Tarjosin itselleni virkistävän jalkahoidon Herttoniemenrannan biitsin mudassa.
Ihan oikeasti äitiydessä vaikeinta on ollut luopua niistä hetkistä, jotka ennen lasta saattoi elää täysin omanapaisesti. Onneksi mudan kaivelu varpailla oli lähestulkoon yhtä tyydyttävää kuin rannalla kirja kädessä löhöäminen. Kokeillaan toistekin.
Ensi kerralla aion myös a) pukeutua itse niin, että voin kahlata rennosti, ehkä ottaa jopa vaihtovaatteet ja b) hankkia muksulle jonkinlaista uimavaatetta niin, ettei tarvitse miettiä, josko saamme kohta kaikkien vihat päällemme kun lapsen vaipan absorbentit lähenevät vesirajaa. (Eivät absorboineet itseään uimaveteen, huoli pois.)
Aikaisemmin päivällä otimme ilon irti auton omistajuudesta ja ajoimme Porvooseen brunssille. Bistro Sinne oli ihan mainio, kerta kaikkiaan. Maisema tosin oli vähän tylsä, jos katsoi ulos, mutta onneksi sisälläkin riitti tuijoteltavaa, sillä sisustus oli hurmaava. Ja ruoka, ai ai. Mies, joka ei ylisanoja latele, sanoi pääruokalohen ihan sulavan suussa. Oikeassa oli. Myös alkuruokapöytä oli huippu, lähiruokaan keskittyvä. Suosittelen kaikille, joilla on tapana ajella Porvoon seudulla etsimässä brunssimahdollisuuksia.
Tarkoitus oli käppäistä kirkolla ruoan jälkeen vähän enemmänkin, mutta siirtyessämme paremmille käppäilymaastoille autolla oli seurueen taapero nukahtanut jo siinä vaiheessa, kun autolle etsittiin parkkipaikkaa. Kesäretki Porvoossa siis hieman typistyi ja muuttui kesäretkeksi rannalle.
Myöhemmin päivällä mies korjasi akkuvikaista puhelintani eri puolilta maailmaa eBayn kautta tilaamillaan osilla. Kokemus oli hermojaraastava ja miestä oli kielletty käyttämästä sanoja "hups" tai "oho"*, mutta tulos näyttäisi olevan hyvä. Olen ihan huippuiloinen, en todellakaan jaksaisi vaihtaa kulutuselektroniikkaa. Siitäkin tykkään, että puhelimen kotihuolto on jokseenkin mahdollista, kiitos internetin (ja ehkä myös miehen (diplomi)sähköinsinööriopintojen.) Siitäs saat, typerä kertakäyttökulttuuri!
* Suloinen kosto niitettiin esittämällä korjausprosessin lopuksi kysymys "Hetkinen, mikäs osa toi on?"
Ihan oikeasti äitiydessä vaikeinta on ollut luopua niistä hetkistä, jotka ennen lasta saattoi elää täysin omanapaisesti. Onneksi mudan kaivelu varpailla oli lähestulkoon yhtä tyydyttävää kuin rannalla kirja kädessä löhöäminen. Kokeillaan toistekin.
Ensi kerralla aion myös a) pukeutua itse niin, että voin kahlata rennosti, ehkä ottaa jopa vaihtovaatteet ja b) hankkia muksulle jonkinlaista uimavaatetta niin, ettei tarvitse miettiä, josko saamme kohta kaikkien vihat päällemme kun lapsen vaipan absorbentit lähenevät vesirajaa. (Eivät absorboineet itseään uimaveteen, huoli pois.)
Aikaisemmin päivällä otimme ilon irti auton omistajuudesta ja ajoimme Porvooseen brunssille. Bistro Sinne oli ihan mainio, kerta kaikkiaan. Maisema tosin oli vähän tylsä, jos katsoi ulos, mutta onneksi sisälläkin riitti tuijoteltavaa, sillä sisustus oli hurmaava. Ja ruoka, ai ai. Mies, joka ei ylisanoja latele, sanoi pääruokalohen ihan sulavan suussa. Oikeassa oli. Myös alkuruokapöytä oli huippu, lähiruokaan keskittyvä. Suosittelen kaikille, joilla on tapana ajella Porvoon seudulla etsimässä brunssimahdollisuuksia.
Tarkoitus oli käppäistä kirkolla ruoan jälkeen vähän enemmänkin, mutta siirtyessämme paremmille käppäilymaastoille autolla oli seurueen taapero nukahtanut jo siinä vaiheessa, kun autolle etsittiin parkkipaikkaa. Kesäretki Porvoossa siis hieman typistyi ja muuttui kesäretkeksi rannalle.
Myöhemmin päivällä mies korjasi akkuvikaista puhelintani eri puolilta maailmaa eBayn kautta tilaamillaan osilla. Kokemus oli hermojaraastava ja miestä oli kielletty käyttämästä sanoja "hups" tai "oho"*, mutta tulos näyttäisi olevan hyvä. Olen ihan huippuiloinen, en todellakaan jaksaisi vaihtaa kulutuselektroniikkaa. Siitäkin tykkään, että puhelimen kotihuolto on jokseenkin mahdollista, kiitos internetin (ja ehkä myös miehen (diplomi)sähköinsinööriopintojen.) Siitäs saat, typerä kertakäyttökulttuuri!
* Suloinen kosto niitettiin esittämällä korjausprosessin lopuksi kysymys "Hetkinen, mikäs osa toi on?"
Me oltiin tossa meidän takapihalle a.k.a Herttoniemenrannan Rivieralla klo 15-17, oltiinko samaan aikaan?
ReplyDeleteKyllä oltiin! Mutta tällä kertaa en bongannut sua tai olisin tullut nykimään hihasta. Tosin ehkä sulla oli vaan biksut :D
ReplyDeleteEi ei ei, kyllä mulla oli ihan vaatteet. :D Hitto. No, me ollaan siellä jatkossa joka ilta (paitsi seuraavat kolme iltaa hoitaa Consuela). Mä oon se huutava mutsi. (Ja ai jeesus mikä jono jätskikiskalle!)
ReplyDeleteTulkaa ihastuttavat leidit kersoinenne joskus sillan yli, täällä on kanssa hiano uimaranta!
ReplyDeleteKaikki hehkuttaa sitä Sinneä ja mäkin haluisin sinne (hah!), mutta mun mies ei suostu ennen kuin siitä lähistöltä myymämme asunnon kaupoista on kulunut kaksi vuotta. Ostaja oli kohtuullisen hankala henkilö, ja mies uskoo vakaasti että törmäisimme tähän tyyppiin, joka sitten meidät nähdessään keksisi valittaa jostain asunnossa mukamas lymyilevästä viasta, haastaa meidät oikeuteen ja syöstä perheemme perikatoon ja lapsemme laitoskierteeseen. Jep. Dramatiche.
Venni
Me käytiin tuolla eilen pyöräilemässä! Söin jätskit, siis kaksi kappaletta, koska lapsi halusi mieluummin möyriä leikkipuistossa. Ihmetyyppi. Ei ole ainakaan jätskiasioissa äitiinsä tullut.
ReplyDeleteMe ollaan myös hengailtu rannalla, minä varpaita uittaen, nuorempi samoilla linjoilla ja vanhempi ahkerasti käsipohjaa polskien. Tänään jälkimmäisellä olikin 38 ja risat kuumetta, mut eiks se ollut niin, että kylmetys ei aiheuta kuumetta? Hups.
ReplyDeletePeNa, meiltä oli tänäänkin edustus siellä, mutta vain mies ja lapsi. Jos vielä yhdessä osumme, nyin sua siitä hihasta sitten.
ReplyDeleteJono oli kaamea.
Venni, voitaispa vaikka tullakin! Samapa se oikeastaan on, kummalle puolen siltaa :)
Ja ai että, mä niin ymmärrän sun miestä! Oikeasti. Pelkäisin ihan samaa asiaa. Joten nyt, kun ehdotan, että verhoudutte Sinne-reissullanne molemmat tekoviiksiin, se ei ole ongelman vähättelyä vaan osoitus kauheasta huumorintajustani!
Siina, ei meilläkään ole lapsi äitiinsä tullut. Heti kun näki sitkeästi jonottaneen isänsä kädessä jäätelön, ilme tiukkeni ja koipiin tuli vauhtia. "ANNA!" :D
Jennijee, kuulostaa ihanalta! Mä haluaisin itse uimaan, mutten halua lillua siinä rannan hiekkavedessä, joten varpaiden uitto saa nyt riittää.
Kylmetys ei mitenkään voi aiheuttaa kuumetta, sehän olisi ihan hassua se :D Toivottavasti siellä voidaan jo paremmin!
Jes, hyvä tee-se-itse kännykän korjaaminen! Tosin kannattaa aina pitää mielessä, että pikaliima ei ole niitä parhaita apuvälineitä siinä hommassa...
ReplyDeleteTerv. nimim. Sim-kortti puhelimesta ulos ruuvimeisseliä apuna käyttäen
PIKALIIMA! :D Dare I ask... Yes. MITEN SE KÄVI?
ReplyDeleteOn kyllä ihanaa, kun puhelin taas toimii! Paitsi eräänä ilta se jälleen temppuili eikä ladannut. Masennuin. Mutta mies selvitti taas ongelman: jatkojohto oli irronnut imuroidessa seinästä.