Jooga

Disclaimer: pelkään, että olen jo kirjoittanut tänne jotain tismalleen samankaltaista. En vain löydä sitä. Jos olen, tiedätte, että hidas liukumiseni kohti vanhuutta on nyt todella alkanut.

Urheilu on aina niin tehokasta kun sen aloittaa, sanoi eräs ystäväni kerran. Tosi on. Itse tykkään kovasti aloittamisesta. Intoa puhkuen sitä säntää uuden, tai vanhan, urheilulajin kimppuun, ja edistyminen on tosiaan alkuun nopeaa. Eilen aloitin joogan.

Olen aloittanut joogan niin monta kertaa vuosien varrella, että vaikka kohtuullisen perustellusti voin sanoa harrastavani joogaa, vielä perustellumpaa olisi sanoa, että harrastan joogan aloittamista. Kun ihan ensimmäisen kerran taannoin aloitin joogan (itse asiassa, kun ihan ensimmäisen kerran aloitin astangajoogan, missä vaiheessa olin käynyt jo hathajoogan alkeiskurssilla seuraamassa kuinka pikkusisareni nukahti tunnille) kuuntelin, kuinka ohjaaja kertoi joidenkin ihmisten nauttivan vuosien ajan ihan vaan alkeistunneista. Ajattelin näitä ihmisiä säälien ja olin varma, että vuodessa seisoisin jo Mysore-tunneilla päälläni. Jep jep. Kuka edes haluaa jonnekin Mysore-tunneille? Mysore on sitäpaitsi kaupunki Bangaloren vieressä, eikä täten minusta mitään, mihin voidaan etuliittää sana "alkeis".*

Mutta kyllä se silti oli taas ihanaa. Ihanaa. Teki hyvää, ja tänään särkee sekä jalkoja että vatsaa. Lisäksi ensimmäistä kertaa noin vuoteen tuntui siltä, että saan alaselkäni ehkä joskus kuntoon - kiitos raskauden, se onkin kiukutellut jo pitempään. Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Yöllä heräsin ymmärrykseen siitä, että ellen kohta saa vettä, muutun hiekkapatsaaksi ja murenen pois. Eikä se sovi; minulla on vielä paljon lukemattomia kirjoja. Neulomattomasta langasta puhumattakaan. Valitettavasti nuorin perheenjäsenemme suoritti ruokailuaan oivallukseni hetkellä, eikä sängystä käynyt nouseminen.

Hämmentävää kyllä, sen lisäksi, että jooga teki hyvää, tuli myös ikävä raskausvatsaa - viimeksi kun tervehdin aurinkoa, tein se nuorin perheenjäsen mukanani. Myönnän, että monia liikkeistä tuli tuolloin suoritettua hieman kevennetysti, mutta tulihan siitä kunnon egobuusti kun sentään pääsi ihan oikeaan joogaan ystävieni harjoittaman mammajoogan sijasta. Niin kauan kuin pääsi. Ystävät sitten mammajoogasivat koko kesän kun minä kävelin kärttyisänä ympäriinsä koiran kanssa.

* Jos jollekulle nyt tulee mieleen sananlasku ketuista ja pihlajanmarjoista, kerrottakoon hänelle, että se sananlasku todellakin kertoo minusta.

Sukkatehdas

Girasolen jälkeen halusin tehdä jotain epähaastavaa, joten tein tyttärelle sukat. Päätin tehdä junasukat, koska niitä ja niiden jalassa pysymistä kehuttiin kilpaa joka paikassa niin, että näin jo unia siitä, miten noita ihmesukkia pitää irrottaa vauvan jaloista sorkkaraudan ja saksien avulla.

Hyvä on, en nähnyt.

Lanka oli Sublimen baby cashmere merino silk dk - vähän paksumpaa kuin ohje vaati, ja sukista tuli isommat, mutta menevätpähän sitten pidempään. Langassa on jumalaisen kaunis, hivenen oranssiin taittava punaisen sävy, jota te ette kuvasta näe, koska kuvaa ei otettu päivänvalossa, mutta sellaista se elämä on.

Koska lähipiiri tuo maailmaan lapsia kiihtyvällä tahdilla, paukutin toisetkin; eri langasta tosin, joten lopputulos on vauvansukkamaisempi. Luultavasti päädyn tekemään vielä vähintään yhdet. Erityisen kivaa pienten sukkien tekemisessä on muuten se, että ellei lanka lopu kesken, pääteltävää tulee minimaalisen vähän.

Mustavalkoista kuin Daltonin veljesten vaatetus

Jos mustavalkoisesta tykkää, niin tarjolla olisi päivähoitoaiheista tappelua.

Jätetään nyt hetkeksi huomiotta se, että jyrkkä kommentointi arasta aiheesta on paras tapa saada klikkejä saitille - minusta kiinnostavinta oli se, että kirjoittaja ilmeisesti kuvittelee päivähoidon olevan jotakin, jonne avuton lapsi eräänä aamuna viedään, ja josta joidenkin vuosien päästä, heti esikoulun jälkeen, hän vihdoin kotiutuu.

Aika jännä.

Uuden vuoden lupauksettomia

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, koska en suuremmin välitä vuoden vaihtumisesta ja kaiken muuttumisesta paremmaksi kahdentoista kellonlyönnin aikana, mutta on tiettyjä asioita*, joissa voisin luultavasti pyrkiä kasvamaan ihmisenä loppuelämäni vuosien ajan.

1. En ehdoin tahdoin lue blogeja tahi saitteja, joiden tiedän jo etukäteen ärsyttävän. Jos kuitenkin vahingossa luen, en kommentoi nenäkkäästi tai muutoinkaan. Tiedättehän sen nettikeskusteluihinkin pätevän huomion: "Jos väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin"? Pelkään tarjonneeni turhan monta kertaa muille netin kansalaisille tilaisuuden harjoitella tätä.
2. Vähennän lihan syöntiä entisestään. On varmaankin turha kuvitella, että ikinä siirtyisin täyteen kasvisravintoon (ikinä, poislukien lainsäädännölliset muutokset) mutta näen itseni kyllä osana sitä trendiä, jossa lihaa pidetään erityisherkkuna, ei jokapäiväisenä tuotteena. Tofua en luultavasti (monista hyvistä päätöksistä huolimatta) varmaankaan ikinä opi valmistamaan, mutta kikhernekuningattareksi on vielä mahdollisuuksia.
3. Yritän tulla vähemmän, en enemmän, mustavalkoiseksi ajatusmaailmaltani.

Siinä, katsotaan, miten käy. Sen voin luvata, että tuskin vuoden päästä näette selvitystä siitä, miten olen onnistunut - missään näistä ei ole mitään järkeä vain vuoden projektina.

* Hyvä, nämä tosiaan ovat niitä asioita, jotka itse näen. En halua edes ajatella, mitä kauheuksia piilee luonteeni siinä osassa, joka ei ole minulle selvä, mutta kaikille muille on.

Nuori neiti Castafiore

Eräs taloudessamme asuva nuorehko neiti-ihminen on löytänyt korkeat äänet ja päästelee niitä nyt silkasta kiljahtelun riemusta.

Nuoren neiti Castafioren isä pelkää tinnitusta, mutta neiti itse tuntuu pelkäävän vain sitä, ettei ehdi saada yhtäkään ikkunalasia rikki ennen kuin sosiaalistumisen tuottama paine estää yritykset.

Tietääkö joku, onko Asterixista* tuttu kikka laittaa persiljaa korviin kuinkakin tehokas kuulon suojain?

PS. Koira suhtautuu asiaan epäilyttävän lunkisti eikä lotkauta korvaansakaan. Epäilen, että se on jo laittanut persiljaa korviin - kai se muuten olisi vähintäänkin karannut.

* Katson yhä, että lukiossa hataralle pohjalle jäänyt historian tuntemus korvautuu erinomaisella Asterixin** tuntemuksella. Mieheni mielestä on jollain tapaa selityisvoimaista, että osaan pätkiä Asterix-albumeista ulkoa.
** Kyllä minäkin silti tiedän, että Bianca Castafiore ylä-äänineen on tuttu Lucky Lukesta.

Girasole

No niin, kaikki te, jotka epäilitte, te, jotka ette epäilleet ja tekin, joita asia ei todellakaan kiinnostanut: Girasole on päättelyä ja pingotusta vaille valmis.

On vielä hieman epäselvää, mihin minä (tai todellakaan kukaan) tarvitsee täysin pyöreää huivia, mutta valmis se on. Ja aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Speksit:
Malli Brooklyn Tweed Girasole
Lanka BC Garn Jaipur Silk Fino

Synkkänä Vuodenvaihteessa -kerhon toimintaa

No, nyt se on ohi. Vihdoin. Päätä särkee kuin olisin jotenkin juhlinutkin - lapset, ottakaa se Burana ennen nukkumaan menoa. Ei se hedari kuitenkaan mene nukkumalla pois.

Synkeänä Vuodenvaihteessa -kerhon ylimmäinen valittaja jupisee:

Viime vuoden viimeisenä kirjana luin mainion Jonathan Franzenin teoksen Vapaus*, joka kuin ohimennen (eikä sitten kuitenkaan niin ohimennen) käsittelee vapautta tuhoavana voimana. Eilen tämä voima jotenkin kristalloitui ilotulitteissa, joiden paukuttelu nyt vaan pitää sallia, vaikka ilo niistä on aika lyhytkestoinen, käsikaupassa myytävät paukut enimmäkseen tylsiä, pamauksista kärsivien koirien lisäksi otaksun, etteivät kaikki puput, ketut, supikoirat, pulut, pöllöt ja myyrätkään ole ihan onskuna, roskaa jää joka puolelle ihan saatanasti koska omien jälkien siivoaminen on ikävän lisäksi myös osin mahdotonta (eihän sitä tiedä, minne se raketinjämä sattuu putoamaan), joku tolikka aina ampuu kaveriltaan silmät raketilla ja rahaa tulee käytettyä vielä typerämmin kuin minäkään öisin unissani pystyn mutta KUN SIIHEN ON OIKEUS.

* Tästä toki lisää myöhemmin Sivukirjaston puolella