Piti jorista siitä ja tästä, mutta päätinkin nyt kertoa, että "korvatulehdusta voi varmasti hoitaa myös ilman antibiootteja" -hymistelyni lensivät ikkunasta ulos suunnilleen sillä kellonlyömällä kun terveysneuvontanumeron kehotuksesta yöllä avasin ikkunan, jotta erityisen kuumeinen vauva hieman chillaisi.
Okei, en tuolloin tiennyt, että sillä on korvatulehdus. Koin vain sellaisia järisyttäviä "olen paska äiti, miksen heti ottanut siltä yöpukua pois" -fiiliksiä, joihin sekoittui "voikohan se lähteä yöpuvussa päivystykseen" -pohdintoja ja täysin ravisuttavaa tietoisuutta siitä, miten hemmetin hauras olento vuoden ikäinen vauva vielä on.
Mietin myös unen ja valveen rajamailla, miksi kaikki pitää aina tehdä niin perinpohjaisesti. Kun aikuinen tulee kipeäksi, kuumetta on juuri sen verran, ettei tiedä voiko jäädä kotiin vai pitäisikö ev.lut. -työmoraalin merkeissä zombeilla työpaikalle näyttämään kurjalta ja olemaan tehoton*. Kun vauva tulee kipeäksi, kuumeasteita pitää heti kerätä koko sarja.
Emme lähteneet päivystykseen. Riitti, että ikkuna oli auki ja Panadol käytössä. Aamulla roudasin muksun lääkäriinvaurauden vakuutuksen turvin ihan vain sulkeakseni pois korvatulehdukset sun muut. Terveysneuvontanumerossa, jonne soittelin puoli yötä, oltiin nimittäin ihan varmoja, että tyypillä on joku "vauvarokko", josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan, ja jonka nyt alan epäillä olevan fiktiota, jolla vanhemmat pidetään himassa luulotauteineen.
Korvatulehdus sillä kuitenkin oli, mutta onneksi kaikki pyhät periaatteet oli jo haudattu, joten ei kun käsi ojossa reseptiä odottamaan. En nimittäin välttämättä ehdoin tahdoin halua kytätä enää toista yötä, että hengittääkö se. (Helppoa kyttäys tosin oli. Lapsi ei suostunut nukkumaan kuin joogasaleilta tutussa lapsiasanassa pää melko syvällä mun kainalokuopassa. Kylkiluiden liike oli lähietäisyydellä.)
Koska pikkumimmin olo on jo selvästi parempi, minäkin voin velloa piristymisaikeissa ja otan saman tien kovat keinot käyttöön. Sain tovi sitten huipun tunnustuksen sekä Suvilta että Täti-ihmiseltä, ja kuten viisasta onkin, säästin lappuset tosi tarpeeseen.
Sääntöjäkin oli, mutta oikaisen täällä kuten Sivukirjaston puolella, ja ilman minkäänlaisia eteenpäinlaitto-odotuksia ojennan tunnustuksen suoraan (ja suoraan takaisin) tyypeille, jotka tekevät bloggaamisesta kivaa.
Kiitos siis Siina, Annukka (postaa useammin! Kantoliinat ovat sitä varten), Täti-ihminen, Suvi ja Wandabe. Ja onhan teitä tietty muitakin. Ärh.
Genrepalkinto menee Siinalle, joka ei ikinä lässytä, mutta jonka vinkkelistä katsottuna kaikki on ihan yksinkertaisesti parempaa. Jos Siina joskus julkaisee kootut Facebook-statuksensa vuosilta 2009-2012, tai jotain, ostan opuksen itselleni ja kaikille muillekin joululahjaksi, sillä jaettu ilo on moninkertainen ilo ja kerrankin olisi helppo joululahjavuosi. Ihminen välissä -blogi käsittelee enemmän tosin leffa- ja kirja-asioita kuin äiti- ja kotiasioita, mutten anna sen häiritä.
Genrepalkinnon historiasta voi lukea täältä.
* Eli käyttäytymään aika lailla normaalisti. Ette uskoisi, miten usein kuulen "whoa, sä näytät todella väsyneeltä" -kommentteja nykyisin. Kuka muka näyttää kasteenraikkaalta jos ei viitsi nukkua, kysyn vaan.
Okei, en tuolloin tiennyt, että sillä on korvatulehdus. Koin vain sellaisia järisyttäviä "olen paska äiti, miksen heti ottanut siltä yöpukua pois" -fiiliksiä, joihin sekoittui "voikohan se lähteä yöpuvussa päivystykseen" -pohdintoja ja täysin ravisuttavaa tietoisuutta siitä, miten hemmetin hauras olento vuoden ikäinen vauva vielä on.
Mietin myös unen ja valveen rajamailla, miksi kaikki pitää aina tehdä niin perinpohjaisesti. Kun aikuinen tulee kipeäksi, kuumetta on juuri sen verran, ettei tiedä voiko jäädä kotiin vai pitäisikö ev.lut. -työmoraalin merkeissä zombeilla työpaikalle näyttämään kurjalta ja olemaan tehoton*. Kun vauva tulee kipeäksi, kuumeasteita pitää heti kerätä koko sarja.
Emme lähteneet päivystykseen. Riitti, että ikkuna oli auki ja Panadol käytössä. Aamulla roudasin muksun lääkäriin
Korvatulehdus sillä kuitenkin oli, mutta onneksi kaikki pyhät periaatteet oli jo haudattu, joten ei kun käsi ojossa reseptiä odottamaan. En nimittäin välttämättä ehdoin tahdoin halua kytätä enää toista yötä, että hengittääkö se. (Helppoa kyttäys tosin oli. Lapsi ei suostunut nukkumaan kuin joogasaleilta tutussa lapsiasanassa pää melko syvällä mun kainalokuopassa. Kylkiluiden liike oli lähietäisyydellä.)
Koska pikkumimmin olo on jo selvästi parempi, minäkin voin velloa piristymisaikeissa ja otan saman tien kovat keinot käyttöön. Sain tovi sitten huipun tunnustuksen sekä Suvilta että Täti-ihmiseltä, ja kuten viisasta onkin, säästin lappuset tosi tarpeeseen.
Sääntöjäkin oli, mutta oikaisen täällä kuten Sivukirjaston puolella, ja ilman minkäänlaisia eteenpäinlaitto-odotuksia ojennan tunnustuksen suoraan (ja suoraan takaisin) tyypeille, jotka tekevät bloggaamisesta kivaa.
Kiitos siis Siina, Annukka (postaa useammin! Kantoliinat ovat sitä varten), Täti-ihminen, Suvi ja Wandabe. Ja onhan teitä tietty muitakin. Ärh.
Genrepalkinto menee Siinalle, joka ei ikinä lässytä, mutta jonka vinkkelistä katsottuna kaikki on ihan yksinkertaisesti parempaa. Jos Siina joskus julkaisee kootut Facebook-statuksensa vuosilta 2009-2012, tai jotain, ostan opuksen itselleni ja kaikille muillekin joululahjaksi, sillä jaettu ilo on moninkertainen ilo ja kerrankin olisi helppo joululahjavuosi. Ihminen välissä -blogi käsittelee enemmän tosin leffa- ja kirja-asioita kuin äiti- ja kotiasioita, mutten anna sen häiritä.
Genrepalkinnon historiasta voi lukea täältä.
* Eli käyttäytymään aika lailla normaalisti. Ette uskoisi, miten usein kuulen "whoa, sä näytät todella väsyneeltä" -kommentteja nykyisin. Kuka muka näyttää kasteenraikkaalta jos ei viitsi nukkua, kysyn vaan.
Kiitos <3 ja tsemppiä sairastupaan! Koska on aina kiva olla tietäväinen, haluan kertoa, että vauvarokko *on* olemassa - tunnetaan myös nimellä "kolmen päivän kuume", mikä kertoo aika hyvin sen taudin oireet. Kolmen päivän jälkeen tulee pientä punaista ihottumaa, mikä sitten antaa sen diagnoosin. Meillä on molemmat pienenä sairastaneet tämän hämärähkön taudin (eikä juuri muuta).
ReplyDeleteHyvä kun oikea diagnoosi kuitenkin löytyi!
Kiitos! Kyllä kai se tästä, lääkkeet on hieno asia.
ReplyDeleteJa kai se on pakko uskoa :D Myyttinen tauti. Nousiko siinä kuume kuinkakin kovaksi? Mä meinasin ahdistua viime yönä kun mietin, että tätä edessä vielä kolme päivää (ja yötä), jupii. Mutta ehkä siinä ei lämpö huitele neljässäkympissä?
no siinä wauwarokossa kuume huitelee nimenomaan neljässäkympissä. esikoisella oli alle vuotiaana, pelkkä kuume 3 päivää ja käytiin kusinäytekin jättämässä. sit kuume laski ja näpyt napsahti. täält voit lukea lissee: http://www.sairaslapsi.com/sairaudet/vauvarokko-eli-kolmen-paivan-kuume
ReplyDeletekiitti kun laitoit epälässyä eteenpäin!!!
Ouhnous, lapsi kipeenä :( Toivottavasti tosiaan pahin on jo ohi. Meillä mies oli kipeenä alkuviikon (flunssa nyt ihan loppuvaiheessa) ja mulla paukahti kurkku eilen ihan törkykipeeksi - ehdinkin jo iloita ettei lapsen kaa sairastuttu. Nyt katsotaan missä vaiheessa lapsi sairastuu ja miten (sairaan) lapsen hoito sujuu sairaalta äidiltä. En odota innolla. Onneks mies alkaa olla kunnossa.
ReplyDeleteKiitos tunnustuksesta! Nyt en kyllä jaksa laittaa sitä eteenpäin, mutta kiitos tuhannesti! <3
ReplyDeleteMullekin tuli korvatulehduksesta ensimmäisenä mieleen, että toivottavasti lapsesi paranee ilman antibiootteja. Mutta hitostako maallikko (varsinkaan netin toisessa päässä) sitä tietää, milloin antibiootteja tarvitaan, ja tietysti eritoten vauvan kohdalla hoidon soisi olevan mahdollisimman nopeasti tehoavaa.
Toivottavasti pieni potilas on jo paranemaan päin ja vanhemmatkin jakselevat! :)
Wandabe, kirottua - olen ihan satavarma, että tuo on seuraava laaki. Gnghg. Miten muuten vauvalta otetaan pissanäyte? Siellä lääkäriasemalla kun vaihdettiin vaippa, näin, että ennen virtsanäytteen ottoa olisi syytä olla pissaamatta kuusi tuntia :D Ajattelin, että selitä se nyt vauvalle kun ei itseltäkään onnistuisi - siis jos olisi tulehdus.
ReplyDeleteLydas, kyllä kyllä, näyttää jo ihan erilaiselta meininki. Kuume vaan on niin kurja juttu - toivottavasti vältyt siltä nyt.
Suvi, tokikaan ei ole pakko; ajattelinkin, ettette ehkä enää jaksa.
Mä oon kuullut (toverilta), että jopa 70% korvatulehduksista paranee itsestään. Jäin kuitenkin miettimään, että mitkä 70% - että jos nousee kova kuume, voiko silloin olettaa, että nyt ei kuuluta siihen seitsemäänkymmentä prosenttiin? Voiko olla korvatulehduksia, jotka paranevat kuumetta nostamatta?
Kyllä se nyt jo kuumeetta taisi mennä nukkumaan, ja mäkin nukuin viime yönä ainakin viisi tuntia. Krooh :D
Ooh! Kiitos! Luettuani tämän hymyilin koko metromatkan äärimmäisen omahyväisesti ja ääliömäisesti. Luulen kylläkin, että jatkossa saatan kirjoittaa myös kotiasioista ja yritän olla lässyttämättä.
ReplyDeleteToivottavasti siellä voidaan jo paremmin!
Ai niin, mun fb-statuksia on muuten tarjolla jo vuodesta 2007. Ne on paljon parempia kuin nykyiset, silloin ennen oli kunnollista ja hauskempaa, kun kaiken piti alkaa is.
Mä odotan sitä kirjaa, koska olen ihan satavarma, että sun is-alkuiset on erityiskekseliäitä.
ReplyDeleteKehut olivat tosi ansaitut, joten olen iloinen, että ne kirvoittivat myös hymyn :D