Sunnuntain Hesarissa Leo Stranius sanoi jotain sen suuntaista, että hänestä on kohtuutonta, kun muut syyllistyvät hänen valinnoistaan - vaikkei hän pyri kenenkään muun elämää arvostelemaan.
On se minustakin kohtuutonta. Artikkeli oli silti minusta jotenkin vähän outo. Aikani asiaa makusteltuani tuli mieleen joku kasvissyöntikampanja, jonka sivuille tuli joku vegaanitar pätemään, miten kuukauden kasvissyönti ei riitä mihinkään. Kaikkien pitäisi alkaa vegaaneiksi.
Ottamatta kantaa väitteen totuusarvoon sinänsä en voi olla miettimättä, miltä viesti kuulostaa sellaisissa korvissa, joissa ekovirret eivät soi. Ai aha, turha lisätä kasvisaterioiden määrää ruokavaliossa, sillä ei ole mitään merkitystä. Saisinko lisää ribsejä silvuplee.
Straniuksen haastattelussa oli hieman samanlainen sävy. Haastattelun perusteella Straniuksen elämä on useimmille meistä jossain epämukavuusalueen toisella puolen niin kaukana, että hyvä jos sinne edes näkee*. Kun sitten loppukaneetiksi vielä sanotaan, että tästäkin kulutuksesta pitäisi leikata ja reippaasti, aika moni viskannee kädet pystyyn.
Mutta eihän isoja muutoksia pidäkään rysäyttää kerralla menemään! Ja jos rima asetetaan avaruushissin tasolle, sisu menee kaulaan. On helpompaa jättää yrittämättä.
Vaan en minäkään tiedä, miten näistä pitäisi viestiä. Siitä olen kyllä Straniuksen kanssa samaa mieltä, että poliittisia päätöksiä vaaditaan (Keppiä! Ruoskaa! Painot jalkaan ja järveen!)** - jos jäädään odottelemaan, että kulutus vähenee vapaaehtoisesti, maailmankaikkeus ehtii luhistua ennen kuin mitään tapahtuu.
Ja juokseminen - minä sanon teille. Se on ok. Mutta iisisti sen varustelukierteen kanssa.
* Kyllä, minä tiedän, että kaikkeen tottuu. Paitsi, jos ei edes kokeile.
** Tarjoan viinilasillisen ekalle, joka keksii sarjisviitteen. Ellei ensimmäinen, joka sen keksii, ole peloittava nettistalkkeri. Tosin miksipä hän täällä olisi.
On se minustakin kohtuutonta. Artikkeli oli silti minusta jotenkin vähän outo. Aikani asiaa makusteltuani tuli mieleen joku kasvissyöntikampanja, jonka sivuille tuli joku vegaanitar pätemään, miten kuukauden kasvissyönti ei riitä mihinkään. Kaikkien pitäisi alkaa vegaaneiksi.
Ottamatta kantaa väitteen totuusarvoon sinänsä en voi olla miettimättä, miltä viesti kuulostaa sellaisissa korvissa, joissa ekovirret eivät soi. Ai aha, turha lisätä kasvisaterioiden määrää ruokavaliossa, sillä ei ole mitään merkitystä. Saisinko lisää ribsejä silvuplee.
Straniuksen haastattelussa oli hieman samanlainen sävy. Haastattelun perusteella Straniuksen elämä on useimmille meistä jossain epämukavuusalueen toisella puolen niin kaukana, että hyvä jos sinne edes näkee*. Kun sitten loppukaneetiksi vielä sanotaan, että tästäkin kulutuksesta pitäisi leikata ja reippaasti, aika moni viskannee kädet pystyyn.
Mutta eihän isoja muutoksia pidäkään rysäyttää kerralla menemään! Ja jos rima asetetaan avaruushissin tasolle, sisu menee kaulaan. On helpompaa jättää yrittämättä.
Vaan en minäkään tiedä, miten näistä pitäisi viestiä. Siitä olen kyllä Straniuksen kanssa samaa mieltä, että poliittisia päätöksiä vaaditaan (Keppiä! Ruoskaa! Painot jalkaan ja järveen!)** - jos jäädään odottelemaan, että kulutus vähenee vapaaehtoisesti, maailmankaikkeus ehtii luhistua ennen kuin mitään tapahtuu.
Ja juokseminen - minä sanon teille. Se on ok. Mutta iisisti sen varustelukierteen kanssa.
* Kyllä, minä tiedän, että kaikkeen tottuu. Paitsi, jos ei edes kokeile.
** Tarjoan viinilasillisen ekalle, joka keksii sarjisviitteen. Ellei ensimmäinen, joka sen keksii, ole peloittava nettistalkkeri. Tosin miksipä hän täällä olisi.
Asterix Helvetiassa! (Luen lopun postauksen hetken päästä.)
ReplyDeleteOikeastaan se on "Asterix ja alppikukka" mutta lievästä epätarkkuudesta huolimatta vastaus hyväksytään! Nähdään viinilasillisen äärellä!
ReplyDeleteNo niin, huh, nyt kun on viinilasillinen tienattu seuraavalle Helsingin reissulle, voin kommentoida, että olen ihan samaa mieltä sun kanssa.
ReplyDeleteHats off Leo Straniukselle, mutta vähän lamaannuttavalle puolellehan siinä jutussa mentiin. Vaikka kieltäymysharjoitukset ovat ihmiselle hyväksi - kaikkea mitä tekee mieli ei tosiaan tarvi ostaa - niin ihan kaikesta minun mielestäni tarvitse kieltäytyä. Pidetään nyt vaikka se juoksu. (Ja minä kyllä pidän myös juuston... Ja viinin.)
Ja tosiaan, vastuu ei voi olla vain yksittäisten kuluttajien, valtiovallat laittakoot meidät kuriin.
Kun luin Leon elämästä, aloin hihitellä bleuen liikkeelle laittamalle ekoteko-postaussarjalle. Kun ei niissä jutuissa muistaakseni kukaan kertonut syövänsä kaurahiutaleita kuivana tai ottavansa vain kylmiä max 2 minuutin suihkuja. Voi Leo... Sä sait niin monet tuntemaan itsensä ekoluopioiksi.
ReplyDeleteHuh. Valistusta lisää joo, mutta ekotekojen tekemistä pitäisi helpottaa. Ei pitäisi joutua ajamaan autolla viemään lasipurkkeja kierrätykseen (fine, voisin ajaa sen pari kilsaa vaikka pyörällä, jos jaksaisin kuunnella sitä kilinää ja kolinaa, vaan en jaksa). Otan pakastimesta jäätelön. Kauheen epäekologista seisottaa sitä siellä yhtään pidempään. Magnumista vetoa, ettei Leo syö jäätelöä! (Vai kerrottiinko se siinä jutussa jo? Musta tuntui, että loppua kohden keskittyminen herpaantui, halusin vain luovuttaa.)
Jennijee: Ei tiettykään Leo syö jätskiä, hän on vegaani!
ReplyDeleteLuin siis artikkelin! Mä olen vähän Leo Stranius -fani, musta hän on tosi hauska ja enimmäkseen oikeassa. Mä en oikeastaan syyllistynyt jutusta, olen lukenut Straniuksesta huomattavasti stydimpääkin tekstiä, enemmänkin olin pöyristynyt, että hänellä on sähköhammasharja ja hän suunnittelee toista lasta. Tämä vei vähän kärkeä ihailultani. Tosin itsellänikin on sähköhammasharja. Se on kyllä tosi hyvä!
Mutta sun kirjoitus oli todella hyvä. Juuri noinhan se menee. En osaa sanoa miten asiaa pitäisi käsitellä, mutta ei sekään oikea ratkaisu voi olla, ettei Leo-parka saa kertoa miten elää. Että en tiedä. Vaikeaa vaikeaa! Valtiovalta, nyt hommiin!
Äh, mä olin sanomassa Tintti, mutta vain siksi, että mies lukee esikoiselle sekä niitä että Asterixeja, eli jutut menee mun korvissa välillä sekaisin.
ReplyDeleteTää on vaikeaa. Mä itse sorrun helposti sellaiseen itseniruoskintaan, että eihän tämä riitä mihinkään, nyt kaikki maakuoppaan asumaan ja elämään villivihanneksilla - enkä sitten kuitenkaan siihen kykene, lähellekään. Mutta mä tiedän, että se ei kyllä yhtään kannusta vähän laiskempia ekoilijoita.
Joo, keppiä ja ruoskaa. Mä nykyään autoilisinkin joka paikkaan, jos ei parkkeeraamista olisi tehty niin vaikeaksi - eli iso kyllä ruuhkamaksuille, kävelykaduille ja parkkipaikkojen vähentämiselle.
Mä muuten söin vuosikausia kylmiä kaurahiutaleita, mutta ihan vain siksi että ne oli musta aika hyviä ja siinä säästyi aikaa. Lapsetkin välillä syö.
Täti-ihminen, lamauttava on juuri se sana, jota tuloksetta etsin. Minustakaan ihmisyys ei voi olla vain ankeaa hyötynäkökohtien pohdintaa. Kyllä, ihmisyyteen kuuluu myös vastuu, mutta jos siihen kuuluisi vain vastuu, voisimme kaikki saman tien kaivaa itsellemme käsin haudat ja kuolla pois, se olisi pallon kannalta viisainta - ainakin tällä tietoa.
ReplyDeleteJennijee, niinpä! Mitättömiä ollaan me :D Olet muuten ihan oikeassa siinä, että ekoilussa myös käytännön teot pitäisi osittain ulkoistaa kuluttajalta jollekulle. Kuluttaja tekee hommat huonosti, ja on sitä paitsi laiska. Ainakin minä olen laiska, ja tästä ekstrapoloin, että kaikki muutkin ovat :D
Mietin, että vegaanit voisivat syödä jotain jäädytettyä kookos-banaanihässäkkää, jollaisesta olen ehkä joskus lukenut, mutta toisaalta, sellaisen valmistaminen kuluttaa energiaa.
Siina, apua, sun pitää ehkä joskus hienovaraisesti osoittaa mulle kohta, jossa Stranius on hauska, multa on se mennyt ohi. (Ellei ehdotus pyöräilystä omiin häihin 70 km ollut kuitenkin vitsi? Pakkohan sen oli olla vitsi.) Ja toisaalta, kai Straniuksen on oltava hauska, sillä olen ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmännyt legendaarisen Tytön blogissa, ja tuolloin varsin myönteiseen sävyyn esitettynä. Olette luultavasti Tytön kanssa molemmat oikeassa.
Sähköhammasharja on paras.
Ja noinhan se on, jotenkin tuntuu, että toimi tässä miten vain, aina toimii väärin kuitenkin, eikä kukaan halua tehdä mitään.
Aloin muuten jo epäillä, että Hesarilla on joku juttu minkäänlaista ekoilua vastaan. Perustan epäilyni tähän Stranius-juttuun ja toisaalta siihen, että he kerran naureskelivat jonkun kuppilan ekologisuudelle, kun kuppilassa kuitenkin myytiin Coca-Colaa. Evidenssini on vahvaa.
Leluteekki, melkein ymmärrän tämän, mutta Tintti ei ole niin hauska, paitsi Dupontin ja Dupondin osalta. Eksäni suvulla oli tapana pitää kesämökillä Tintti-visa. Jos se olisi ollut Asterix-visa, olisimme ehkä olleet paremmin yhteensopivia, mutta onneksi kävi kuitenkin näin.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että autoilua pitäisi entisestään vaikeuttaa. Kaikenlainen kiusa tekisi siitä sen verran ärsyttävää, että muut vaihtoehdot näyttäytyisivät automaagisesti helppoina kuin tanssi.
Mutta älä ruoski itseäsi. Ei se maailma sun verisellä selkänahalla pelastu.
Mun on nyt kokeiltava noita kylmiä kaurahiutaleita. Ehkä minäkin pidän niistä? Ainakaan en pidä puurosta.
Minä en kokenut juttua kauhean syyllistävänä tai lannistavana. Mutta olenkin vähän sellainen, että koen yleensä kaikki idealistiset ja asketismiin kallellaan olevat jutut kovin inspiroiviksi, ja joku osa minussa haluaisi elää jossakin eko-nunnaluostarissa. Ja tunnustihan Stranius myös omia ekosyntejään.
ReplyDeleteEniten ehkä järkytyin Sarasvuo-fanituksesta.
Pakotteita tarvittaisiin kyllä. Suunnittelimme ystäväni kanssa jo vuosia sitten systeemin, jossa valtio myöntäisi jokaiselle tietyn energiamäärän, jonka saa vuodessa kuluttaa. Jokainen saisi sitten valita haluaako panostaa ruokaan vai kultuuriin vai tekniikkaan, mutta kaikkea ei voisi saada, koska rajat tulisivat vastaan. Meidän mielestämme se oli nerokas ajatus, koska siinä olisi pakotteen lisäksi myös valinnanvapautta. :)
Ai säkin olet lukenut sunnuntaihesaria? ;)
ReplyDeleteMä olen aina hiukan ihmetellyt tuollaisia Straniuksen tyyppisiä ihmisiä (vaikken hänestäkään ihan hirveästi ole tiennyt, mutta mitä muutamista lehtijutuista on voinut päätellä). Tuosta jutusta sain kuitenkin jonkinlaisen selityksen ehdottomuudelle: heittelehtivän kuuloinen lapsuus. Tiedän, että tämä on ihan törkeää yleistystä, eikä välttämättä (todennäköisesti?) pidä lainkaan paikkaansa Straniuksen kohdalla, mutta omassa mielessäni sain asialle nyt jonkinlaisen itselleni ymmärrettävän selityksen. Tyydyn tähän. Ja mikrotan edelleen aamupuuroni. :)
Minä ihmettelin jutussa lähinnä sitä, miksi Stranius syö puuronsa raakana. Ymmärrän toki kypsentämiseen liittyvän ideologisen tuskailun, mutta kaataisi vaikka kauramaitoa sekaan. Niin minä olen puuroni syönyt jo vuosia. Paitsi että tavallisella maidolla, kun en ole vegaani. Ja siksi, että se on mielestäni hyvää. Ei minulla ole mitään ideologiaa puuron kypsentämistä vastaan.
ReplyDeleteMutta asiaan.
Ehkä Hesarilla ei ollut muuta ajatusta jutun taustalla, kuin että Stranius on mielenkiintoinen hahmo, tehdäänpäs henkilökuva. Ja onhan hän, kaikki totaaliset ihmiset ovat.
Itsekin välillä tunnen tuskaa oman ekoiluni riittämättömyydestä, mutta kuittaan sen nopeasti sillä, että parempi pisara meressä kuin ei mitään. Ja vaikka sinänsä kannatan ekoilua, niin ei minusta Straniuksen kaltaista kieltäytyjää tulisi kuin pakolla. Siksipä minäkin toivon, että valtiovalta rohkenisi suitsia meitä kansalaisia enemmän.
Mitä he tuskin uskaltavat, sillä hekin ovat ihmisiä, ja poliitikkoina huolissaan uudelleen valinnastaan. Lisäksi teollisuuden lobbarit ovat paljon parempia kuin ympäristö-sellaiset. Niillä on enemmän fyrkkaa.
Tulipas kyynistä tekstiä. Lähdenkin tästä sirottelemaan tuhkaa päälleni.
Mä koin sen jutun myötä Suuren Ymmärryksen siitä, miksi Stranius tekee niin usein kirjoitus- ja asiavirheitä. Eihän hällä ole edes yleissivistävää ylioppilastutkintoa!!!
ReplyDeleteLiisa, munsta on vaan jotenkin niin kauheaa, että niiden suurin ekosynti on suunnilleen juoksu! Nauttiikohan se parka ikinä mistään, vai onko aina syyllinen olo?
ReplyDeleteTeidän systeemi kuulostaa mahtavalta! Mä äänestän teidät molemmat eduskuntaan!
LQ, muuta Hesaria en sitten juuri luekaan... Tähänkin sain tilaa vain koska siirryin lukemaan sitä sohvalle, mikä oli lapsen mielestä hyväksyttävämpää.
Keittiöpsykologisointi on kieltämättä hauskaa! Tosin jutun luettuani ajattelin kyllä lähinnä, että olipas mulla tasaisen turvallinen lapsuus, mahtavaa oli.
Saara, voisko tuon saman tehdä jugurtilla? Olen miettinyt jo tovin. Sitten ehkä minäkin voisin syödä puuroa.
Stranius vaikutti tosiaan jutussa aika ehdottomalta. Pakko sitä on arvostaakin - siis sitä, että hän oikeasti toimii vakaumustensa pohjalta, eikä vain nyökyttele vakaumuksensa suuntaan, kuten minä.
(Jos mun ajattelullista vatulointia voi edes vakaumukseksi sanoa.)
Niin, tuohan se juuri on edustuksellisen demokratian ongelma. Minusta kansanedustuskauden pitäisi olla rangaistusluontoinen eikä palkinto, vähän kuin valamiehistö jossain Englannissa. Sitten ehkä uskaltaisivat tehdä vaikeitakin päätöksiä!
Wandis, niinkö tekee :D Tässä taas nähtiin, miten tärkeää on koulutus!
hitto toi täti skoretti viinin. pfft.
ReplyDeletemun tuntemat veganit syö kyllä ihan tofu- ja kaurajätskei, mutta ne onkin vegaaneja eläinoikeudellisista eikä ekologisista syistä. joskus ihan yhtä rasittavia kuin stranius silti ehdottomuudessaan. tämä nyt ei liity asiaan mitenkään, mutta osa niistä on myös vegaaniseksuaaleja - ne suostuvat harrastamaan seksiä vaan muiden vegaanien kanssa!
ehkä joku ekoheebo voi olla ekoseksuaali? ei kelpuuta sänkykaveriksi ketään joka syö kaurahiutaleensa kuumana (en ole lukenut sitä juttua, eli en tajua mistä tässä on kyse, tuorepuurosta kai).
No kun ei se munsta ollut edes tuorepuuroa vaan kuivia kaurahiutaleita. Tai sitten ymmärsin väärin.
ReplyDeleteTunnetko muuten yhtään fennovegaania? Onkohan niitä oikeasti olemassa vai onko se vaan Nytin omakeksimä lokero jostain vuosituhannen alusta? Siis että elää vain Suomesta peräisin olevalla vegaaniravinnolla :D
Mun potentiaalinen (mutta hyvin kaukaisesti potentiaalinen, myönnetään) vegaanius tyssäsi viimeistään siihen, kun tajusin, ettei ne suostu ehkä edes neulomaan villalangalla.
Minäkään en luovu viinistä.
Hämmentävää. En osaa sanoa oikein mitään, enkä osaa määritellä, mitä Straniuksen juttu herättää. Tavallaan kelaan, että hienoa, kun jollain on missio, niitähän tarvitaan maailman muuttamiseen. Samalla mietin, että miksi kaikki pitää viedä äärimmäisyyksiin, ts. onko kylmällä puurolla käytännön merkitystä, vai onko se enemmänkin niitä paremmin nukuttuja öitä?
ReplyDeleteEnnen kaikkea tuli kuitenkin se fiilis, että hän ei ainakaan kärsi valinnoistaan, mikä kuulostaa hyvältä.
Viini vissiin lasketaan hedonistisiin hetken nautintoihin ja se onkin aika hyvä selitys sille, miksi sitä tulee lipiteltyä (mun mahdolliset omatunnontuskat ei liity ekopuoleen) :)
Liina, varmasti voi kokeilla jogurtilla. Tai vaikka mehukeitolla. Vaikka ei se samalta maistu kun maidon kanssa, mutta miksipä ei. Mutta: ei puuroa ole mikään pakko syödä, missään muodossa. Se on aikuisena olon hyviä puolia, voi itse päättää :)
ReplyDeleteMä voisin avautua edustuksellisesta demokratiasta enemmänkin. Vaikka en tosin tiedä yhtään parempaa vaihtoehtoa (sun rangaistuskausi oli ihan hyvä). Populismia, vallanhimoa ja vastuunpakoilua ihan kaikilla puolueilla, eikä kenelläkään uskallusta tehdä mitään, mistä joku saattaisi suuttua. Tulee ikävä Raimo Sailasta, ihan tosi (ihan muista syistä kuin ympäristöllisistä).
Ja mä kyllä arvostan Straniusta, kuten ketä tahansa muutakin, joka elää vakaumuksensa mukaisesti. Jollain tasolla pystyn ymmärtämään sen maailmantuskan, jota Stranius varmasti potee. Minä vain itsepintaisesti olen ajattelematta asiaa, jotta voisin jatkaa nykyistä elämäntyyliäni.
Olen lukenut nyt jo parikin henkilöhaastattelua Straniuksesta ja yhä enemmän mua kiinnostaisi tietää millainen henkilö hänen vaimonsa on. Eli millainen luonne natsaa tuollaisen varsin ehdottomalta vaikuttavan henkilön kanssa.
ReplyDeleteSitten kyllä ihmettelin sitäkin, että ihanko oikeasti he pesevät kestovaipatkin 30 asteessa. Ei taida kyllä pissa-kakat ihan irrota niissä lämpötiloissa.
Ekstriimiä on, mutta käsittääksen tässä maassa on vain kaksi ihmistä, jotka elää niin kuin saarnaa: Stranius ja Linkola. Arvostan sitä kovasti.
ReplyDelete-H
Sikuriina, kai siitä mikron käytöstä voisi tehdä energialaskelmia. Ihan pisara meressä, mutta toisaalta, on kai sitä itsekin tiukka periaatteissaan. Tai olisi. Jos olisi joku periaate.
ReplyDeleteJa tosi on, tuskin hänen elämänsä on kärsimystä, mikä on toisaalta tosi hienoa ja rohkaisevaa.
Saara, tosi on. Mä oon antanut kyllä lapsenkin jo päättää, ettei se pidä puurosta. Paitsi päiväkodissa se ei saa päättää. Ymmärrän puuronsyöjän tuskaa liian hyvin pakottaakseni.
Tunnen tosi hyvin tuon demokratiatuskasi. Toista Sailasta tuskin nähdään.
Minäkin arvostan Straniusta. En vain ole aivan varma, onko hänen esimerkkinsä motivoiva vai demotivoiva.
Pilami, tunnustan miettineeni sitä itsekin joskus. Etenkin niissä Ekoisi-jutuissa, koska mä olisin ehkä hermostunut jos mun mies olisi ruvennut esittämään synnytysnäkemyksiä. Mutta luulen, että ovat aika samoilla linjoilla.
H, tosi on, pakkohan sitä on arvostaa. Toisaalta voihan heitä olla muitakin, mutta vähemmän julkisina. (Tai sellaisia, jotka elävät periaatteidensa mukaan ja saastuttavat mahdollisimman paljon. Se olisi tietenkin kauheaa, vaikka olisikin periaatteellista :D)
Ja sitten on myös Risto Isomäki, joka tuntuis elävän kuten saarnaa. Häntä arvostan vielä enemmän kuin Straniusta ja Isomäki ainakin minua motivoi kovasti.
ReplyDeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteMä poistin Siina sun tuplakommentin! En sensuroinut :D
ReplyDeleteVarmasti on monia muitakin, jotka elävät periaatteidensa mukaan. Isomäelle nostan paria hattua lisää siksi, että hänellä on erityisen tehokas ja toimiva viestintästrategia.
Ai häh vai, eikö täällä saa toistaa itseään? :D En tiedä miksi mun puhelin tekee tuota. I hates it.
ReplyDeleteLuulen, että Straniuksen esimerkin motivaatiovoima riippuu vastaanottajasta. Osa inspiroituu, osa lamaantuu, suurin osa ei välitä hittoakaan.
ReplyDeleteJa ihan pakko lisätä tähän pari tyyppiä, jotka elää omien periaatteidensa mukaisesti. Pakko silläkin uhalla, että sinä ja kaikki jotka lukee tämän, pitää mua jatkossa täysin kaistapäänä.
Super-Marjo ja BB-Niko.
Myönnän, en ole kummankaan edesottamuksiin kovin syvällisesti perehtynyt. Ensimmäisen näin jossain tv-ohjelmansa mainoksessa ja toisesta luin haastattelun Nyt-liitteestä. Saatan siis olla väärässäkin, mutta nuo lyhyet kohtaamiset sai mut ihastuneena ajattelemaan, että siinäpä vasta tyyppi, joka uskaltaa rohkeasti ja teeskentelemättä olla juuri sitä mitä on.
Molemmat varmasti herättävät kanssaihmisissä myös paljon aggressioita. Niin herättää Leo Straniuskin, tai kuka tahansa, joka poikkeaa massasta ja tekee sen tyylilleen uskollisesti. Sille on (minun) pakko nostaa hattua, vaikken asioista samaa mieltä olisikaan.
NO NIIN! Tätä mä salaa toivoinkin, sillä pakkohan tässä maassa on olla muitakin kuin Linkola, Isomäki ja Stranius, jotka elää periaatteidensa mukaan! Periaate se on sekin periaate, jota minä en allekirjoita :D Kiitos!
ReplyDelete(En pidä sua yhtään kaistapäänä :)
(Ja Siina, sulta mä kyllä oikeastaan kelpuutan kaiken tekstin :D)
ReplyDelete