04 December, 2011

Lapasten kaltaiset käsineet ja muuta sellaista


Nyt te tietenkin luulette, etten ole enää yrittänytkään neuloa mitään, mutta olette väärässä. Olen viettänyt aikaa Girasolen parissa. Siinä ohessa olen tuottanut välilapasia; yhdet itselle, yhdet miehelle, ja sitten vielä yhdet itselle. Viimeiset eivät ole ihan varsinaisesti lapaset, koska niissä ei ole kärkiä eikä peukaloa, mutta en voi sietää sellaisia sanoja kuten "kynsikkäät", joten olkoot ne siis lapasten kaltaiset käsineet.


Tein lapasten kaltaiset käsineet samasta langasta kuin Wurmin (ja siitä tein ne omat välilapasenikin. Kuten sanottua, en opi helposti. Ja värikonsistenssi on selvästi päivän sana.) Näiden päät rullasivat raivostuttavalla tavalla, joten tänään reippaasti vielä virkkasin niihin rullausta estävän reunuksen, jonka kaiken lisäksi päättelin heti. Nyt haen glögiä ja ojennan itselleni reippausmitalin.

Tai ehkä annan miehen esitellä vielä vaatimansa välilapaset, jotka on kettuterrierin ulkoiluttajalle sopivasti tehty tweed-langasta (mitä tämä roska tässä langassa on, kysyi mies.) Kas näin pääsevät lapaset oikeuksiinsa, mallin mielestä:


Just.

6 comments:

  1. Miten sulla on aikaa neuloa? Mä tilasin langat kauluriin ja pipoon mutta en ole edes ehtinyt avata pakettia...

    Ihan asian vierestä; satuitko lukemaan uusinta Vauva-lehteä? Ostin sen tänään, kun siinä on juttu tuttavasta. Samassa aviisissa Leo Stranius kertoo isyydestään. Tuli vaan mieleen, kun kirjoitit joskus alkusyksystä siitä vähemmän luomusta synnytyksestä ja linkkasit tyypin blogiin aiheesta. (Kun he olivat kovasti suunnitelleet luomusynnytyksen ja kuitenkin joutuneet antamaan periksi lääketieteelliselle interventiolle.) Tuli vaan mieleen, kun luin sitä juttua, nääs Leon mielestä rattaat ovat paholaisen keksintö vaan heidän naperopa (sukupuolta ei tietenkään kerrota) ei suostu olemaan kantoliinassa ;-) Myös tutti, vaipat ja pinnasänky (aka häkkivankila) saavat huutia.

    (ja ihan vaan selvyyden vuoksi; jokainen taplatkoon jälkikasvunsa kanssa tyylillään, mulle on aivan sama, kulkeeko pikku-Stranius liinassa, sylissä tai vaikka kottikärryissä. mutta ehkä joskus kannattaa jättää se ensimmäinen kivi heittämättä... :)

    ReplyDelete
  2. päättäväisesti vaan neulon :D viime viikolla ostettu lelukaari auttaa, määrään myös lapsen isän usein viihdyttäjäksi. mutta mä luulen, että sitä riittää aina aikaa kaikkeen minkä kokee todella tärkeäksi - en sitten toisaalta malta nukkua päiväunia.

    mä en itse asiassa juurikaan lue Vauva-lehtiä tai muita julkaisuja, mutta nyt pitää ehkä tutustua ihan luonteenkasvatusmielessä. hih kantoliina-asialle! musta on hassu ajatus, että joku tuote sinänsä olisi paholaisen keksintöä ja äärimmäinen dogmatismi usein kyllä kostautuu. vaikka sitten noin ;)

    tuttiasiaa mietin juuri Straniuksen blogia luettuani paljonkin. tavallaan Stranius on varmaan oikeassa siinä, että lapsen hiljentäminen tutilla ei välttämättä ole järkevää, koska sillä voi olla joku Tarve, joka jää tällöin täyttämättä. tosin ainakin meidän jälkikasvulla se tarve tosi usein on "tarve istua näkökenttää maagisesti häiritsemätön rinta suussa ja tuijottaa (viihdyttävää) ympäristöä", mikä ilman tuttia olisi mahdoton yhtälö.

    siitä olen niin samaa mieltä, että kannattaisi olla varovainen niiden kivien viskonnassa :)

    ReplyDelete
  3. Nojoo, kieltämättä omalla prioriteettilistalla on pari juttua neulomisen yläpuolella (esimerkiksi muutto reilun viikon päästä...), joten ehkä sille löytyy aikaa vähän myöhemmin. Päiväunet? Mitä ne on?

    Totta hemmetissä tutti tungetaan suuhun, kun on Tarve :) Esimerkiksi tänään kassajonossa, kun puoli muutakin Espoota oli herännyt siihen, että kaupat eivät ole huomenna auki ja jääkaappi on tyhjä. Natsimutsina en kiskaissut hinkkiä esiin siinä kassaneidin edessä vaan tungin tulpan suuhun. (olin tosin jo kerran ruokkinut tenavan siellä kaupassa, se ei vaan aina oikein malta syödä niin paljon, että nälkä lähtisi).
    Epäilemättä on paljon perheitä, joissa tämmöisiä tilanteita ei tule, koska toinen vanhemmista voi olla lapsen kanssa sillä aikaa kun toinen käy kaupassa. Meillä se ei vaan tällä hetkellä ole mahdollista, joten joko eletään pizzataxin varassa tai mä kuljetan lasta mukana ja elän sen kanssa, että sitä saattaa joskus nälättää, väsyttää tai vituttaa. Jos yhtä tai useampaa noista voi lievittää laittamalla tutin suuhun kunnes päästään kotiin niitä tyydyttämään niin halleluja.

    Meille saa myös tulla kokeilemaan nukkua muutama kuukausi enintään kahden tunnin pätkiä yössä, aloittaa aamut viideltä ja valita sitten, rauhoittaako lapsen tutin kanssa heti kun se herää vai otetaanko pidemmän kaavan mukaan vähintään viisi kertaa yössä.

    Nyt joku sanoo, että odotapas vaan, kun se pitää vieroittaa tutistansa. No niinpä ajattelin odotella. Olen todennut, että tässä nykyhetkessä on ihan tarpeeksi murheita, en jaksa murehtia niitäkin, jotka ehkä ovat tulossa. :)

    ReplyDelete
  4. Ihmisillä, jotka suhtautuvat dogmaattisesti tutteihin ja kantoliinoihin, on oman (dogmaattisen) käsitykseni mukaan jonkinlainen suhteellisuudentajun häiriö... En ole vielä montaa parikymppistä tutin aktiivikäyttäjää tavannut, joten oletettavasti useimmat siitä pystyvät ennen pitkää luopumaan =)

    Näin vanhan äidin (lue: omat lapset karkasivat jo kotoa) näkökulmasta joskus oikein ihmettelee miten sitä joskus edes kuunteli kaiken maailman ihmisten ohjeita siitä mikä on lapsille hyväksi ja pahaksi. Höh ja pöh Vauva-lehdille... pitkällä juoksulla tärkeitä on ihan muut jutut kuin lapsen vieroittaminen siitä ja tästä, tai oikeaoppinen se tai tuo.

    Grh! Väärä osoite puhista tästä, tietenkin, mutta kävin uteliaisuuttani kurkkaamassa Straniuksen blogia. Tuli fiilis että übersuorittajat tekevät pennuista lifestyle-projekteja ja sitten syyllistävät toisia toisenlaisista ratkaisuista.

    *laskee sataan...* Okei, myönnetään Straniuksellekin oikeus tehdä ja ajatella mitä lystää. Onnea vain sinne seitsemän vanhemmuuden periaatteen kanssa! Ja kaikille muille oikein rentoja ja sallivia ja inhimilisiä vauva-aikoja oman maun mukaan =)

    ReplyDelete
  5. Elina, ooh, mihin muutatte? Ja muutoinkin kuulostaa tutulta, meillä kanssa minä hoida arkiasioita muksu peesissä tai mitään ei tule tehdyksi.

    Enkä tiedä mitään oikeampaa tapaa kuin sen, ettei vielä mieti tulevia murheita!

    Booksy sä oot huippu! Hirveän hyvin sanottu tuo lifestyle-projektiasia, sellaista tuntuu tosiaan olevan liikkeellä. No, kuten sanoit, kaikilla on oikeus toki toimia lapsensa kanssa kuten haluavat ja uskoa kuten haluavat, mutta muiden syyllistäminen tai moraalisen ylemmyyden jalustalle loikkaaminen ovat kuitenkin asioita, joiden toivoisi olevan vähenemään päin.

    KAIKKI varhaisen pronssikauden jälkeen kehitetyt lapsen hoitoon liittyvät tuotteet eivät ole vain avuttoman vauvan kiduttamiseksi ja/tai hiljentämiseksi keksittyjä helvetinkoneita. Monissa jutuissa on ihan pointtia - kuten nyt vaikka niissä lastenvaunuissa. Koiraa on kivempi ulkoiluttaa kun muksu on vaunuissa, piste.

    Ja siinäkin olet oikeassa, että tosi harvoin näkee edes teini-ikäisiä tutti suussa :D

    ReplyDelete
  6. Ihan tähän parin kilometrin päähän muutetaan, eli turvallisesti Espoossa pysytään.

    Ah, kiitos Booksylle ja sulle hyvistä nauruista :D

    ReplyDelete