Lankakauppavierailuja, osa 1: Snurre

Seuraa ei-maksettua mainontaa. Kävin tutustumassa itselleni uuteen, paikalliseen lankakauppaan, Snurreen (eikä nyt mennä siihen, että mesta on pyörinyt tietämättäni lähes vuoden). Tykkäsin; sisustus oli raikas ja joka puolella oli lankoja - se tuntui toki kovin kodikkaalta. Paitsi, että meillä kotona ei saa olla joka puolella lankoja, koska mies ei pidä sitä sisustuselementtinä ja lapsi ja koira yrittävät syödä tai sotkea kerät.

Snurresta saa paljon erilaisia kuteita, jollaiseen itsekin sorruin - tavoitteenani on virkata kori lapsen huoneeseen. Tavoitteeseen sopiva väri on tietenkin tumman harmaa. Alan säästää lapsen terapiakuluihin oitis. Ostin myös BC Garnin unelmanpehmeää (baby)alpakkaa; vakaa aikomukseni on neuloa siitä lapaset itselleni ja muksulle, kunhan nyt muilta projekteiltani ehdin.

Vaikka Snurren neulelankavalikoima ei ollut massiivinen, langat oli selvästi valikoitu hyvää makua käyttäen - minusta sellainen on mukavaa. Pieni, mutta juuri oikea valikoima on ehkä parempikin kuin metrikaupalla tavaraa, josta enin osa ei miellytä.

Menen välillä vähän sekaisin yksityiskohdista, jollaiseksi laskettakoon se, että omistaja piirsi kaupan logon varmaotteisesti pussiin, johon ostokseni pakkasi. Ajattelin, että tuosta paperipussista en luovu ikinä, mikä briljantti idea.

Nyt olen jo toipunut.

Olen myös neulonut; suurin osa aikaansaannoksista on kuitenkin vaatteita, enkä tiedä, miten ne parhaiten kuvaisi. Kysyin varovaisesti mieheltä, josko hän viitsisi joskus, ja hän toki rakastavana puolisona innostui: "Totta KAI mä voin susta kuvia ottaa, voidaan vaikka mennä jonnekin luonnon helmaan! Tai arkkitehtonisesti kiinnostavalle paikalle!" Ja, no, kyllähän se varmaan ne kuvat ottaisikin, mutten kestä kuunnella sitä käkätystä.