Tänään olen...

• ottanut vastaan tiedon yt-neuvottelujen tuloksista (kaksi kuukautta vapaita perjantaita, melkein itkin, enkä surusta) (paljon parempi kuin olisi voinut olla, lisäksi) (mutta oikeasti melkein itkin koska kaksi kuukautta vapaita perjantaita)
• tehnyt webipalvelun konseptin kolmessa tunnissa nollasta 
• itkenyt ihan oikeasti koska en päässyt koneelleni, vaikka oli äärimmäisen tärkeää vääntää webipalvelun konsepti nollasta pronto
• yrittänyt lämmittää hernekeittoa, keittää kahvia ja lähettää viestiä lapsen opettajalle yhtä aikaa, epäonnistuen kahdessa kolmesta. Tai oikeastaan kaikissa, koska kahvin kohdeyleisölle ei ollut maitoa tarjolla.

En ole ikinä tehnyt työtä tähän tahtiin. En koskaan. Elämme jännittäviä aikoja. Tai siis minä ainakin elän.

Aion tehdä töitä viikonloppunakin.

Get out while the getting's good

Kuten Facebookissakin ilmoitin, olen aina halunnut sanoa "get out while the getting's good". Mutta toisaalta myös teimme niin eilen.

Ehkä vähän hätiköimme, mistä sitä tietää, mutta täällä sitä nyt istutaan Kanta-Hämeen sydämessä, alkukodissani, ja katsellaan paljaita omenapuita ikkunasta. Kyllä, niitä puita, joista tämä blogikin on saanut nimensä.

Viimeksi, kun meillä tehtiin kotona iso remontti, koira oli päivisin yksin kotona ja kakkaili sisälle. Sisälle kakkailu oli ärsyttävää, mutta se, mikä oli ihan aidosti kamalaa oli tajuta, miten hirveästi koira oli pelästynyt ja pelännyt meteliä.

Nyt oli aika selvää, että toiste emme tee samaa virhettä. Koiralle oli järjestelty sukulaisilta noin seitsemän erilaista hoitopaikkaa, ja sitten tuli korona.

And the rest is history.

En ihan aidosti koe, että tässä olisi ollut vaihtoehtoja, mutta syyllistyin toki silti, kun katsoin Sanna Marinin tiukkaa ilmettä telkkarissa.

Pelkään, että Sanna Marin olisi todella pettynyt meihin. Ja kuten kunnon auktoriteettiuskoinen ainakin, minä haluaisin, että Sanna Marin olisi meistä ylpeä.

Tarpeet

Tarpeet kutistuvat. Huomaan pärjääväni yllättävän vähällä, jos ei jokapäiväistä langanhimoa lasketa. (Addikti mikä addikti.)

Puolisoni kysyi, mitä kaupasta pitäisi tuoda.

Katsoin jääkaappiin harkitsevasti ja sanoin:

"Paprika."
"Minäkin syön siitä sitten."
"No tuo kaksi paprikaa."

En halua enää mitään muuta kuin paprikaa. Ja lankaa.

Uutisista ja vinkkivitosista

Olen jo päättänyt, että lopetan uutisten seuraamisen välittömästi kun tiedän, milloin Uusimaa eristetään ja milloin meidän on siis siirryttävä julkisivuremonttievakkoomme (nämä kaksi ajankohtaa eivät ole yhteneväiset, mutta selkeästi toisiinsa yhteydessä ovat kuitenkin.)

Asioita, joille en voi mitään, mutta joilta en tällä hetkellä uutissivustoja kytätessäni voi välttyä:

• Kansan- ja maailmantaloudellinen katastrofi
• Espanjan koronakuolemien määrät
• Perutut ja siirretyt urheilutapahtumat
• Julkisuuden henkilöt, jotka ovat sairastuneet tai kuolleet koronavirukseen
• Julkisuuden henkilöt, joilla on mielipide koronaviruksesta eikä tarpeeksi ymmärrystä pitää suutaan kiinni (looking at you, Teemu Selänne)
• Donald Trump
• Ja sokerina pohjalla: kaikenlaiset vinkit perheiden yhteiseen touhuamiseen näinä vaikeina aikoina

Mutta ehkä te haluattekin kovasti tietää vinkkini sujuvaan etäkoulutyöskentelyyn?

Ne tulevat tässä: hanki välittömästi mahdollisimman paljon erilaisia ruutuaikaa tarjoavia laitteita. Sovi itsesi kanssa, että kunhan annetut tehtävät tulevat edes suurinpiirten / joskus tehdyksi, on ihan se ja sama, vaikka koulupäivä aloitetaan lööbauksella. Sekin on rutiini, että herätään aamulla.

Ja jos haluat välttämättä tehdä värikkään lukujärjestyksen, tee se vessapaperille, jotta tuotoksellasi on edes jotain arvoa myöhemmin. 

Korona porsaan kotiin ajaa. Ja kotoa myös.

Varmaan ihan, tiedättekö, tyypillistä, että ahdistus sahaa ylös alas, alas ylös.

Silti joka kerran ällistyn, kun se sahaa ylös - etenkin kun olen kärsinyt minimaalisesta ahdistuksesta tähän asti. En tiedä miten minä, ahdistuskuningatar extraordinaire, olen välttynyt korona-ahdistukselta, mutta niin kävi - tähän asti.

Mutta onhan tässä tietysti vähän ns. tilanne päällä.

Ensinnäkin meillä on tulossa julkisivuremppa, jossa kohta piikataan parvekkeet irti. Se tarkoittaa, että kotona ei oikein voi olla, ja koiran osalta kotiinjättäminen täyttää ehkä eläinsuojelurikoksen tunnusmerkit.

Toisaalta hallitus on antanut ohjeen, jossa olisi hyvä olla lähinnä kotona, kuten olettekin ehkä huomanneet.

Kolmanneksi minulla on yskä.

Neljänneksi hallitus harkitsee myös pakoreittimme katkaisua - olimme ajatelleet siirtyvämme evakkoasuntoomme Kanta-Hämeeseen kun pahin paukutus alkaa, mutta nyt se ei ehkä olekaan mahdollista. Suositeltavaa se ei ole missään nimessä, mutta ilmeisesti myös sillan alle muuttaminen on epäsuotavaa ja lastensuojelurikos.

Viidenneksi, emme voi vuokrata päheää evakkoasuntoa pääkaupunkiseudulta, koska minut todennäköisesti lomautetaan kohta.

Ja juuri nyt se, ettei tämän kaiken keskellä saa edes kotona olla, tuntuu lähes ylitsepääsemättömältä.