Jostain syystä keksin viime vuonna, että olisi ehkä kiva lähteä skidin kanssa Kansallisoopperaan katsomaan Muumipeikko ja pyrstötähti -baletti. Ostaa pätkäytin liput.
Se, miten kolmevuotias mihin tahansa elämykseen reagoi, on aina vähän arvoitus.
Se, miten kolmevuotias, joka saa silmätulehduksen, mihin tahansa elämykseen reagoi, on puolestaan aina giganttinen arvoitus.
Kansallisoopperaretkemme laajeni siis ex tempore -hengessä lääkärikeskus-kahvila-apteekki-kansallisoopperaretkeksi. (Lääkäri antoi luvan mennä balettiin, vaikka skidin silmät vuosivat kuin murtunut pato - sillä ehdolla, että otamme ensimmäiset silmätipat jo apteekissa. Jos siis ihmettelitte, miksi tänään nainen ja kolmevuotias tappelivat keskustan apteekissa.)
No mutta entä Muumipeikko ja pyrstötähti? Balettina?
Oli ihan tosi hieno! Tykkäsin niin, että meinasin tikahtua! Tarina kääntyi mahtavasti baletiksi: siinä oli jännitettä, lämpöä ja huumoria. Puvustus oli älyttömän kaunista. Koreografiat olivat parhaimmillaan huikeita - itse tykkäsin eniten erilaisista ötökkänumeroista, etenkin heinäsirkoista.
Entäs kolmevuotias, mitä hän piti?
Hänkin piti. Piti niin paljon, että kategorisesti kieltäytyi lähtemästä pois väliajalla, vaikka tärisi nousevan kuumeensa parissa. Tarkennan vielä, jotta ymmärrätte: hän ei halunnut lakritsia, hän halusi nähdä "ohjelman loppuun".
Eräänlainen vanhemmuuden tähtihetki oli siis varmaan se, että annoin periksi. Jäimme. (Ja hyvä niin, heinäsirkat esiintyivät vasta ohjelman toisella puolikkaalla.)
Menkää tekin jos vain saatte liput. Kun tällaista lastenkulttuuria on tarjolla, pitää olla kärppänä paikalla.
Se, miten kolmevuotias mihin tahansa elämykseen reagoi, on aina vähän arvoitus.
Se, miten kolmevuotias, joka saa silmätulehduksen, mihin tahansa elämykseen reagoi, on puolestaan aina giganttinen arvoitus.
Kansallisoopperaretkemme laajeni siis ex tempore -hengessä lääkärikeskus-kahvila-apteekki-kansallisoopperaretkeksi. (Lääkäri antoi luvan mennä balettiin, vaikka skidin silmät vuosivat kuin murtunut pato - sillä ehdolla, että otamme ensimmäiset silmätipat jo apteekissa. Jos siis ihmettelitte, miksi tänään nainen ja kolmevuotias tappelivat keskustan apteekissa.)
No mutta entä Muumipeikko ja pyrstötähti? Balettina?
Oli ihan tosi hieno! Tykkäsin niin, että meinasin tikahtua! Tarina kääntyi mahtavasti baletiksi: siinä oli jännitettä, lämpöä ja huumoria. Puvustus oli älyttömän kaunista. Koreografiat olivat parhaimmillaan huikeita - itse tykkäsin eniten erilaisista ötökkänumeroista, etenkin heinäsirkoista.
Entäs kolmevuotias, mitä hän piti?
Hänkin piti. Piti niin paljon, että kategorisesti kieltäytyi lähtemästä pois väliajalla, vaikka tärisi nousevan kuumeensa parissa. Tarkennan vielä, jotta ymmärrätte: hän ei halunnut lakritsia, hän halusi nähdä "ohjelman loppuun".
Eräänlainen vanhemmuuden tähtihetki oli siis varmaan se, että annoin periksi. Jäimme. (Ja hyvä niin, heinäsirkat esiintyivät vasta ohjelman toisella puolikkaalla.)
Menkää tekin jos vain saatte liput. Kun tällaista lastenkulttuuria on tarjolla, pitää olla kärppänä paikalla.
Kuulostaa upealta!
ReplyDelete(Mun piti viedä lapsi tänään Stoaan johonkin "Tutustutaan kirjaimiin"-teatteriin. Sitten Talmaan pulkkailemaan mutta lopulta maattiin koko päivä kotona ja oltiin kärttyisiä. Ei ollut edes silmätulehdusta.)
No sellaisillekin päiville on joskus tilausta. Tai ei ehkä kärttyisänä olemiselle, mutta sille nyt ei aina voi mitään. Etenkään näillä säillä.
DeleteJa säistä puheenollen, vieläkö tuolla voi pulkkailla? The mind, it boggles.
Hieno kokemus! Me käydään muutaman kerran vuodessa Kaupungin orkesteria kuuntelemassa ja oopperaa.. ja lapset tykkää. Tai no noi esiteinit vähän ailahtelee. Viimeeksi eilen oli Muumi-konsertti Musiikkitalossa. Siis klassinen, eikä niitä muumihahmoja lavalla. Kaksivuotias nautti täysillä.
ReplyDeleteOi oli se kyllä! Tytär vielä eilenkin kehui.
DeleteMeitäkin sinne Muumi-konserttiin houkuteltiin. Oltais ehkä lähdettykin, jos ei olisi ollut seuraavaksi päiväksi balettia tiedossa. Yritän vähän suitsia menojen määrää, koska tiedän, että itse en jaksa kauhean tiukkaa aikataulua. Mutta hyvä kuulla, että oli ilmeisen hyvä!
No joo. Mun piti kans viedä lapsi tonne mut luin sit tänään Hesarista ettei vissiin tartte ees haaveilla lipuista. Blaah. Miks aina kaikkeen pitäis olla kärppänä paikalla kuukausia etukäteen?! Ihan sama kaikkeen lasten hommeliin. Muskariin ilmoittautuessa refresh nappia vaan jo minuuttia etuajassa. Kaksi yli olikin sit kaikki paikat menneet. Vauvauintipaikastakin kauhea stressi. Ehkä vien lapset vaan metsään paistamaan makkaraa. Jos notskin ympärillä on vaan tilaa...
ReplyDeleteNo se kyllä haisee. Mä luulen, että tämänkin keksi puoliso, onneksi, ja mä sitten vaan toteutin sen. Mustakin on tympeää, että pitää jotenkin ennakkoon olla varma, että haluaa nähdä just tuon esityksen - ja tässä vielä käytiin oikeasti sellainen keskustelu, että "se on yli 4-vuotiaille - mutta sittenhän tuo on jo kolme ja puoli, eiköhän se ole ihan hyvä." Projektiot pitää suunnata melko kauas.
DeleteJoo, haisi se. Notski. :D Nää ikäsuositukset on muuten hankalia. Teatterissa menee se Puluboi ja se on yli 6-vuotiaille. Sitten sosiaalisessa mediassa olen ollut havaitsevani että tosi monet menee sinne 3-vuotiaiden kanssa. Ja kehuvat. Ota näistä nyt sit selvä. En ehkä silti vie lähes 5-vuotiastani vielä sinne.
DeleteMua nyt silti ärsyttää sekin, että kaikki kausivaatteet pitäisi ostaa aina heti ensimmäisten joukossa jotain 3 kk ennen kuin niille on tarvetta, jotta sais jotain mielekästä. Olen luonteeltani aika suunnitelmallinen noin niinkuin muuten, mutta näiden osalta näköjään sitten en niinkään. Ehkä kyse on viitseliäisyydestä.
Suunnitelmallisuus on musta kunnioitettava luonteenpiirre, mutta kun ipanoiden kanssa maali liikkuu koko ajan. Kausivaatteissakin: entäs jos se ottaa kasvuspurtin? Entäs jos otan liian ison koon eikä ota? Tai just se, että kun lippu pitää varata 6 kuukautta etukäteen, niin milläs sitä tietää, mikä on kenenkään keskittymiskyky.
DeleteMä sanoisin nyt pari kyldyyrielämystä rikkaampana, että teatteriin (tai balettiin) uskaltaisin viedä ikäsuositusta pienemmänkin mutta leffateatterin kanssa olisin tarkempi ja katsoisin potentiaalisesti turhan jännät rainat himassa.
Sit mä kyllä mietin sitäkin, että oishan kiva lukea joku esityksen nähneen arvio teoksesta ennen ostopäätöstä. Nythän sitä joutuu vähän ostamaan sian säkissä: hankin liput esitykseen jota kukaan ei ole vielä nähnyt, entä jos se on ihan huono?! Selkeästi tämä on siis huono ajattelumalli.
DeleteLapsetkin on silti erilaisia ton jännä-aspektin kanssa. Meidän esikoista jänskättää Oktonautit ja Muumit ihan telkkaristakin, Rölliä ei voinut jouluna edes harkita, niin en todellakaan vie sitä kovin herkästi mihinkään leffaan tosiaan.
Ja sit jos oot hommannut liput ja kaikkea, niin kipeenähän sitä sitten h-hetkellä ollaan! (noh, niinkuin tekin nyt - onneksi pääsitte kuiteskin).
Joo, ipanat on erilaisia. Mä ajattelin jotenkin, että se on vähemmän jännää, jos näkee ne ihmiset siinä ihan lähellä - illuusio on vähän erilainen kuin piirretyssä vs. ihmisissä valkokankaalla. Toistaiseksi se on meillä toiminut, selkeesti pelottavinta on ollut Paddington-karhu leffassa.
DeleteMä luulen, että sekä sika säkissä -ilmiöön että kipeänä olemiseen on vain varauduttava henkisesti. Pitää tiedostaa, ettei esitykseen ehkä pääse ja ehkä se sit on ihan kuraa vaikka pääsiskin. Se vähän helpottaa tuskaa. (Mutta sama se on missä tahansa teatterissa, saatiin joululahjaksi liput Vanja-enoon, joka oli nyt viikonloppuna. Olin muuten just ja just terveiden kirjoissa.)
Hitsi vie, munkin on pitänyt ostaa liput tuohon tuotantoon. Mutta kaikki viikonloppunäytökset on taatusti jo myyty loppuun... Toivottavasti teillä voidaan jo paremmin <3
ReplyDeleteJoo, kyllä ne silmätipat alkoivat sitten vaikuttaa. Suurin ongelma on, ettei niitä saisi kiukkuitkeä pois silmistä :D Kiitos!
DeleteTsekkaa ihmeessä lipputilanne. Yrittänyttä ei laiteta. Ehkä koklaisin jopa keskellä viikkoa -näytöstä, kyllä se niin hyvä oli :)
Mahtista!
ReplyDeleteOoppera/balettipuolella kyllä tuntuu etenkin olevan haasteena tuo paikkojen riittäminen, itsekin menisin mielelläni Muumeja katselemaan mutta mutta. Superia joka tapauksessa että teidän tyyppi (ja sinä) tykkäsi esityksestä!
Onko se nyt sit ihan loppuunmyyty? Voi rotta.
DeleteMutta kyllä olikin hieno elämys, ipana sitä seuraavanakin päivänä kehui iloisena.
Me tykättiin siis myös tosi paljon, myös se lapsi joka piti itkien painostaa katsomaan jakso loppuun asti (ai miten niin meillä katsotaan paljon videoita?) Onneksi mun äiti hoitaa nämä lippujen vahtaamiset mun puolesta. Tosin yleensä mä en sitten pääsekään mihinkään lastenkulttuuriin, nyt sentään otettiin armosta mukaan.
ReplyDeleteNyt mä oon kyllä ihan superiloinen, että nimenomaan sen itsekin näin. Oli vangitsevaa. Melkein yhtä vangitsevaa kuin lapsen silmätulehduksen etenemisen seuraaminen. Noh.
DeleteMusta on ihanaa kuulla, että muidenkin skidit ovat olleet tästä jotenkin tosi vaikuttuneita. Kyllä kun laadukasta tehdään niin se vetoaa lapsiinkin.