Uuden vuoden lupauksettomia

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, koska en suuremmin välitä vuoden vaihtumisesta ja kaiken muuttumisesta paremmaksi kahdentoista kellonlyönnin aikana, mutta on tiettyjä asioita*, joissa voisin luultavasti pyrkiä kasvamaan ihmisenä loppuelämäni vuosien ajan.

1. En ehdoin tahdoin lue blogeja tahi saitteja, joiden tiedän jo etukäteen ärsyttävän. Jos kuitenkin vahingossa luen, en kommentoi nenäkkäästi tai muutoinkaan. Tiedättehän sen nettikeskusteluihinkin pätevän huomion: "Jos väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin"? Pelkään tarjonneeni turhan monta kertaa muille netin kansalaisille tilaisuuden harjoitella tätä.
2. Vähennän lihan syöntiä entisestään. On varmaankin turha kuvitella, että ikinä siirtyisin täyteen kasvisravintoon (ikinä, poislukien lainsäädännölliset muutokset) mutta näen itseni kyllä osana sitä trendiä, jossa lihaa pidetään erityisherkkuna, ei jokapäiväisenä tuotteena. Tofua en luultavasti (monista hyvistä päätöksistä huolimatta) varmaankaan ikinä opi valmistamaan, mutta kikhernekuningattareksi on vielä mahdollisuuksia.
3. Yritän tulla vähemmän, en enemmän, mustavalkoiseksi ajatusmaailmaltani.

Siinä, katsotaan, miten käy. Sen voin luvata, että tuskin vuoden päästä näette selvitystä siitä, miten olen onnistunut - missään näistä ei ole mitään järkeä vain vuoden projektina.

* Hyvä, nämä tosiaan ovat niitä asioita, jotka itse näen. En halua edes ajatella, mitä kauheuksia piilee luonteeni siinä osassa, joka ei ole minulle selvä, mutta kaikille muille on.

Nuori neiti Castafiore

Eräs taloudessamme asuva nuorehko neiti-ihminen on löytänyt korkeat äänet ja päästelee niitä nyt silkasta kiljahtelun riemusta.

Nuoren neiti Castafioren isä pelkää tinnitusta, mutta neiti itse tuntuu pelkäävän vain sitä, ettei ehdi saada yhtäkään ikkunalasia rikki ennen kuin sosiaalistumisen tuottama paine estää yritykset.

Tietääkö joku, onko Asterixista* tuttu kikka laittaa persiljaa korviin kuinkakin tehokas kuulon suojain?

PS. Koira suhtautuu asiaan epäilyttävän lunkisti eikä lotkauta korvaansakaan. Epäilen, että se on jo laittanut persiljaa korviin - kai se muuten olisi vähintäänkin karannut.

* Katson yhä, että lukiossa hataralle pohjalle jäänyt historian tuntemus korvautuu erinomaisella Asterixin** tuntemuksella. Mieheni mielestä on jollain tapaa selityisvoimaista, että osaan pätkiä Asterix-albumeista ulkoa.
** Kyllä minäkin silti tiedän, että Bianca Castafiore ylä-äänineen on tuttu Lucky Lukesta.

Girasole

No niin, kaikki te, jotka epäilitte, te, jotka ette epäilleet ja tekin, joita asia ei todellakaan kiinnostanut: Girasole on päättelyä ja pingotusta vaille valmis.

On vielä hieman epäselvää, mihin minä (tai todellakaan kukaan) tarvitsee täysin pyöreää huivia, mutta valmis se on. Ja aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Speksit:
Malli Brooklyn Tweed Girasole
Lanka BC Garn Jaipur Silk Fino

Synkkänä Vuodenvaihteessa -kerhon toimintaa

No, nyt se on ohi. Vihdoin. Päätä särkee kuin olisin jotenkin juhlinutkin - lapset, ottakaa se Burana ennen nukkumaan menoa. Ei se hedari kuitenkaan mene nukkumalla pois.

Synkeänä Vuodenvaihteessa -kerhon ylimmäinen valittaja jupisee:

Viime vuoden viimeisenä kirjana luin mainion Jonathan Franzenin teoksen Vapaus*, joka kuin ohimennen (eikä sitten kuitenkaan niin ohimennen) käsittelee vapautta tuhoavana voimana. Eilen tämä voima jotenkin kristalloitui ilotulitteissa, joiden paukuttelu nyt vaan pitää sallia, vaikka ilo niistä on aika lyhytkestoinen, käsikaupassa myytävät paukut enimmäkseen tylsiä, pamauksista kärsivien koirien lisäksi otaksun, etteivät kaikki puput, ketut, supikoirat, pulut, pöllöt ja myyrätkään ole ihan onskuna, roskaa jää joka puolelle ihan saatanasti koska omien jälkien siivoaminen on ikävän lisäksi myös osin mahdotonta (eihän sitä tiedä, minne se raketinjämä sattuu putoamaan), joku tolikka aina ampuu kaveriltaan silmät raketilla ja rahaa tulee käytettyä vielä typerämmin kuin minäkään öisin unissani pystyn mutta KUN SIIHEN ON OIKEUS.

* Tästä toki lisää myöhemmin Sivukirjaston puolella

Tavoitteista

Kyllä pitää elämässä olla tavoitteita, jos minulta kysytte. Osa ihmisistä tavoittelee ehkäpä lääketieteen Nobelia, kun taas tyttärellemme on jo kohdussa asetettu tavoitteeksi selvittää painovoiman välittäjähiukkasten arvoitus - hän ei tosin tätä ehkä vielä itse tiedä.

Itse olen puolestani aina halunnut virkata Suuren* Cthulhun. Ja nyt se on tehty.

Tässä Suuri Cthulhu hengailee joulupaperin päällä kaakkoisessa Helsingissä.

Ohje oli Lontoosta kulkeutuneesta kirjasta Creepy Cute Crochet, jonka saa nykyään myös suomeksi (luultavasti moninkertaistaen ohjeissa mahdollisesti olevien virheiden määrän) mutta esimerkiksi Ullaneule tarjoaa pätevän, hieman isomman version (itse en tosin taannoin ymmärtänyt, miten päin Ullaneuleen versiossa pään tulisi olla, ja annoin periksi.)

Ps. Jos innostutte itsekin virkkaamaan Suuren Cthulhun, ohjeen luojan blogissa on paljon tutoriaaleja aiheesta. Itse tajusin tämän vasta nyt, arvailtuani hetken, mitä ohjeessa muutamassakin kohdassa tarkoitettiin. Ihan uskottava siitä silti tuli, eikö?


* Mies sanoi, että aika pieneltä se hänestä näyttää, mutta itse en lähtisi riskeeraamaan Suuren Cthulhun vihaa moisilla kommenteilla.

Välipäiväin opettavaisia tuokioita

Äitiysloma on opettavaista aikaa. Itse olen (kuten joulunpyhät todistivat) oppinut olemaan yksin.

Valitettavasti yksinoleminen ei ennen äitiyslomaakaan ollut taidoistani vähäisimpiä, ja nyt lähestytään jo erakkouden tympeää rajaa. Vaikka on ihanaa nähdä ihmisiä, joita muuten harvemmin näkee, viisi päivää putkeen koettelee jo kaltaiseni epäsosiaalisen lurjuksen kestokykyä. Kun ympärillä on jatkuvasti ihmisiä, joiden seurassa ei a) kehtaa lukea (koska 32-vuotiaana pitää jo seurustella ja vaihtaa kuulumisia) tai b) voi lukea (koska 32 vuoden jälkeen kukaan ei pidä kirjaan uppoutumista minään erityisoikeutena - se temppu on niin nähty), osaa todella arvostaa sitä, että omat vanhemmat kaappaavat lapsenlapsensa vaunuihin, koiran hihnaan ja lähtevät kävelylle - suoden samalla hiljentyneeseen taloon jääneelle melkein kaksi tuntia häiriötöntä laatuaikaa kirjan kanssa. Muistan tämän tunteen vielä kahdeksankymppisenäkin.

In other news: äsken joku erehtyi sanomaan ääneen "Sissi", Yle Teeman ohjelmistoon viitaten, ja juuri kun olin valmis heittämään kaiken, kävikin ilmi, että kyse on jostain uudelleenfilmatisoinnista eikä koko homma ole Romy Schneideria nähnytkään. Typerryttävää huijausta.

Ja lopuksi muistutus itselle: asuinkumppanissa herää paheksunta, jos kirjahyllystä löytyy Akateemisen alelehti viime vuodelta. Heitä tämänvuotinen pois ennen seuraavan tuloa.

Mc Toivotamm'

...Joitakin vuosia sitten Polyteknikkojen kuoro julkaisi joululevyn, jonka kannessa melkoisen goottihenkisin kirjaimin luki "Mc Toivotamm'". Liekö Tiernapoikien moottoripyöräjaostosta kyse.

Niin tai näin, toivottavasti kaikkien tänne eksyneiden joulu on rauhallinen, lämmin ja rento - vähän kuin vihdoinkin viereen nukahtanut ketkuterrieri tahi sylissä torkkuva vauva. Mc toivotamm'.

Jostain syystä Bloggerin mobiiliversio raatelee kuvat oudoiksi. Väliäkö tuolla, näin joulun alla.