Ihan alkuun tehdään lähtökohdat selviksi: minä rakastan muumeja.
Nousiko mieleesi tv-sarja? Toivottavasti ei. Jos nousi, ole ystävällinen, äläkä tunnusta sitä ainakaan täällä. En nimittäin osaa useinkaan käyttäytyä aikuisesti tämän asian suhteen.
Rakastan Tove Janssonin muumeja - niitä kirjoja, joiden tunnelmat ovat käsinkosketeltavat, erilaiset ja erikoiset ja silti niin todet, ja joiden kuvitus on ilmeikästä ja vivahteikasta.
Kun ajattelen tv-sarjaa, uusia post-Jansson-kuvakirjoja tai kaupallistettua muumikrääsää, tulen aggressiivisen vihaiseksi.
Voi olla, että vihani on perusteetonta - kiukkuisen ihmisen kätinää. Ei minulla nimittäin tietenkään ole mitään käsitystä siitä, mitä Jansson ajatteli pastellimuumeista. Ehkä hän nauroi matkalla pankkiin (itse asiassa todella toivon, että hän nauroi matkalla pankkiin.) Ehkä hän ei piitannut koko jutusta vähäjääkään. Toivottavasti hänestä ei kumminkaan tuntunut samalta kuin minusta.
No nyt sitten jostain syystä kuitenkin ajattelin, että retki Muumimaailmaan saattaisi olla hauska juttu. Ajattelin, että osaisin suhtautua sillä tavalla, että kyse ei ole niinkään muumeista kuin niiden toisesta ulottuvuudesta tulleista ällöserkuista, puumeista.
Ja tavallaanhan retki olikin tosi hauska juttu!
Hauskuus koostui seuraavista:
Ai niin. Ja onneksi mukana oli mies. Onneksi. Sen lisäksi, että tyyppi piti minut järjissäni, sain paljon enemmän irti mukelonkin ilosta. Että jos olette kuin minä, ja silti menette Muumimaailmaan, ottakaa mukaan luotettava tukihenkilö.
Nousiko mieleesi tv-sarja? Toivottavasti ei. Jos nousi, ole ystävällinen, äläkä tunnusta sitä ainakaan täällä. En nimittäin osaa useinkaan käyttäytyä aikuisesti tämän asian suhteen.
Rakastan Tove Janssonin muumeja - niitä kirjoja, joiden tunnelmat ovat käsinkosketeltavat, erilaiset ja erikoiset ja silti niin todet, ja joiden kuvitus on ilmeikästä ja vivahteikasta.
Kun ajattelen tv-sarjaa, uusia post-Jansson-kuvakirjoja tai kaupallistettua muumikrääsää, tulen aggressiivisen vihaiseksi.
Voi olla, että vihani on perusteetonta - kiukkuisen ihmisen kätinää. Ei minulla nimittäin tietenkään ole mitään käsitystä siitä, mitä Jansson ajatteli pastellimuumeista. Ehkä hän nauroi matkalla pankkiin (itse asiassa todella toivon, että hän nauroi matkalla pankkiin.) Ehkä hän ei piitannut koko jutusta vähäjääkään. Toivottavasti hänestä ei kumminkaan tuntunut samalta kuin minusta.
No nyt sitten jostain syystä kuitenkin ajattelin, että retki Muumimaailmaan saattaisi olla hauska juttu. Ajattelin, että osaisin suhtautua sillä tavalla, että kyse ei ole niinkään muumeista kuin niiden toisesta ulottuvuudesta tulleista ällöserkuista, puumeista.
Ja tavallaanhan retki olikin tosi hauska juttu!
Hauskuus koostui seuraavista:
- Lapsella oli selvästi ihan huikean hauskaa, olimme siitä miehen kanssa molemmat tosi iloisia (92% hauskuudesta)
- Kotilounasbuffassa oli Tabasco-pullo (5%)
- Jäätelökiskalla sai itse koristella annoksensa strösselillä (3%)
- Olen ihminen, joka alkaa väenpaljoudessa usein pohtia, onko paniikkihäiriö kirjoitettu minunkin tähtiini - niinpä nieleskelin itkua, mutta ihan vähän vain, lupaan
- Ajattelin rumia sanoja (niin rumia, etten kirjoita niitä tänne, en tohdi) lähes aina, kun näin ... mitään. Siis että mistä asti drontti Edvard on ollut violetti lohikäärme? Kuka tästä vastaa? Hänen päälleen sietäisi jonkun drontin istua.
- Mesta on pystyryöstö sekä rahan että ajan suhteen. Terkkuja vaan muumiparkista, josta bussikuljetus junalle, jonka jälkeen pitää kävellä sillalle.
Ai niin. Ja onneksi mukana oli mies. Onneksi. Sen lisäksi, että tyyppi piti minut järjissäni, sain paljon enemmän irti mukelonkin ilosta. Että jos olette kuin minä, ja silti menette Muumimaailmaan, ottakaa mukaan luotettava tukihenkilö.
Hehee, minä en ole kyennyt edes tuohon asti. Eli menemään koko Muumimaailmaan. Toinen paikka johon en ole kyennyt menemään on Ti-ti-nallen talo. En vaan pysty. Olen ajatellut, että olkoot lapseni ilman näitä kokemuksia, mutta nuo paikat menevät niin rajusti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle etten pysty.
ReplyDeleteMukavaa Ateneumin näyttelyä!
Missä on Ti-ti nallen talo? En kyllä menisi, Se oli ärsyttävin lastenohjelma ikinä. Koko pikkukakkonen oli pilalla jos tuli Ti-ti nalle.
ReplyDeletemulla on ylipäätään ongelma näiden "lapsiperhekohteiden" kanssa. Kai niihin kerran pitää mennä ettei jää joku sukupolvikokemus lapsilta kokematta. Lisäksi olen alkanut havaita, että lapsilla on hauskempaa huvipuistossa kuin laavulla makkaraa paistamassa. Ilmeisesti väite siitä, että yhteinen perheaika olisi lapsista parasta, on väärä. ;)
Pilamille: minä menisin mieluummin Ti-Ti nallen taloon kuin Hilarius Hiiren puistoon (tai millä nimellä se paikka kulkeekaan).
ReplyDeleteLiina, Ateneum on varmasti haavoja hoivaava kokemus! Luulisin, että sinne ei tarvitse niinkään tukihenkilöä, kuin jonkun jonka kanssa hihkua ja huokailla.
(Me ei lapsiperhematkustella, koska raha. Ja koska kaikki perhetarjoukset on mallia 2 aikuista ja max 2 lasta. Meitä on liikaa.)
Kuka tai mikä on Hilarius Hiiri? Lienee onni etten tiedä. :)
DeleteEiköhän Tove todellakin nauranut matkalla pankkiin, kaikki pastillibullerothan ovat sen ihan itse hyväksymiä. Japanilaiset teki joskus aikoinaan musta aika mainion animaation, jota se ei hyväksynyt, Youtubesta vois löytyä joku pätkä, katso itse ennen kuin menet näyttämään lapselle. Tai ainakin olen antanut itseni ymmärtää, että hyväksyntä on ja perikunta edelleen hyväksyy kaiken krääsän. Mikäs siinä kaupallistamisessa oikeastaan vikana olisikaan, kaikki tykkää rahasta.
ReplyDeleteMe oltiin viime viikolla Muumimaailmassa ja musta se oli ihana. Lämpöä 29 astetta oli ihan riittävästi eikä siellä musta ollut mikään erityinen väenpaljous, ehkä se oli hiljainen päivä. Parkkiin ei sentään erehdytty autoa jättämään, lähempääkin löytyi tilaa pilvin pimein, jopa ilmaista. Paikka oli huolella tehty ja loppuun saakka ajateltu, kaikki toimi mallikkaasti (paitsi muumitalon ylimmän kerroksen ilmastointi). Ruoka oli pahaa, mutta enpä mä muuta odottanutkaan, joten en erityisesti pettynyt.
Älä ota lasta mukaan Ateneumiin, siellä ei ole kersoille mitään.
Joo, hyvin pitkälle jaetaan näkemykset niin muumeista kuin muumimaailmastakin. Mut siis ennen kaikkea, sä oot kyllä ihana tyyppi, tiesitkö?
ReplyDeleteOijoijoi. Mä en ole koskaan käynyt Kävelevän Mozzarellan laaksossa ja ajattelin vastakin olla niin tyly, että lähetän siipan ja puolituisen sinne ihan vaan miesten kesken. Olen hirveän huono virittämään tekohymyä, jos joku nyppii. Kaveripariskunta on ilmeisesti huomannut tämän ja kävi kaappaamassa nuoren polven päiväretkelle Zoolandiaan. Ystävät, mitä tekisimmekään ilman niitä. Toivon antoisaa reissua Ateneumiin, oi jospa oisin voinut olla muuukaana.
ReplyDeleteOi oi, hyvä Liina, varsinkin jos meinasi panikoiduttaa. (tiedän todellakin tunteen, -selkä kyyryssä jurmuttaen sitten kävelen näissä tilanteissa, ei kiva). Hyvä kumppani toki pelastaa.
ReplyDeleteMä en muuten koskaan ole lukenut yhtäkään muumikirjaa, vaikka ne kotikotona hyllyssä olisi. Ehkä pitäisi, jos vaikka mielipide muuttuisi, sillä mä VIHAAN MUUMEJA! Muumimammaa hymistelemässä ja Muumipappaa tekemässä just mitä kiinnostaa ja passittamassa mammaa ties minkä mehun keittoon. Ja se Muumipeikko; maailman itsekkäin peikko. Olen siis katsonut, mutten lukenut.
Tämä kesä on meilläkin ensimmäinen, jolloin mietittiin, että pitäisikö sitä jotain särkänniemeä tai muuta. Just sellaista sukupolvikokemusta. Mutta tähän mennessä lapsi on tahtonut puistoon, uimaan ja telttailemaan takapihalle, joten ajateltiin armahtaa itsemme vielä tänä vuonna ;)
Ja tietenkin lapset mukaan museoon! Herrantähen! Se on kuulkaas hämmennys, mitä kaikkea lapset osaavatkaan nähdä.
Enni
Isäni on ollut aina muumirasisti, joten en ole kasvanut muumeihin. Isäni mukaan muumin liha maistuu hieman samalta kuin valaan liha.
ReplyDeleteEn siis voi aivan täysin jakaa loukkaantuneisuuttasi juuri siitä, kuinka muumit on raiskattu. Mutta väkijoukot ja lapsiparkit, huhhelihuijaa. Mulle raja on jo kolme perhettä saman katon alla. Liikaa liikkuvia osia. Metelöivätkin. Tarvii viikon retriitin jälkeenpäin.
Mulla on yksi yllättävä lapsipaikka, josta pidin: Legoland. Toisinaan tunnelmaan on helpompi heittäytyä.
Ateneum on hyvä. Ateneum antaa rauhan sielullesi ja kokemallesi epätasapainolle. Tämä on siunaus :).
ReplyDeleteHitto, munkin pitäisi sinne Ateneumiin mennä - nyt ei vaan museot kutsu näillä keleillä.
ReplyDeleteNoh, haluan antaa sellaisen rohkaisevan selkääntaputuksen; menit Muumimaailmaan, selvisit hengissä, lapselle jää kasa kauniita muistoja (ja traumat vain äidillä). Vanhemmuuden yksi lakipiste.
Liina, mä niin omen kanssasi samaa mieltä ihan kaikesta. Paitsi että minä menen Muumimaailmaan vasta, kun lapset (molemmat) vaativat. Jos silloinkaan. Ehkä en mene, jos vaikka tätinsä veisi.
ReplyDeleteAteneum parantaa haavat, sen uskon.
Muumimaailma-kokemukseni on useita vuosia vanha, En muista mitään. Paitsi että noidan mökki oli pelottava. Nostan hattua.
ReplyDeleteAteneum olisi hyvä, itsensä saisi nyt kyllä raahata sinne ennen kuin näyttely sulkeutuu. Tampereella on kuulemma kiva Muumi-näyttely ja hieno Muumitalo.
Hatunnosto Muumimaailma-käynnistä! Itse en tuohon taivu. Onneksi lapset eivät ole Muumi-faneja, eivätkä edes tiedä (tai välitä, jos tietävät) Muumimaailman olemassaolosta. Mutta olen samaa mieltä useista lapsiperheille suunnatuista rahantuhlauspaikoista. Tai tarkennan, jos juttu ei iske muhun, niin en todella tarjoa ko. elämystä myöskään lapsilleni. Tähän kategoriaan menee Muumimaailma, kotieläinpihat kesäisin, hoplopit ym. ym. Särkänniemi ja Lintsi on ok, ja ensi kesänä voisi käydä Legolandissa. Mielummin vietän lasten kanssa aikaa rannoilla, puistoissa ja futiskentällä.
ReplyDeleteKiitti mahti-blogista ja mukavaa kesän jatkoa.
t. Kaisa
Apua, repesin :D Hatunnosto maailmasta selviämiselle! Itse oon vähän tämmöinen hyväntahtoinen hölmö, naiivi ja ollut aina huono kyseenalaistamaan, joten täältä sännättiin viivana muumeja tsekkaamaan heti, kun taapero oli sen ikäinen, että osaa ainakin sanoa "muumi" (paitsi, että ei kyllä osaa ihan vieläkään, sanoo mamma). Ihan vähän aikaa sitten mainitsin asian blogissakin (http://ainalahellani.blogspot.fi/2014/07/nain-se-kesaloma-toimii.html). No, muumit tekivät vaikutuksen, mutta täällä ollaan vasta kasvamassa kohderyhmään - 1v10kk kävijä sai paskahalvauksen, kun jättiläismäinen muumi lähestyi. Muisteli kuitenkin reissua lämmöllä jälkeenpäin, ja itse asiassa vielä nyt viikkoja myöhemmin :) Naantalilla puolestaan oli jotain tarjottavaa holhoojalle = ruokaa ja shoppailua (jos nyt sattuu tykkäämään - meikäläinen sattuu) ;) Autokin saatiin muumimaailman lähelle parkkiin ja kävely oli leppoisa. Lisäksi VIHAAN ihmispaljouksia, mutta meillä kävi tuuri ja taidettiin olla liikenteessä kesän ensimmäisenä hellepäivänä, aika rauhassa saatiin siellä pyöriä.
ReplyDeleteAi niin, ja kommentti lähti pituutensa puolesta lapasesta (niin kuin mulla usein), mut pakko vielä laittaa linkki piirtämääni muumiin (yeah right), joka on osoitus siitä, miten palavasti tää esikoinen näistä valkoisista veitikoista tykkää, kun innoissaan sen tunnisti ;) (http://ainalahellani.blogspot.fi/2014/06/naurunremakkaa-ja-itkunsekaista.html)
Summa summarum: Hauska kirjoitus, (taas/kuten aina), kiitos :D
Meille muumireissu oli yllättävänkin mukava kokemus. Johtunee lähinnä siihen sidoksissa olevista asioista, itse saarihan tuli näin aikuisen näkökulmasta vain suoritettua.
ReplyDeleteEnsinnäkin sovittiin kavereiden kanssa, että Muumimaailmaan mennään, jos vain suinkin mahdollista. Ei ollut tietoa, mihin suuntaan yhden lapsen vakava sairaus oli menossa. Oli mieletön fiilis, että todellakin päästiin sinne. Lisäksi sattui olemaan kesän ensimmäinen lämmin päivä, joten olo oli kuin talviunilta heränneellä. Ihmisiä ei ollut liikaa, ihan sopivasti.
No sitten oltiin Naantalin kylpylässä yötä. Aikuisillekin jotain.
Ja ne munkit: poppariboksissa tuoreita pikkumunkkeja - mikä idea! Lähinnä kai mun mielestä. Koska sain kerrankin tarpeeksi munkkia.
Hintaa en ole viitsinyt edes laskea yhteen, mutta kokemus on reippaasti plussan puolella :)
Heli, mutta eikö toisaalta ole hienoa, että tietää omat rajansa jo ennakolta? Sitä paitsi tuskin tuosta mitään kamalaa traumaa jää - vaikka jo nyt tätä kirjoittaessani mietin, olisiko pitänyt jättää Muumimaailma väliin siinä toivossa, että se olisi se pahin trauma sitten :D
ReplyDeleteAteneum oli ihana, kiitos toivotuksista!
Pilami :D Mä oon onnistunut autuaasti ohittamaan koko Ti-ti-nallen. En koe pakkoa visiteerata TAI vältellä mestaa. Toivottavasti lapsenikaan ei muodosta mitään suhdetta.
Niin, kun itse mietin omaa lapsuuttani, loma-ajoista nousivat tietynlaiset hommat ylitse muiden: 1) huvipuistot 2) uiminen ja 3) se, että sai lukea paljon kirjoja. Näistä vain uiminen on yhteiseksi perheajaksi laskettavissa ja sekin kelpaa listalle vain, koska pidin siitä muutenkin :D
Voi apua, toivottavasti oma ipana ei ihan vielä ala pitää mua häiriötekijänä vaan kaipaa yhteistä perheaikaa joitakin vuosia edespäin :D
Maija, koko ajan kovenee panokset! Hilarius Hiiren puisto kuulostaa jo hooceelta
Ateneumissa olisi ollut tosiaan kiva, jos olisi ollut joku näyttelykaveri (ja ei olisi ollut kaikkia muita museovieraita, mutta kyllä se nyt vielä Naantalin väkimääristä jäi jälkeen.) Ihana se oli silti, ja tosiaan elvyttävä elämys.
Mua on muuten pitkään ihmetyttänyt perhetarjousten joustamattomuus. Ja, no, lapsiperhekohteiden kalleus, jos kohta se ei ole ihmetyttänyt mua pitkään, mutta sitäkin enemmän näin niinku nyt.
Veera, no niin, sepä. Ainakin toivon, että Tove sai niillä rahoilla itselleen mukavat eläkevuodet.
Mä vilkuilin siinä parkkipaikalta lähteneessä bussissa, että olisko lähempää saanut parkkipaikkaa, mutta kyllä ei olis. Hyvä, etteivät olleet pinoon parkkeeranneet kosliaan siellä. Niin, että tämä sun vertaiskokemus ei kirpaise ihan niin paljon kuin noin muuten - meillä muumitalossa ei minkään kerroksen ilmastointi pelittänyt, ylin vain oli kiuasta vaille sauna. Ja jengiä oli paniikkikohtaukseen asti. Mitenkähän se väkimäärä siellä noin sitten vaihtelee, nyyhk.
Museoasiasta olen vähän eri mieltä, mutta tällä kertaa kävin silti yksin.
Anu, itse olet! Ei kun siis kiitos, mutta silti, itse olet! Ja on myös lohdullista kohdata samanmielisiä näiden tärkeiden kysymysten äärellä <3
Petra, kuulostaa viisaalta suunnitelmalta. Mä yritin viritellä tekohymyä, etten pilaisi ainakaan lapsen päivää, mutta mies näki silti, etten voi kovin hyvin.
Ystävät tällaisissa tilanteissa on kullanarvoisia. Itsehän en toki tuollaista voisi koskaan maksaa millään vastaavalla palveluksella takaisin :D
Ateneum oli ihana. Suosittelen. Sitten kun olet käynyt, voidaan keskustella siitä.
Enni, kiitos tsempistä! Sitä jos ei ole itse kokenut, ei vaan tiedä.
Mutta voi, miten voi vihata muumeja! Ai mielipide perustuu telkkariin, sitten se on epävalidi, anteeksi :D Nyt sun pitää lukea ne kirjat. Ehkä mielipide sitten muuttuu, ehkä ei, mutta sulla on vankempaa aineistoa sen taustalla - se sarja nimittäin, ei sillä ole mitään tekemistä kirjojen kanssa.
Suosittelen, että aloitat joko Muumipapan urotyöt -kirjasta (se on hauska, jos kohta ei ehkä korjaa kuvaasi Muumimammasta) tai Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta (se on mainio seikkailu) tai Muumipappa ja meri -kirjasta (joka on surumielisempi ja hieno, ja saattaa korjata kuvasi Muumimammasta.)
Tuosta museosta olen kyllä periaatteessa samaa mieltä: ipanat mukaan. Ne näkee yllättäviä asioita. Kuten hienot kattoritilät. Ja nyt olisi voinut olla hyvä idea sikälikin, että just tässä näyttelyssä on yllättävän paljon muumihommaa, joka olisi takuulla kiinnostanut.
Päädyin silti museoon yksin, koska mies vei ipanan uimaan.
Ehtoisa emäntä, aikauhee :D
ReplyDeleteMä luulen, että mun raja on suunnilleen sama kuin sun raja. Ja retriittihommankin tunnistan. Apua.
Mutta ehkä mäkin Legolandissa. En tiedä. Muistelen sen olleen aika iso, ehkä sinne sitten solahtaa isojakin ihmismassoja? Ja legot nyt joka tapauksessa on ihan hurjan siistejä!
Bleue, kiitos <3 Se toimi!
Milla, ilman muuta Ateneumiin! Se on viehkosti ilmastoitukin. Sen nimenomaan pitäisi kutsua :D Tosin museokävely on raskasta selälle.
Kiitos muuteen, oikein kauniisti ajateltu :D
Saara, ylävitoset! Minunkin olisi pitänyt ihan järjellä odottaa eikä ryysiä paikalle ennen kuin oli edes pakko. Nythän mies sitten sanoi jossain välissä, että tulevat ehkä ensi vuonna lapsen kanssa kahden. Näytin vissiin syvästi järkyttyneeltä.
Ateneum paransi!
Linnea, no niin mutta tässäpä on ongelman ydin! Eihän niissä kirjoissa kai ole mitään hiton noitaa. Minkä olen unohtanut, aaaa?
Nyt ei sitten kande sinne Tampereelle, koska siellä on iso osa esineistöstä Ateneumissa lainassa. Atskiin vain, hopi hop!
Kaisa, arvostan asennettasi. Siksikin, että valitsemasi tie vaatii sulta varmaan enemmän läsnäoloa kuin pelkkä peräänkatsominen hupipuistossa, mutta on varmaan kivempaa lopulta kaikille. Olin itsekin ajatellut, että puistoissa oltais kesällä paljon, mutta aika vähän tässä sitten lopulta...
Legoland alkoi nyt muakin kutkutella, kiitos tämän kommenttiketjun :D
Kiitos kauniista sanoista. Toivottavasti kesä on sujunut ässästi myös siellä!
Nunu, hahaa :D Mutta toisaalta jos osaa vilpittömästi nauttia lapsen ilosta saamatta itse paskahalvausta väkimääristä, miksi ei voisi mennä taaperonkin kanssa. Noilla spekseillä mekin olis viime vuonna voitu mennä, mutta siinä vaiheessa vielä säästeltiin itseämme.
Meillä lapsi hermostui vain Haisulin lähellä, Muumeista se diggasi. Naantalia ei sen kummemmin ehditty katsella, kun koira odotti kotona, joten olihan se monella tapaa ihan pölö reissu.
Ja kyllähän toi ihan tunnistettava muumi oli, ei sun lasta voi turhan epätoivoisista tunnistusyrityksistä syyttää ;)
Sikuriina, okei - tuolla tavalla kun mennään, ettei ole varmuutta, päästäänkö edes (ja noin ikävän syyn vuoksi), on varmasti hienoa, että sitten pääsitte. Ja onneksi pääsitte! Toivottavasti läheisesi jälkikasvu on menossa parempaan suuntaan, voihan tästä niin päätellä, voihan.
Ja ilman muuta aikuisillekin jotain. Kylpylä kyllä kuulostaa vähän siltä, että lapsillekin vielä jotain :D
(Mies myös osti niitä munkkeja, mutta mulla oli siinä vaiheessa niin hirveä väsy, että makea kuvotti. Saivat lapsen kanssa imuroida 10 munkkia kahteen pekkaan. HAHA.)