Kuten mainittua, lapsen huoneen seinistä yksi maalattiin liitutaulumaalilla.
Maalia jäi tilkka, ja koska se oli jotakuinkin painonsa arvoista kullassa, päätin koristella sillä vielä pari lasitölkkiä.
"Meen tekemään noille tölkeille sapluunat", sanoin miehelle, joka viimeisteli maalausta nurkassa, jossa en voinut auttaa.
"Älä nyt mitään sapluunoita, vapaalla kädellä vaan", sanoi mies.
Koska olen kotifrouva silleen viiskytluvun hengessä, tottelin toki. Ja sitten katselin tovi myöhemmin niitä purkkeja ajatellen, että kyllä oli viimeinen kerta kun miestä näissä diy-hommissa kuuntelen.
Mutta ehkä ne paranisivat, jos niihin kirjoittaisi jotain kivaa? VARMASTI. Ei kun liitutaulutussin hankintaan. Samalla ostin metrisen tonnin washiteippiä, koska mitäpä kaltaiseni ihminen ei washiteipillä tekisi. Tähänastiset ideani sisältävät mm. seuraavia:
Maalia jäi tilkka, ja koska se oli jotakuinkin painonsa arvoista kullassa, päätin koristella sillä vielä pari lasitölkkiä.
"Meen tekemään noille tölkeille sapluunat", sanoin miehelle, joka viimeisteli maalausta nurkassa, jossa en voinut auttaa.
"Älä nyt mitään sapluunoita, vapaalla kädellä vaan", sanoi mies.
Koska olen kotifrouva silleen viiskytluvun hengessä, tottelin toki. Ja sitten katselin tovi myöhemmin niitä purkkeja ajatellen, että kyllä oli viimeinen kerta kun miestä näissä diy-hommissa kuuntelen.
Mutta ehkä ne paranisivat, jos niihin kirjoittaisi jotain kivaa? VARMASTI. Ei kun liitutaulutussin hankintaan. Samalla ostin metrisen tonnin washiteippiä, koska mitäpä kaltaiseni ihminen ei washiteipillä tekisi. Tähänastiset ideani sisältävät mm. seuraavia:
- Washiteippirullien käyttö muovilaatikon sisällyksenä
- Washiteippirullien käyttö keittiön yleisilmeen epäjärjestyselementtinä.
NO. Liitutaulutussi tuli. Minä raapustin.
Huomasin muuten, että tuo maali ei aivan optimaalisesti pysy paikallaan pesussa. Efekti oli yllättävä: maali oli irtoamassa siistinä liuskana, vähän kuin ... no, kuin joku washiteipin pala. Esimerkiksi. Mutta kuivuessaan toki taas jämähtää kiinni kuin punkki koiraan.
Ammattijärjestäjien puuhia seuraamalla olen oppinut, että selkeä ja informatiivinen järjestys on avain onneen.
Ei tarvitse myöhemmin sitten ihmetellä.
Mä jo vähän pelkäsin tulla lukemaan, kun bongasin tuon otsikon. Mietin, että minkäköhän ruumiinosan sä tällä kertaa olet loukannut...?
ReplyDeleteMutta onneksi et mitään! Tosin mä taisin venäyttää vatsalihaksen, kun luin ensin tuosta toisesta purkista: Luultavasti kurahiutaleita. *reps* :D Siinä olis kyllä aikamoinen keräilykohde!
Liitutaulutussi! Kaikkea sitä kuulee. Sellaisen myötä meillekin saattaa *joskus* *ehkä* tulla liitutaulu. Vihaan nimittäin ylitse kaiken liitutaululiitun tuntua, ääntä ja koko kamalaa olemusta. Yyyyyh. (Tai no, okei, en ylitse kaiken: styroksi on pahempi.) Mutta liitutaulutussitetut purkit on näemmä hyvin jees!
ReplyDeleteJacaranda, ymmärrän, pelkäsit että mulla on jalassa DIY-kipsi :D
ReplyDeleteSaattaa olla kurahiutaleitakin, en menisi enää vannomaan :'D
Täti-ihminen, no nimenomaan! Kyllä nyt ollaan tulevaisuudessa! Ja kiva kun muistutit tuosta liidusta, meillä on jo useampi liitu katkennut ja brrrr sitä ääntä, tulee kylmät väreet ihan.
Tänään kyllä muksu keksi senkin, että seinää raapimalla saa mutsin kiipeilemään em. seinällä.
Tsekkaan vielä, saako tussin jotenkin irti (muutenkin kuin irrottamalla maalin) ja raportoin sit.
:DDD
ReplyDeleteEi mulla muuta.
:D On semmonen tekemisen meininki noissa nähtävissä kyllä. ;)
ReplyDeleteWashi-teipin suhteen jaan tuskasi. Tilasin taannoin niitä sikana, kun niitähän voi käyttää vaikka mihin! Lahjojen paketoinnissa ne on kivoja, muut sovellukset on rajoittuneet hyllyn reunan koristeluun (tuijotin aikani, en tykännyt, revin pois) ja hyllypaperin kiinnittämiseen teipillä (kaupassa oli tasan yhtä hyllypaperia, eikä yksikään teippi tietenkään ihan matchaa sen kanssa...). Niin ja eilen fiksasin liesituulettimen päistä irtoilevat muoviosat washi-teipillä, siinä kyllä hakkaa maalarinteipin tai jeesusteipin 6-0. Saisinkohan aktivoiduttua omassa blogissani ja kerrottua perheen mieshenkilön DIY-projektin, johon liittyy väärän väriset takinnapit...
Voisiko ne väärän väriset napit päällystää washi-teipillä? Ja todellakin niitä teippirullia on muutama kertynyt, ja harvaa käytetty...
ReplyDeleteHahah, onpa hauskaa kuulla, että muissakin talouksissa washi-teippien käyttö on samalla tasolla kuin täällä. Ne on jotain niin "ihquu", mutta mitä ihmettä niillä sit pitäisi tehdä?? Ei niillä pysy lasten piirustuksetkaan seinillä, ainakaan enää sen jälkeen kun ne on kerran sieltä revitty alas. Long live sinitarra!!
ReplyDeleteSiina, se riitti mainiosti :D
ReplyDeleteVL, no eikö justiinsa olekin!
Ja nyt on sit pakko sanoa, että tuo kuulostaa vähän ennustukselta siitä, mihin mun washiteippailut on menossa. Paitsi, että hyllypaperit voinee mun kohdalla unohtaa.
Kuten Onna, minunkin on tiedusteltava, aikooko mies päällystää napit washiteipillä?
Onna, tavallaan on lohdullista, etten ole yksin, mutta toisaalta, eikö joku teistä olisi voinut varoittaa? :D
Pilami, jes, tämä on kohtalotovereiden kerho. Mä luulen, että ne vetoaa ihan just siihen aivoalueeseen minussa, joka 7-vuotiaana rakasti Tiimarin tarraosastoa. Tarroja. Siis mitä niilläkin sit pitäis tehdä? En vieläkään tajua, mutta rrrrakstin niitä kauheasti.
Hyvä tulkinta, allekirjoitan. Samaan kastiin meni mulla myös ne haalean kuvan sisältävät kirjepaperit, -kuoret ja muistipaperit. Niitä vaihdeltiin sitten koulussa - kai ne oli silloin joku arvon mitta. Nyt yritetään haalia ihan vaan brutaalisti euroja. ;) Mä löysin paperiarkistoni lapsuudenkodistani pari vuotta sitten. Vähän ongelmallista, että mitä niillä nyt sitten tekisi. Kirjeitäkin tulee harvoin kirjoiteltua ja onhan ne hieman lapsekkaita ne kuvat niissä. ;)
ReplyDeleteTarrat on kyllä jotenkin jännän koukuttavia. Meidänkin 3,5-vuotias on niistä ihan fiiliksissä. Ja mitä se tekee niillä: liimaa kauhealla höökällä pahvimajansa seinään ja siinähän ne sitten ovat. Hetken ilo. Vähän tulee sama fiilis kuin koiran hotkaistessa herkkupalan: nauttiko se siitä yhtään, ehtikö huomata/maistaa, että kivaa/herkkua oli?
Olin jo tulossa kysymaan etta miten tuollainen hienous kuin liitutaulutussi toimii, etta saako sita pyyhittya pois niin kuin liitua, mutta olitkin jo luvannut palata asiaan :) Ja purkit on kylla hienot :)
ReplyDeleteJa viela tahan DIY-hommaan liittyen haluaisin arvon neuletaituria ilahduttaa(?) silla tiedolla, etta antamallasi ohjeella syntyi oikein mainiot ranteenlammittimet ja niiden tekemiseen ei mennyt edes koko vuotta. Olen hammastynyt (en siis ohjeesi toimivuudesta toki, vaan omasta neulontavauhdistani) Ehka pipo seuraavaksi? (ja joo, ihanat lankakaupat on turmiollisia...)
Joo, muistipaperit! Niihin eritoten olen yhä heikkona. Lapsuudenaikaisen paperiarkistoni saattaisin sentään jo paatuneesti tuhota.
ReplyDeleteVaan arvaa. Mä en edes skidinä - toki hieman vanhempana kuin teidän 3,5-vuotias - liimannut tarroja mihinkään. Niistähän olisi kadonnut kaikki potentiaali. Mikä kaamea kohtalo!
RainDrop, jos en muista, muistuta!
Ja miten mahtavaa, että niistä tuli hyvät ranteenlämmittimet! Et arvaa, miten ilahduin! Oikeasti! Ja sellaista se on, kun neuloosi iskee. Yhtäkkiä on ihan valmista. Ehdottomasti pipo seuraavaksi, ohje jostain Ravelrysta vaikka - sä luultavasti hanskaat englanninkielisetkin kuin vettä vain :)
Laitoin tuossa juuri kirjanmerkkeihin tuon Kutimointipuolesi niin voi naita keskusteluja kayda silla puolella jatkossa :) Ja taytynee tutustua tuohon Ravelryyn kun muistan sinun sita ennenkin kehuneen. Tosin en ole koskaan neulonut (kutimoinut?) mitaan englanniksi, mutta taytynee yrittaa sitakin. Tulen sitten huutamaan apua kun en tajua :)
ReplyDeleteMahtista! Katsotaan, jos vaikka innostun joskus, viiden tai kymmenen vuosikymmenen päästä, kirjoittamaan toisenkin ohjeen! Ja kyllä se englanniksi neulonta sujuu myös, ne vaan käyttää verbejä siinä missä me substantiiveja (purl one vs. neulo yksi nurja silmukka).
ReplyDeleteAina saa huutaa apua!