat puuhat ja välillä ei. (Ja eilen, kun lapsi oli keskittynyt muovailuvahaan pitkään ja hartaasti, epäiltiin, että hän on tulossa kipeäksi :D)
Hyvä tosiaan, että vertaisryhmä lopulta löytyi! Eivät kai ne kaikki erhevalmennukset yhtä pitkään jatku, mutta minusta tämä on ollut mainiota. Pääasia, että näkee ihmisiä!
kyllä rohkaisisin nyt vaan pyrkimään rajaniemen puheille ja kertomaan, että hän nauttii blogisi lukijakunnan joukossa suurta tai vähintäänkin keskikokoista ihailua!
ReplyDeleteNo kai se on sitten pakko! Tietenkin tässä auttaa se, etten itse fanita Rajaniemeä samalla tavoin kuin fanitin Neil Gaimania 2000-luvun alussa - jolloin nimmaria pyytäessäni sain suustani suunnilleen "qwstx".
ReplyDeletePitää ehkä vähän harjoitella silti. Itse lausuntoa ja äkillistä pakoa sen jälkeen.
Mä toivoisin ihan samaa kesältä. Että saisi päänsä vihdoinkin käännettyä sellaiseen kesäiseen rentoon loma-asentoon. Vaikka koko ajan nytkin oon lomalla, niin en ymmärrä tätä päätä, joka on koko ajan jossain "yksi askel edellä - mikä tilanne seuraavana pitää selvittää/siivota" -asetuksella... äh.
ReplyDeleteEttä kyllä on turhaa edes lempeästi kertoa, että joku pikkunappula ei nyt täydellisesti jaksa keskittyä kesäkuussa tarhassa! Anna mun kaikki kestää! Eihän niitten nyt tarvikkaan keskittyä, ei sillä tavalla _keskittyä_, kyllä pitää lapsen osata olla vähän pellossa ja vimmainen ja mennä sen mukana. Kyllä ne sitten aikuisena kerkeää tarpeeksi itteään suomimaan vaikka mistä.
Noniin, menen tästä juomaan kahvia ja rauhoittumaan.
Enni
Voi tätä Bloggeria. Itkettää katoavat kommentit.
ReplyDeleteMutta, niin! Ihanaa, kun joku ymmärtää! Tietenkin pienten lasten kanssa arki helposti on sellaista, että koko ajan pitää vähän ennakoida, mutta kyllä mä silti niin toivon meille molemmille sellaisia kesäpäiviä, että ekstemporelounas voisi olla vaikka pakastepitsaa tai kalapuikkoja ja sit vaan voisi maleksia ja olla sopimatta muuta kuin pikatreffejä leikkipuistoon.
Ja tuo päiväkotiasia! On mahtavaa, että tajuat! Mä ymmärrän tavallaan niitä päiväkodin (todella ihania) ihmisiä, mutta uskon silti tosi vahvasti siihen, että jos nyt (vaikka vielä viime kuussa kuinka hyvin keskittynyttä lasta ei huvita keskittyä) niin sitten sille on juuri nyt joku muu tärkeää. Pitää ehkä opetella syöksähtelytaitoja ja kasvattaa vauhtia ja sen sellaista. Ja sitten on niin, ja siitä pitää ja saa olla iloinen! Ja aionkin olla!
Toivottavasti kofeiiniterapia toimi! Tarvitsen sitä itsekin aika ajoin.
Antaa riemun kuplia! Ehdottomasti! Nimittäin minua niin sieppaa, kun puolisoni yrittää kehittää keskittymiskykyäni ja rauhoittua kanssani silloin, kun minulla on menossa railakkaan innostuksen ja joka paikkaan säntäilyn herkullinen vaihe.
ReplyDeleteMeillä on kesäksi kovastikin suunnitelmia. Minä mieluiten ottaisin neljä viikkoa suunnitelmia ja neljä viikkoa täysin suunnittelematonta vapaa-aikaa kotisohvalla, lähilenkkipolulla ja kaupunginosamme uimarannalla. Vaan elämä on valintoja! Ja kun toinen on kotoisin toiselta mantereelta, tietää pitkä loma herkästi myös pitkää lentoa. Teidän rento suunnittelemattomuus kuulostaa oikein hyvältä!
Voi ihana, joo, antaa riemun kuplia! Nimenomaan! Ja maleksikaa joskus metrolla tänne.
ReplyDeleteTajusinpa just, että meillähän on nyt sitten syksyllä päiväkodin aloitus edessä ja se tarkoittaa myös tuota palautteen vastaanottoa lasten käytöksestä. Öh, ei välttämättä aina helppoa. Olisi tietysti mukavampi kuulla kuinka kaikki muutkin aikuiset vain olisivat ihastuksissaan lastemme erinomaisuudesta. 4-vuotias oli juuri isovanhempiensa kanssa säntäilemässä herhiläisenä huvipuistossa. Päiväkodista varmaan olisi tullut palautetta siitä keskittymiskyvyn puutteesta... nyt oli helppo vain ohittaa tuo kommentti.
ReplyDeleteMuttamutta. Jokainen luonteenpiirre kun näyttäytyy sekä hyvänä että huonona. Jos on impulsiivinen, innokas ja energinen niin on mahtava ideoija, avoin uusille asioille ja rohkea esiintymään. Jossain tilanteessa sitten ei olekaan sitä tilanteen vaatimaa keskittymiskykyä. Välttämättä. Mutta jos olisi, niin tulisiko sitten palautetta kun on vähän vetäytyvä ja hitaasti lämpiävä. Tajusin tän vain itse just kun kävin taas psykologisissa testeissä kääntymässä ja tällä kertaa sai ihan sanallisen palautekeskustelun konsultin kanssa. Etta jokainen luonteenpiirre näyttäytyy jossain tilanteessa hyvänä ja jossain huonompana. Sellaista se nyt vain on. Tietysti tosi räikeät ääripäät lienevät vähän haasteellisempia, mutta jos nyt ihan normitasolla mennään, niin voitaisko ennenmmin keskittyä siihen mitä ollaan eikä siihen mitä meistä puuttuu.
Riimi, niin, nimenomaan! Pätee aikuisiin myös. Muun väittäminen on pelleilyä :D
ReplyDeleteMINUSTAKIN 8 viikkoa kesälomia kuulostaisi oikein hyvältä. Tekisin juuri samoin kuin sinä. Mutta nyt pitää tiivistää neljään viikkoon koko roska. Onneksi sää näyttää siltä, että voidaan ruksia puistossamaleksinta suoraan pois, niin jää aikaa sitten kaikelle muulle. Pah.
Pitkä lento kuulostaa vähän painajaiselta, myönnän.
Anu, olemme samoilla linjoilla! Ja ehdottomasti maleksimme, sehän on nyt mitä helpointa! :D
Pilami, aika kauniistihan sitä palautetta yleensä tarjotaan. Ja usein huomaan, että se on annettu oikein hyvästä syystä - tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen sitä mieltä, että palaute on kohtuutonta. (Ja sitten menimme eilen kirjastoon ja lapsi juoksi ja riekkui ja olin yhtäkkiä vähän sitä mieltä, että ei se ehkä kuitenkaan ollut kohtuutonta :D)
Ja tuohan on ihan totta, tuo luonteenpiirteiden kaksiteräisyys. Käytän sitä usein itse asiassa hyväkseni työhaastatteluissa, jos pitää kertoa omia hyviä ja huonoja puolia. Sillä nimittäin saa, öh, kaunisteltua sievästi ne huonot puolet, joista tietää (niillehän ei sitten mitään voi, jotka jää itseltäkin pimentoon.)
Ja kyllä, olen ihan samaa mieltä, että pitäisi enemmän keskittyä siihen, mitä jo on - ja siihen, miten sitä voisi tehokkaammin käyttää hyväkseen. Antaa olla enemmän myönteistä kuin kielteistä.