16 January, 2014

Liinan olympialaiset!

Kohta alkavat taas penkkiurheilijan onnenpäivät, kun olympiakisat pärähtävät käyntiin Venäjän ainoalta subtrooppiselta alueelta.

Fiilikseni ensi kertaa ikinä on ristiriitainen. Yleensä diggaan hirveästi kaikenlaisista suurista urheilujuhlista, joiden tuntu leijuu ilmassa, mutta viime vuosina tajuntaani on pikku hiljaa lipunut ymmärrys siitä, että olympiaorganisaatio on vähän erikoinen setti vanhoja ukkoja ja poikkeuslakeja kilpailevien virvoitusjuomamerkkien kieltämiseksi ja mitä näitä nyt on. Toisella korvalla olen kuullut kaikenlaista hassua.

Tänä vuonna hommassa on lisäbonuksena mainittu Venäjän subtrooppinen alue ja yleisesti … Venäjä. Onko siellä ollenkaan lunta? Kestävätkö suolle rakennnetut kisapaikat (erityistarkkailussa mäkihyppymäki) kisat romahtamatta? Ovatko kaikki paikalliset silmäätekevät ahtaneet hattunsa täyteen lahjusrahaa ja paenneet setelivana perässään Aruballe? Yle esitti tovi sitten häkellyttävän dokkarin Putinin olympialaiset, jonka alussa itketti (se, kun perheitä oli siirretty pakkolunastetuista taloista yhden huoneen asuntoihin) ja lopussa nauratti (se, kuinka kisojen budjetti on vaatimattomasti 25 kertaa Vancouverin kisojen budjetti - lahjussyistä). Vielä nähtävissä Yle Areenassa!

Tämä kaikki on kauhean surullista jotain, sillä olympialaiset ovat kevyesti minkä tahansa vuoden viihdyttävin tapahtuma. Riemu saadaan kaiken lisäksi jaettua yleensä useammalle vuodelle, kun kaiken maailman murheiluruudut alkavat spekuloida kisatapahtumilla hyvissä ajoin. Muistan, kun taannoin Yle roudasi* Tuuli Petäjä-Sirénin Rioon katsastamaan kisapaikat. Brasilian leppeässä tuulessa oli sitten kuvattu puolentoista minuutin pätkä, jossa Petäjä-Sirén vaikutti tosi tyytyväiseltä. Ja oikeasti, kukapa ei olisi ollut, Rion rannoilla. Silloin muistan ensimmäistä kertaa ikinä ajatelleeni, että Ylellä on ehkä vähän liikaa rahaa, mutta silti! Olin tosi viihdyttynyt, koska kevyt moraalinen oikeamielisyys on tosi kiva tunne!**

Ennen-kisoja-lempparini ovat erilaiset lajijohtajat, jotka säännöllisin väliajoin telkkarissa selittävät, että pitäisi saada lisää rahaa, lisää harjoitushalleja ja lisää lahjakkaita junioreita hittoon sieltä jääkiekkoharkoista. Näiden rutinoiden huono puoli on se, etteivät micropopparit ehdi valmistua, kun lajijohtajahaastattelut on leikattu niin tiiviiksi. Ei auta kuin popcornitta huudella telkkarille, että no shit Sherlock. Tällä maalla on väestöpohjaa menestyä vain lajeissa, joita kukaan muu ei tosissaan harrasta. Esim. jääkiekossa, mutta siinäkin ovat kyllä Ruotsi, Kanada ja Venäjä puolitosissaan mukana. Että jos nyt just sun lajille ei riitä lahjakkaita junnuja, niin sellaista se nyt vaan on! Seuraava lajijohtaja kiitos!

-

Kisojen aikana tykkään kaikista eniten dopingjutuista. Olen useita vuosia pohtinut, olisivatko urheilukisat paremmat, jos doping sallittaisiin avoimesti - mutta alan kallistua kuitenkin siihen, että tämä aikuisten joulupukkileikki, jossa kukaan muka ei käytä dopingia ja puhtaasti kaurapuuron*** voimin vain urheillaan on ehkä oikeasti kuitenkin hauskempi. Olennaista silti olisi, että välillä niitä huippujakin jäisi kiinni, koska joulupukkiasioissakin on parasta se, että parta vähän repsottaa ja näyttää pumpuliselta. Toivon, että tänä vuonna joku norjalainen vaikkapa.

Jos kuitenkaan kukaan ei jää kiinni, onneksi muitakin havaintoja kemiallisesti avustetusta harjoittelusta on. Tätä "pitää olla tyhmä jos jää kiinni" -uutista on muuten parissakin mediassa kommentoinut Kari-Pekka Kyrö, jonka julkisesta persoonasta pidän ihan valtavasti. Tämä ei ollut sarkasmia. Pidän tyypeistä, jotka eivät yritä pitää kulisseja pystyssä ja vakuuttaa että kaurapuuro, kaurapuuro. Kyrö on sitä paitsi todella hauska ja jostain syystä myös oikein uskottava. Toivon, että häntä haastatellaan joka paikassa kunhan olympialaiset alkavat.

Äh, unohtakaa se. Oikeastaan toivon, että Kyrö otettaisiin kommentaattoriksi selostamoon. Miten olisi, Yle? Nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä jotain kiinnostavaa!

-

Toiseksi parasta antia kisoissa ovat otsa rypyssä käydyt analyysit siitä, miksi Suomi ei taaskaan saanut yhtään mitalia. Miksi kaikki taas romahtivat ja suoriutuivat alle oman tasonsa! MIKSI!! Ihan kuin se olisi jotenkin kauhean merkittävää miltään kantilta. Ei ole. Paitsi ehkä siltä kantilta, että emme osaa käyttää dopingia oikein.

Näissä marinoissa on sekin hyvä puoli, että ne ovat niin laajamittaiset, että ehtii syödä ja valmistaa toisenkin satsin popcorneja.

-

Ja joo, ovathan ne itse kisatapahtumatkin oikein hauskoja. Siitä selostuksen kiihtyneestä sävystä ja lehmänkellojen soinnista ladunvarrella tulee sellainen illuusio, että maailmassa on oikeasti kaikki tosi hyvin.

Enää 20 päivää!

* Oma päätelmäni. Voihan olla, että he olivat kaikki siellä sattumalta lomalla vain.
** Kevyt, koska Petäjä-Sirén vaikuttaa ihan sympaattiselta tyypiltä, joka on ihan iloinen muuallakin kuin Rion rannoilla, niin että jos nyt joku sinne piti viedä niin ihan hyvin juuri hänet.
*** Vaikka en mä sillä, etteikö varmasti kaurapuurokin toimisi. Kai sitä nyt kaurapuuron aiheuttamalla nälkäkiukulla hiihtää vähän kauempaakin maaliin. Tirsk.


6 comments:

  1. Ensin alkoi soida päässä se Dingon biisi, jossa rokki Rion rannoilla soi, sitten alkoi soida sellainen omituinen laulu, jonka kerran kuulin autoradiosta odottaessani siskon kanssa autossa jotain, ja siinä toisteltiin uudestaan ja uudestaan sanoja käry, Kyrö, Kari-Pekka Kyrö, käry. Se oli hämmentävä kappale. Ja nyt se soi päässä.

    Ja sitten melkein alkoi tehdä mieli katsoa olympialaisia. Viimeksi on tehnyt mieli joskus aikoinaan kun siivosin yhtä hotellia kesäolympialaisten aikaan, ja aina suomalaisten ollessa urheilemassa tai kun tuli joku finaali tai jotain muuta tärkeää, sai kokoontua tv-huoneeseen katsomaan. Siinä sitä sitten kiinnostui ihan kaikesta, koska mieluumminhan sitä katsoo ihan mitä vain kuin vahaa helteessä lattioita.

    ReplyDelete
  2. Tulin tästä tekstistäsi niin kovin iloiseksi, että päätin jättää ujon kiitoksen. Se on tässä: kiitos blogistasi, joka on ihana.

    Minäkin pidän Kari-Pekka Kyröstä, erityisesti arvostan, kun hän vastaa siihen, mitä häneltä kysytään. Olisi huippua nähdä häntä vaikka ihan joka päivä televisiossa eri ohjelmissa kommentoimassa melkein mitä vaan. Se olisi sangen piristävää kaikkien A-Talk -ohjelmien "voi se olla mut voip olla olemattaki mut meidän porukka tietää totuuden parhaiten en kuuntele muita peitän korvat käsillä ja laulan" verenpainetta nostattavien ns. keskustelujen sijasta.

    t. fani, joka ei ole aiemmin kommentoinut, vaikka lukee ilahtuneena jokaisen päivityksen ja jopa kutimoinnistakin (vaikka asia on fanille kovin vieras noin muuten), koska hyvä teksti ja ajattelu ovat fanille hyväksi sekä psyykeelle että fyyseelle (viimeinen suora lainaus Markus Kajolta).

    ReplyDelete
  3. mahtavaa! Sanoit kaiken sen, mitä pitääkin. Nyt mun ei tartte olympianillittää, jee!

    ReplyDelete
  4. Mikään ei ole ihanampaa kuin katsoa hiihtoa telkkarista, ja erityisen ihanaa se on olympialaisten aikaan! Jos joku tekisi sellaisen taivaskanavan, mistä tulisi vuorokaudet läpensä hiihtoa vuoden ympäri, mä ehkä joutuisin tilaamaan sen. Siinä on jotain hyvin meditatiivista. Vähän samaa kuin pyöräilyn kattomisessa. Sekin on ihanaa, kesäaikaan hyvää korviketta hiihdolle.
    -Anna

    ReplyDelete
  5. Mahtavasti sanailtu kaikki parhaat ja todenmukaisimmat ja oikeimmat tunnot olympialaisia ja hiihtourheilua koskien. Kiitos! Sitä minäkin, mutta en olisi osannut ikinä sanoa! (Myös mäkihyppääjät on viime aikoina tarjonneet hienoja haastatteluhetkiä, erityisesti tykkään Janne Ahosen comebackista haastattelumielessä koska siinä on mies joka ei turhia fiilistele.)

    ReplyDelete
  6. Siina, anteeksi, ja tirsk, ja anteeksi :D

    Mä melkein allekirjoitan sen, että mieluummin katsoo mitä vain kuin vahaa helteessä lattioita, mutta sitten toisaalta. TV-Shop? Ja ehdottomasti pitää katsoa olympialaisia, niistä tulee hyvä lämmin hellä mieli ihmisen.

    Ja joskus myös todella makeat naurut!

    Arvoisa anonyymi, kiitos (yhtälailla ujosti) superkauniista sanoistasi! Tulin niistä niin kovin hyvälle mielelle :)

    Kyrö on jotenkin ihan hulvattoman huikea tyyppi. Ei kiertele, eikä vaikuta kaiken kokemansakaan jälkeen katkeralta - korkeintaan hieman kirpeältä, mutta kirpeys on mun lempimakuja myös ihmisissä.

    Markus Kajon lainaamisesta saa muuten rakkautta! Aina, kun kuulen Markus Kajoa, mietin, miksi ylipäänsä teen jotain muuta kuin kuulen Markus Kajoa. Hän on ihan älyttömän hauska myös!

    Kiitos, vielä!

    Marika, mutta jos vähän olympianillittäisit kuitenkin, koska haluaisin lukea muidenkin ottoja aiheesta! Tokikaan ei ole pakko, jos ei halua, mutta uskon, että nauttisin :)

    Anna, nimenomaan, nimenomaan! Mä tilaisin sen kanavan myös, joten tilaajamäärä kasvoi juuri kahteen. Kyllä nyt kannattaisi. Mullekin kelpais, että kesällä sieltä tulisi sitten pyöräilyä, ja uutena lempparinani ehkä maratonjuoksuja. Mutta ei sellaisia kovin vauhdikkaita maratoneja.

    Hanna, kiitos kauniista sanoista! Ja oi, olen niin samaa mieltä Janne Ahosesta, hän on niin konsistentisti masentunut tilanteesta riippumatta, että pakko on rakastaa!

    ReplyDelete