Lainasin Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon uutuuskuvakirja Hämärinkäisen kirjastosta, ja voi jukupätkä kuulkaa.
Hämärinkäinen kertoo hämärästä ja pienestä olennosta, joka sitä kutoo kangaspuillaan - ja siitä, mitä tapahtuu, kun kukkakauppias Keikander haluaa enemmän valoa ja rikkoo kangaspuut. Se rotta.
Joskus kävelee vastaan lastenkirjoja, jotka puhuttelevat lukijaansa jotenkin tosi syvältä. Tarttuvat kädestä ja kertovat lempeästä hämärästä ja pehmeästä pimeydestä. Siitä, miten kaiken valaiseminen ei aina ole tarpeen tai edes hyödyllistä.
Kuvat ja teksti ovat kuin yhtä, kauniita ja utuisia ja turvallisia.
Ollaan skidin kanssa tykätty aiemmistakin Teräs/Pertamo -kaksikon kirjoista, mutta tämä Hämärinkäinen on kyllä ihan täysosuma. Lukija rakastui kirjaan niin, että aikoo pyytää sitä joulupukilta.
Ja ilmeisesti myös tyttäreni piti kirjasta.
Hämärinkäinen kertoo hämärästä ja pienestä olennosta, joka sitä kutoo kangaspuillaan - ja siitä, mitä tapahtuu, kun kukkakauppias Keikander haluaa enemmän valoa ja rikkoo kangaspuut. Se rotta.
Joskus kävelee vastaan lastenkirjoja, jotka puhuttelevat lukijaansa jotenkin tosi syvältä. Tarttuvat kädestä ja kertovat lempeästä hämärästä ja pehmeästä pimeydestä. Siitä, miten kaiken valaiseminen ei aina ole tarpeen tai edes hyödyllistä.
Kuvat ja teksti ovat kuin yhtä, kauniita ja utuisia ja turvallisia.
Ollaan skidin kanssa tykätty aiemmistakin Teräs/Pertamo -kaksikon kirjoista, mutta tämä Hämärinkäinen on kyllä ihan täysosuma. Lukija rakastui kirjaan niin, että aikoo pyytää sitä joulupukilta.
Ja ilmeisesti myös tyttäreni piti kirjasta.
No sitten minäkin pyydän sitä joulupukilta! Lapselleni. Muka. Koska minähän sen kumminkin luen.
ReplyDeleteEhdottomasti! Koska ansaitset... Koska lapsesi ansaitsee vain parasta!
DeleteTää oli minusta kaksikon paras tähän mennessä. Muistakin ollaan ihan tykkäilty. Jotain lohduttava tässä on...
ReplyDeleteMinustakin tämä oli paras, toiseksi paras on ollut Elli ja unenpää. Sitten esim. Elli ja tuttisuu on jäänyt lukematta, kun se ei ole tuntunut kauhean ajankohtaiselta.
DeleteAina on lohdullista, kun tulee ymmärretyksi!
Välillä muistan, millaisia ne lapsuuden lukukokemukset olivat, kun mielikuvituksen lentoa ja eläytymistä ei vielä aikuisen kokemusmaailma rajoittanut. Vaikuttaa siltä, että sinun lukuelämyksesi oli jotain samansukuista. Kuvakin on ihanan näköinen, tyynnyttäviä sinisiä sävyjä ja rauhaa huokuva.
ReplyDeleteMiAu
Se on muuten jännä kun jotenkin sen lapsuuden kokemuksen kokonaisvaltaisuuden oikeasti unohtaa, ja sitten joskus saa siitä kiinni - miten huikea tunne se voi olla. Ihan ällistyttävä.
Delete