Korona porsaan kotiin ajaa. Ja kotoa myös.

Varmaan ihan, tiedättekö, tyypillistä, että ahdistus sahaa ylös alas, alas ylös.

Silti joka kerran ällistyn, kun se sahaa ylös - etenkin kun olen kärsinyt minimaalisesta ahdistuksesta tähän asti. En tiedä miten minä, ahdistuskuningatar extraordinaire, olen välttynyt korona-ahdistukselta, mutta niin kävi - tähän asti.

Mutta onhan tässä tietysti vähän ns. tilanne päällä.

Ensinnäkin meillä on tulossa julkisivuremppa, jossa kohta piikataan parvekkeet irti. Se tarkoittaa, että kotona ei oikein voi olla, ja koiran osalta kotiinjättäminen täyttää ehkä eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit.

Toisaalta hallitus on antanut ohjeen, jossa olisi hyvä olla lähinnä kotona, kuten olettekin ehkä huomanneet.

Kolmanneksi minulla on yskä.

Neljänneksi hallitus harkitsee myös pakoreittimme katkaisua - olimme ajatelleet siirtyvämme evakkoasuntoomme Kanta-Hämeeseen kun pahin paukutus alkaa, mutta nyt se ei ehkä olekaan mahdollista. Suositeltavaa se ei ole missään nimessä, mutta ilmeisesti myös sillan alle muuttaminen on epäsuotavaa ja lastensuojelurikos.

Viidenneksi, emme voi vuokrata päheää evakkoasuntoa pääkaupunkiseudulta, koska minut todennäköisesti lomautetaan kohta.

Ja juuri nyt se, ettei tämän kaiken keskellä saa edes kotona olla, tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä.