Minusta tulee isona

(Olen ilmeisesti lanseerannut jonkin ainekirjoitushaasteen. Ja nyt siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Ennen sitä yksi käytännön huomio: teen erikseen koontipostauksen kaikista tähän mennessä mukaan ilmoittautuneista illemmalla. Linkkejä saa tarjoilla kommenttilaatikkoon, jos ei vielä ole ilmaissut aikomuksiaan osallistua, mutta uudestaan ei ole pakko ilmoittaa itsestään.)

Minusta tulee isona

Silloin, kun on kovaa vauhtia tulossa joksikin (äidiksi, diplomi-insinööriksi, ylioppilaaksi, mitä näitä nyt on) ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, miksi rupeaa isona, koska se rupeaminen on aika intensiivistä hommaa. Sitten, kun jo on ylioppilas, diplomi-insinööri, äiti, saattaa ajankulukseen ruveta pohtimaan, että mitäs tässä ennen eläkeikää vielä ehtisi.

Vastaus riippuu päivästä.

1. Ihan tosissaan

Ihan tosissaan en ole ihan varma, onko tämä ala oma alani. Ehkä se voisi sitä olla, sillä kävin mainion kehityskeskustelun esimieheni kanssa. 26 minuutin aikana hän huomautti, osuvasti, että jos haluan tosissani kehittyä ja hankkiutua esimerkiksi senior-positioon, minun tulisi olla työhommissa proaktiivisempi reaktiivisuuden sijaan. Reaktiivisuudella hommat kyllä tulevat tehdyksi, mutta aktiivisemmalla otteella voisi ihan tosissaan vaikuttaa.

Tämä oli minusta tarkkanäköinen ja hieno huomio, jota olen sittemmin pohdiskellut.

Ei sillä, että varsinaisesti olisin tarttunut toimeen, koska edelleen ähpyröin lääkikseen pänttäämisen kanssa. "Ähpyröinti" on juuri keksimäni mutta mielestäni ilmaisuvoimainen sana, joka kuvaa sitä, että olen sitten viime pääsykokeiden lukenut yhdestä (1) biologian kirjasta puolet. No kun on ollut kaikenlaista. Väsymystä ja sen sellaista. Pitänyt välillä istua sohvallakin ja katsoa Revolutionia (josta haluan vetää takaisin kaikki kehuiksi mahdollisesti tulkittavat sanani.)

En silti haluaisi luopua lääkisunelmasta, vaikka lukeminen nyt niin raskaalta tuntuukin. Niinhän kaikki muukin tuntuu. Uskon yhä, ehkä naiivisti, että lääkärin hommissa olisi se kliseinen työ, jolla on tarkoitus. Sellainen, joka pitää kiireisenä.

Älkää ymmärtäkö väärin, en ihannoi kiireisyyttä, mutta kaipaan duuniltani tarkoituksen lisäksi myös sitä, että se oikeasti täyttää päiväni ja ajatukseni. Jos käytän sanaa "mielekkyys", riittäisikö se kattamaan nuo työn molemmat puolet?

Niinpä aivan uudella tavalla unelmoin jotain tulevaisuudesta: että isona minusta tulisi lääkäri.

2. Helvetin väsyneenä

On päiviä, jolloin kokee olevansa hyrrän keskiö, se tikku, jonka työnä on pitää hommat pyörimässä. Valitettavasti maan vetovoima on kova ja kitka tekee tehtävänsä. Pyöriminen hidastuu ja hyrrä alkaa horjua.

Niinä päivinä kaikki kiukuttaa ja kaikki kiukuttelevat. Luultavasti sataa, mutta jos ei sada, auringonpaiste tuntuu jotenkin loukkaavalta. Väsyttää. Tekemistä on niin paljon, että kuvittelee juuri työllistäneensä kaikki maan pitkäaikaistyöttömät, ja ne kuuluisat omat rajat, joista niin iso osa hyvinvoinnista riippuu, liukenevat johonkin. Vaikka tekisi mitä, jotta kaikilla olisi hyvä olla, kenelläkään ei kuitenkaan ole.

Niinä päivinä tiedän, että minusta tulee isona tyyppi, joka vuokraa lasipohjaisia veneitä turisteille Jamaikalla. Se, mitä perheeni ja ystäväni tuolloin tekevät on minulle yhdentekevää, kunhan eivät tee sitä lähelläkään Jamaikaa.

3. Höperösti haaveillessa

Minusta tulee isona planeettojenvälinen seikkailijatar. Se tyyppi, joka löytää uusia galakseja; se sama, joka hengaa galaksienvälisissä cocktailtilaisuuksissa kuin kala vedessä. Seurustelen yliälykkäiden energiaolentojen kanssa, piipahdan toisessa ulottuvuudessa, surffaan aurinkotuulella tai ... no, jotain sellaista, en ole ihan varma vielä. Tulee kuitenkin nähtyä maailmaa maailmankaikkeutta.

Ei tästä ikinä tietenkään tule totta, sillä lopultakaan en ole tyyppi, joka voisi kovin hyvin esimerkiksi joutuessaan asumaan pysyvästi kahden tunnin matkan päässä perheestään (parista valovuodesta puhumattakaan) eikä poimuajoakaan ole vielä keksitty. Mutta.

No, tuosta unelmasta on toinekin versio, sellainen, joka sopii luonteelleni paremmin. Kotikutoisempi ja toivoakseni aivan saavutettavissa oleva versio: minusta tulee isona vanha. Saan vuosikausien ajan käpertyä sängylle aamuauringossa ja seikkailla vierailla planeetoilla kirjojen kautta. Näissä toiveissa perhettä ei ole lähetetty vuorostaan Jamaikalle, ei. He voivat hyvin, ehkä ovat käpertyneenä samaan auringonläikkään vierelleni.