Asun vastarannalla

Toivoisin, että olisin jotenkin erilainen.

Mutta en ole.

Ja siinä missä kaikki muut ovat nyt ilahtuneita siitä, että ainakin tässä voi viiniä juoda Hangoutsissa, tai missä Zoomissa ne nuorisolaiset nykyään, minä jätän kekkerit vielä aiempaakin varmemmin väliin.

Istunhan tietokoneella käytännössä koko päivän, milloin en siivoa tai kokkaa.

(Hyvä on, liioittelen vahvasti, koska siitä tulee mielenkiintoisempi teksti. Minkä klikkijournalistin maailma minussa menettikään.)

Mutta istun siis kuitenkin aika paljon koneella. Viimeinen asia, jota vapaa-ajallani haluan siis tehdä, on istua vielä vähän koneella. Edes viinilasi ei auta - otan viinilasini ja poistun koneelta.

Työnantajallani on ollut tapana järjestää melko paljon juhlia. Se on ollut hauskaa, olen juhlinut aika paljon. Mutta nyt ei kevätkauden avajaisia voida pitää. Ainakaan livenä.

Sen sijaan ne voidaan pitää internetitse. Juhuu!

Ja kun tämän luin, istahdin kahdeksi tunniksi käsieni päälle, jotta en menisi keskusteluun mukaan kertomaan, miten kaikki ovat jo saaneet tarpeekseen kammottavista online-bileistä. Kaksi tuntia käsieni päällä istuttuani tulin sen sijaan valittamaan aiheesta blogiini - samoin kuin myöntämään, että kun sanon "kaikki", tarkoitan itseäni.

Toki ensin piti verrytellä käsiä tunnin verran.