Ajattelin tehdä vuosikatsauksen. Sitten tajusin, etten oikeastaan muista alkuvuodesta mitään ja luin läpi postaukseni tammikuulta.
Totesin, että näemmä mitään erityisen merkityksellistä ei ole tapahtunut, ja vaikka olisikin, en kai mä niitä nyt uusiksi rupea kirjoittamaan. Luette sieltä, jos kiinnostaa. Ymmärrän, että ei.
Muistini ulottuu siis kaksi kuukautta taaksepäin (ja ennakointikykyni 3 tuntia eteenpäin). Loppuvuoden voisi ajatella menneen tosi ankeasti. Oli sitä keskenmenoa ja kaikkea, ja nämä viimeiset päivät ovat olleet kyllä varsinainen kirsikka kakussa.
Mutta ei se nyt ihan niinkään ole. Enimmäkseenhän sitä on kuitenkin ihan iloinen. Tai siis minä olen. Ollut. Olen yhä. Kaikki lähipiirini merkitysihmiset ovat kuitenkin elossa, tällä hetkellä, ja on vahvoja merkkejä siitä, että heidän voi olettaa tämän onnellisen asiaintilan parissa jatkavan tulevaisuudessakin.
Ei siis sillä, että yritän täällä jotenkin epätoivoisesti repiä riemua siitä, että kaikki ei ole tosi huonosti: olen vain niin iloinen siitä, että pohjimmiltaan kaikki on tosi hyvin.
Lisäksi tutustuin vuoden aikana ihmiseen, josta jotenkin kertaheitolla tuli järkyttävän rakas ystävä. Asuu vielä ihan lähellä! Niin, että kun eilen oli aika kurja olo, satuin noin vain ystäväni puistoreitille ja sain halauksen. Ja ei kun suoremmalla selällä eteenpäin.
Olen tämän seurauksena tänä vuonna löytänyt toisenkin ihmisen. Itsestäni. Sellaisen, jonka on ihan helppo lähteä matalan kynnyksen vierailulle jonnekin toisaalle, parkkeerata itsensä sohvalle, päästää lapset irti ja huokaista tyytyväisyydestä. Se on ollut yllättävä ja riemastuttava puoli itsestään löydettäväksi, ja on ollut tosi ihanaa, kun elämässä on ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse rauhoitella sisäistä introverttiaan introvertinrauhoitusnappuloilla ja liialla kahvilla, ja mitä näitä keinoja nyt on.
En odota ensi vuodelta mitään, mutta toivon terveyttä rakkaille, rakkautta minulta muille ja paljon kutimointihetkiä parhaassa seurassa. Leppoisaa arkea, sen sellaisia asioita.
Ja kirjoja ja kirjastokäyntejä, niitä toivon kaikille.
Olkoon vuotesi 2015 ihana.
Totesin, että näemmä mitään erityisen merkityksellistä ei ole tapahtunut, ja vaikka olisikin, en kai mä niitä nyt uusiksi rupea kirjoittamaan. Luette sieltä, jos kiinnostaa. Ymmärrän, että ei.
Muistini ulottuu siis kaksi kuukautta taaksepäin (ja ennakointikykyni 3 tuntia eteenpäin). Loppuvuoden voisi ajatella menneen tosi ankeasti. Oli sitä keskenmenoa ja kaikkea, ja nämä viimeiset päivät ovat olleet kyllä varsinainen kirsikka kakussa.
Mutta ei se nyt ihan niinkään ole. Enimmäkseenhän sitä on kuitenkin ihan iloinen. Tai siis minä olen. Ollut. Olen yhä. Kaikki lähipiirini merkitysihmiset ovat kuitenkin elossa, tällä hetkellä, ja on vahvoja merkkejä siitä, että heidän voi olettaa tämän onnellisen asiaintilan parissa jatkavan tulevaisuudessakin.
Ei siis sillä, että yritän täällä jotenkin epätoivoisesti repiä riemua siitä, että kaikki ei ole tosi huonosti: olen vain niin iloinen siitä, että pohjimmiltaan kaikki on tosi hyvin.
Lisäksi tutustuin vuoden aikana ihmiseen, josta jotenkin kertaheitolla tuli järkyttävän rakas ystävä. Asuu vielä ihan lähellä! Niin, että kun eilen oli aika kurja olo, satuin noin vain ystäväni puistoreitille ja sain halauksen. Ja ei kun suoremmalla selällä eteenpäin.
Olen tämän seurauksena tänä vuonna löytänyt toisenkin ihmisen. Itsestäni. Sellaisen, jonka on ihan helppo lähteä matalan kynnyksen vierailulle jonnekin toisaalle, parkkeerata itsensä sohvalle, päästää lapset irti ja huokaista tyytyväisyydestä. Se on ollut yllättävä ja riemastuttava puoli itsestään löydettäväksi, ja on ollut tosi ihanaa, kun elämässä on ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse rauhoitella sisäistä introverttiaan introvertinrauhoitusnappuloilla ja liialla kahvilla, ja mitä näitä keinoja nyt on.
En odota ensi vuodelta mitään, mutta toivon terveyttä rakkaille, rakkautta minulta muille ja paljon kutimointihetkiä parhaassa seurassa. Leppoisaa arkea, sen sellaisia asioita.
Ja kirjoja ja kirjastokäyntejä, niitä toivon kaikille.
Olkoon vuotesi 2015 ihana.
Sun myös! Oon ollut iloinen, että tutustuin vuonna 2014 suhun.
ReplyDeleteSe on ollut kyllä hienoa! 2014 on kokonaisuudessaan hienojen ihmisten vuosi - kiitos siitä!
DeleteParempaa vuotta 2014! ♡
ReplyDeleteMainiota vuotta sinnekin <3
DeleteToivotan hyvää ja kaunista uuteen vuoteesi!
ReplyDeleteHalaamisesta tulikin mieleen, että toivon pääseväni halaamaan sua tänä vuonna. :)
Kiitos kaunis! Sitä samaa sinne! Ja halaaminen, oi, miten ihana toive. Jos molemmat toivomme samaa, eiköhän se toteudu?
DeleteOi, tuo matalan kynnyksen vierailuun tykastyminen kuulostaa ihanalta :) Ja ihanaa myos etta jaksat pitaa naita blogeja ja ilahduttaa meita muita virtuaalihalauksillasi :) Toivottavasti vuosi 2015 on toiveidesi mukainen <3
ReplyDeleteps pipo on tyon alla :)
Joo, matalan kynnyksen vierailut on aika iso juttu mulle, kun olen sellaisissa perinteisesti niin huono :D
DeleteKiitos hurjasti kauniista sanoista! Tuli tosi hyvä mieli - toivottavasti tämä vuosi on sinullekin mitä mahtavin <3
Ja mä haluan nähdä kuvia sitten siitä piposta! Toivottavasti löytyi hyvä lanka!
Ei helvetti, mulla on tässä vähän vähemmän dramaattisten sairastelujen takia ollut nettihiljaisuutta (tai läppärihiljaisuutta, eli blogitaukoa niin lukemisessa kuin kirjoittamisessa) ja täällä nyt on ollut ns. paskasadetta, voi paska. :(
ReplyDeleteKliseisesti toivon kyllä pehmeämpää laskua vuoteen 2015 ja toivottuja iloisia asioita, mitä ikinä ovatkaan (ainakin viiniä hyvässä seurassa, vink vink?).
Ehkä nähdään huomenna, toivottavasti!
Uudenvuodenhalaus tähän.
Ei ne vähemmänkään dramaattiset ole hyvä asia. Toivottavasti olette jo tervehiä!
DeleteKiitos - toivon samaa sinne. Etenkin viiniä hyvässä seurassa, vinkki otettu vastaan. Just mietin tuossa joku päivä, dinosynttäreiden jälkeen siis, että sä oot kyllä jotenkin älyttömän mutkatonta seuraa. (Se oli korkeimman luokan kohteliaisuus.) Pitäisi siis nähdä pikimmiten!