04 January, 2019

Saliohjelma

Minä kuulkaa menin ja hankin saliohjelman!

Niin, tiedän, mutta maailma ei mennyt radaltaan sittenkään.

Saliohjelmien ongelma on nähdäkseni se, että kun ääneen sanoo harkitsevansa, että pitäisköhän, jostain nurkasta loikkaa innokas personal trainer, joka äpistelyjä kuulematta on jo tehnyt uhrilleen saliohjelman, joka velvoittaa kuntosalivisiittiin poikkeuksetta tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, siis ilman poikkeuksia, ei, ei siitäkään syystä, koska jos tätä ei nyt noudata niin turha odottaa mitään tuloksia sitten ja sitä paitsi luultavasti kuolee rappeutuneena viimeistään helmikuussa.

Jos moisen kauhean kohtalon haluaa välttää, pitää itse ymmärtää tavoitteensa.

Ja minä vihdoin ymmärsin omani, ja kirjoitin salille kirjeen. No, sellaisen tekstinpätkän webisivujen lomakkeeseen. Mutta ajatellaan, että se oli kirje, se on romanttisempaa.

Siinä luki jotain tällaista:
Haluaisin saliohjelman, joka tavallaan korvaa bodypump-tunnin, jolle en aina ehdi. Ohjelma ei voi lähteä siitä oletuksesta, että teen sen 2 kertaa viikossa, koska en tee kuitenkaan. Ymmärrän ja otan vastuun siitä, että tällainen puuhastelu ei tule johtamaan varsinaisiin tuloksiin, mutta päätin juuri, että väistämättömän rappion hidastaminen on arvokas tavoite sekin.
Ja kas! Kun tavoitteet määritteli napakasti, sai riemusta hirnuvan - ja onneksi erilaisia elämäntilanteita ymmärtävän - personal trainerin, joka väänsi juuri sellaisen ohjelman kuin halusinkin.

(Ja lupasi vielä, että saan puuhastella sen parissa ilman, että hän kiusaa minua vaatimuksilla siitä, miten tulosten pitäisi parantua. Mikä oli välttämätöntä sekä motivaationi että budjettini kannalta.)

02 January, 2019

Suuren saippuakokeilun tilinpäätös

Päätän saippuakokeiluni täältä tähän.

En ehkä tullut asiaa ikinä täällä puineeksi (jos tulin, voin vain luottaa siihen, että teidän muistinne on yhtä huono kuin minun), mutta joitakin toveja sitten keksin, että suihkusaippuasta palasaippuaan siirtyminen vähentää näppärästi yhden muoviroskan lähteen taloudestamme.

Hirveää näpertelyä, tiedän! Mutta ajattelin, että ehkä tässä toimii porttiteoria ja kohta elän pyhää, muovitonta elämää, kun vain otan tämän ensimmäisen askeleen. Sitten minusta tulee suuri muovittomuussensei, josta tehdään dokumentti Netflixiin.

Hyvä on, en ajatellut niin pitkälle, etenkin kun dokumentti Netflixissä on henkilökohtaisten painajaisteni top 10 -listalla, mutta varmasti jotain kuitenkin ajattelin, ja rynnistin ostamaan palasaippuaa.

Ongelma 1: Palasaippuaa on hankala löytää. Etenkin jos haluaa jotain hyväntuoksuista, mutta ei voi mennä Lushiin, koska haluaa jotain hyväntuoksuista.

Ongelma 2: Palasaippuassa on ... saippuaa, joka on ilmeisesti monista suihkusaippuoista eliminoitu kokonaan. Järkyttävää, tiedän!

Saippuaan siirtymisellä oli kuitenkin jännittäviä seurauksia henkilökohtaisen bakteerifloorani osalta.

Hyvinä päivinä tuoksuin mummoltani.

Huonoina päivinä en tuoksunut. Ihan rehellisesti haisin - pahalta. Tämä huolimatta siitä, etten harrasta deodoranteilla nypräämistä vaan käytän reippaasti antiperspiranttia.

Lopulta kyllästyin odottamaan sitä, että bakteerifloorani löytää tasapainon uusien pesuvälineiden kanssa ja marssin ostamaan suihkusaippuaa. Kävi ilmi, että sitä mikrobistonikin oli odottanut. En tuoksu enää mummoltani ja mikä olennaisempaa, en myöskään niin kauheasti haise, ainakaan omaan nenääni.

Maapallon muoviroskaongelma saa nyt hetken siis vielä odottaa ratkaisuaan. Sori siitä.

24 December, 2018

Jouluputki #11: Neulo taas

Keskustelimme lapsen kanssa palindromeista.

Oppi meni tavallaan perille: hän tietää kyllä, mikä saippuakauppias on toisin päin - mutta kertoessaan juttua serkulleen hän kysyy, että tietääkö tämä, mikä saippuamyyjä on toisin päin.

Googlasin pari lisäesimerkkiä ja löysin itsellenikin sopivan:

"Neulo taas, niin saat oluen."

21 December, 2018

Jouluputki #10: Suolla

Lähileikkipuistomme vieressä on metsänpläntti, jonka pohja on lievästi sanottuna märkä.

Käytännössä epäilen, että siellä ei kasva mangrovepuita vain, koska ne eivät nauti lumesta.

Olen useana vuonna katsonut, miten alakouluikäiset rypevät metsässä veden ja punkkien keskellä ja miettinyt, miten kenenkään vanhemmat suostuvat moiseen. No, alkuvuosina mietin moisia. Mitä lähempänä lapseni koulun aloitus on häämöttänyt, sitä synkemmäksi on käynyt epäilykseni siitä, että vanhempien suostumus on tässä asiassa yhtä relevantti kuin auringonpilkku.

Ja niin alkoi koulu.

Seisoimme ensimmäisenä koulupäivänä iltapäiväkerhon pihalla ja kuulimme, että kerhon sallittua aluetta on lähes koko ympäröivä Herttoniemi. Etenkin se märkä metsäpläntti, "suo".

Seisoin kädet ristissä ja rukoilin, että lapseni ei kierisi aivan joka päivä suolla mudassa ja punkkilaumoissa.

Nyt yritän ajatella, että kehittyyhän siinä varmaan vastustuskyky.

17 December, 2018

Jouluputki #9: Tavallaan lomalla

Sillä tavallahan tämä oli tyhmä idea koko jouluputki, että kyllähän tänne ihan mielikseen kirjoittelee vaikkei olisi mitään sanottavaakaan, jos on koneen ääressä.

Mutta nyt kävi niin, että meitä kehotettiin pitämään lomaa.

En tietenkään suostunut, siihenhän olisi palanut lomapäiviä, enkä ollut aikeissa ottaa palkatontakaan lomaa - sehän olisi käytännössä lomautus ilman TE-toimiston maksamia kaljarahoja - mutta sitten esimies sanoi (ei kuitenkaan kirjallisesti), että jos kerran pitää ottaa lomaa niin olkaa poissa.

Poissa. Tietokoneelta.

Huomaatte, mihin tämä on johtava. Mutta yritetään nyt kuitenkin.

Toisaalta kävin kuntosalilla saamassa saliohjelman. Huomenna en varmaankaan kävele, joten siinähän on sitten oivallisesti aikaa näpytellä blogiin kaikenlaisia sanoja putkeen.

13 December, 2018

Jouluputki #8: Omilla jäljillä

Lapsen avaimia ei löytynyt aamulla.

Lapsi hermostui. Häntä aina syytetään kaikesta! Täysin kohtuuttomasti! Ja kohta hän myöhästyy koulustakin vielä!

"No, kultaseni, tulet kyllä huomaamaan, että kun joku on hukassa, niin yleensä se on omilla jäljillä", opetti lapsen isä kärsivällisesti.

"Paitsi isäsi tapauksessa - kun häneltä on joku hukassa, sen epäillään olevan äidin jäljillä", irvaili lapsen äiti.

"EI OLE HAUSKAA! MYÖHÄSTYN KOHTA KOULUSTA JA TIEDÄTTE KENEN SYY SE ON!" huusi lapsi.

Hetken päästä äiti kaivoi avaimet voitonriemuisesti esiin - oman takkinsa taskusta, jonne hän oli ne sijoittanut (omien avaintensa ohella) lähtiessään viemään koiraa ulos.

"Niin, huomaathan, lapseni, että kun joku on hukassa, se on yleensä omilla jäljillä, paitsi silloin kun se on äidin jäljillä", jatkoi lapsen isä opettavaiseen sävyyn.

11 December, 2018

Jouluputki #7: Dialektiikasta

Kuuntelin tuossa juuri Auta Antti! -podcastin ensimmäisen jakson - suosittelen kaikille, vaikka tietenkin se myös herätti vakavan kysymyksen siitä, onko ihmisellä mitään syytä suoltaa kaikenlaisia mielipiteitä internettiin kun kuitenkin on Antti Holma, joka tekee sen paljon paremmin ja vielä kaapissa istuessaan - mutta ihan sama. Hieno ohjelma. Voin suoltaa mielipiteeni siitä.

Nyt on pakko lainata Anttia vähän.
"Keskustelussa tosi usein julkisuudessa haetaan konfliktia, koska konflikti kiinnostaa ihmisiä. [...] Laitetaan siis esimerkiksi tässä tasa-arvoisessa avioliittolaissa vastakkain joku tämmönen vihamielinen aktivistihomo, joka on sitä mieltä, että heteroavioliitto pitäis oikeestaan kieltää ja sitten otetaan sitä vastaan joku Jumalan kyynel -seurakunnan johtaja, joka on sitä mieltä, että homot pitäis polttaa elävältä Iisalmen torilla. Ja sit odotetaan, että ne tappaa toisensa suorassa lähetyksessä."

Word.

No, jotenkin jostain kouluajoilta kumpusi muistikuva siitä, miten keskustelu ikään kuin ideaalimaailmassa menisi. Että on teesi ja antiteesi - äskeisessä esimerkissä siis heteroavioliiton kielto vs. Iisalmen torille pykätyt roviot - ja sitten lopuksi tulee synteesi, jossa jotenkin otetaan huomioon nämä molemmat kannat totuutta etsittäessä. Tosin en nyt ole ihan varma, mikä se tässä voisi olla. Ehkä voisimme aloittaa siitä, että emme pyrkisi ruttamaan mahdollisimman kaukaista teesiä ja antiteesiä synteesiksi.

(Menin jopa lukemaan Wikipedia-artikkelin dialektiikasta.)

Ja nyt on huomioitava, että koska julkisesta keskustelusta usein tahallaan skipataan synteesivaihe kokonaan pois, sille ei ehkä pitäisi suoda keskustelun arvonimeä ollenkaan.

A-Studio: Talk voi tällä puheella muuttaa nimensä muotoon A-Studio: Noise (ja edes Yle voisi joskus vähän yrittää.)