07 November, 2011

Arjen huojentavaa rauhaa

Ystäväni tulee huomenna tutustumaan vauvaperheen arkeen, joten sanottakoon nyt sananen siitäkin. Yleisesti ottaen pidän kovasti arjesta. Pidän nytkin kovasti arjesta, mutta arkeen kuuluu mielestäni rutiineita, jotka tuovat ... no, huojentavaa rauhaa, kuten Laura Sippolan biisissä osuvasti lauletaan. Ja siinä mielessä tämä on vähän hakuammuntaa vielä.

Tyypillisin rutiini tuntuu olevan närkästynyt ajatukseni siitä, että päivä on taas ohi ja kohta on ilta. Aika kuluu niin kovin nopeasti. Toiseksi tyypillisin rutiini liittyy oikeastaan enemmän koiran kuin lapsen hoitoon - käymme kolmestaan aamulla lenkillä. Lenkin pituus riippuu vain ja ainoastaan omasta viitsimisestäni, mutta pyrin vähintään tuntiin. Hurjapäisinä päivinä saattaa mennä kaksikin.

Toisin kuin koiralla, joka hämmentyy kellojen siirrosta, tyttärellä ei sen sijaan ole vielä oikein minkäänlaista päivärytmiä - paitsi tietenkin iltatihinät, jossa kymmenen ja kahdentoista välillä on kiellettyä nukkua. Olennaisempaa on meuhkata ja viuhtoa. Joskus iltatihinöiden ohjelmassa on myös valtaisa rintaraivari, jotka ovat yllättäneet lyhytpinnaisen minäni lähinnä sillä, että - ensimmäisten raivareiden voimattomuuden jälkeen - niihin suhtautuu aika lunkisti. Toistaiseksi tytär on aina rauhoittunut.

Lisäksi päivään kuuluu kaikenlaisia askareita, kuten a) vauvan ruokkiminen b) koiran ruokkiminen c) vaipan vaihtaminen d) allekirjoittaneen ruokkiminen ja muut huoltotoimenpiteet. Nyt voisi sitten helposti kuvitella, että työn orja ei zorron yössä muuta ehdi tehdä kuin kotitöitä. Väärin. Kohta a) on niin aikaavievää, että olen ehtinyt mainiosti katsomaan kaiken katsomisen arvoisen, mitä tv tuottaa (erityismaininta Mercy Peakin lääkäriasemalle) ja osan siitäkin, mikä ei katsomisen arvoista ole (Unelmien poikamiestyttö, puhun sinulle), lukemaan, pelaamaan kännykällä typeriä pelejä, pelaamaan konsolilla vähemmän typeriä pelejä ja kuuntelemaan kuinka Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna puhuvat krapulasta (muistin ohjelman olemassaolon toisin sanoen vasta tänään.)

Seuraa käytännön havainto. Vauvaperheen arkea toistaiseksi eniten helpottava tuote on ollut kantoliina. Omamme on naapurilta hommattu Close Baby Carrier, joka on valmiiksi muotoonommeltu ja kohtuullisen näppärä käyttää. Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka kuinka muuta toivoisin.

No comments:

Post a Comment