15 October, 2014

Voi pettymysten pettymys

Jos olisi sellaista tyyppiä, joka tykkäis laskea vanhemmuusmokiaan, ja minähän olen, erään armollisesti anonyymiksi jättämämme perheen lähimenneisyys tarjoaisi paljon materiaalia. Onneksi lieviä onnistumisenkin hetkiä. Mutta vain hyvin lieviä.

Lapsen isä: "Hei, lapsen vois viedä sirkukseen! Se on siitä tosi kiinnostunut!"
Lapsen äiti: "Joo, mä varaan liput! Hyvä idea! On se varmasti jo tarpeeksi iso!" (1)
Lapsen isä: "Se vielä yks aamu haikeana sanoi, että minä en ole koskaan ollut sirkuksessa."

Niinpä lapsen äiti varaa liput eräälle arki-illalle. (2)

Lapsen äiti: "Aattelin, että jos ei kerrota sille siitä etukäteen! Haluan nähdä ne pienet kasvot kun ne oikein syttyy ilosta!" (3)

Ja sitten koittaa arki-ilta. Tanssitunnin jälkeinen arki-ilta. Loputtomien nukahtamisvaikeuksien jälkeinen arki-ilta. Lapsi on, tuota, oikein pirteä. (4) Niin on lapsen äitikin (5), ja hänpä ei olekaan syönyt mitään lounaan jälkeen, mutta hänellä on sentään Suuria Odotuksia. (6)

Tajuttuaan, että kyseessä on sirkus, lapsi ei ilahdu. Hän huolestuu. Mutta kyllä se siitä, äiti ajattelee ja ostaa popcornia. (A)

Sitten hän ostaa muovisen valohärvelin, 7 euroa, sillä lapsi haluaa sellaisen. (B) Lapsi jaksaa katsella valohärveliä oikein lumoutuneena monien sirkusesitysten ajan. Muulloin hän syö iloisena popcornia. Lapsen äitikin syö popcornia, sillä hänhän ei ole syönyt mitään lounaan jälkeen. (7)

Tulee väliaika. Teltassa tulee aika kylmä, mutta lapsen äiti ei todellakaan jaksa lähteä ryysimään mihinkään hevosajelulle. Pitää vielä ostaa lisää popcornia. (8)

Ohjelman toisella puoliskolla lapsi ilmoittaa haluavansa kotiin: ohjelma ei kiinnosta ja popcorn on loppunut. Lapsen äiti koettaa viivytystä (9) mutta huomaa sen nopeasti turhaksi. (C) Lapsi äiteineen poistuu sirkuksesta.

Lapsen äiti: "No oliko yhtään kivaa?"
Lapsi: "Ei ollut. Ei todellakaan ollut."

Lapsen äiti yrittää löytää sisäisen zen-mestarinsa. Lapsi kävelee hitaasti kuin etana ja lapsen äiti ottaa lapsen reppuselkään. (10 / D) Lapsi huutaa sekä reppuselässä että jouduttuaan taas kävelemään. Kello on miljoona.

Kotimatkalla itkettää lasta ja lapsen äitiä.

Toisaalta kokemus oli ainutkertainen. Siinä mielessä, että toiste en mene. Vastedes pysymme kotona.

Tulkinta-avain

Virheet:

(1) Kyllä ei ole.
(2) Arki-ilta, jotta kaikki ovat varmasti väsyneitä.
(3) Sillä kolmevuotiaat hanskaavat ylläreitä tosi hyvin.
(4) Ks. kohta "arki-ilta".
(5) Edelleen, ks. kohta "arki-ilta".
(6) Suuret odotukset, suurin virhe.
(7) Lapsen viihderuokia ei pidä syömän omaan nälkäänsä.
(8) Olisi pitänyt hakea lisää popcornia.
(9) The first rule of the fight club is: Väsyneen lapsen kanssa ei. Viivytellä.
(10) Tässä vaiheessa auttaisi vain teleportti.

Onnistumiset:

(A) Lapsi pitää sentään näistä.
(B) Tästäkin lapsi pitää.
(C) Ymmärsi sentään lähteä.
(D) Olisi voinut olla ihan hyvä idea, mikäli tässä vaiheessa ei olisi auttanut enää teleportti.

14 comments:

  1. Auts. Mä yritän näissä tilanteissa muistaa että ei mulla ole oikeutta määritellä lapsen puolesta mistä se tykkää. Ja että onhan se hienoa että se myös uskaltaa sanoa sen eikä esitä pitävänsä jostain mistä ei pidä ihan vain vanhempiaan säästääkseen. No, se harvoin on tän ikäisillä se ongelma mutta jatkoa ajatellen oikein hyvä mun mielestä.

    Onhan noita, suuria odotuksia ja suuria pettymyksiä, omankin vanhemmuuden poluille osunut. Just kun kuvittelee tekevänsä superkivaa lapsen kans ja sit koko homma lässähtää. Vanhemmuuden tähtihetkiä, totta tosiaan.

    Mut vieläkö se sirkus pyörii pk-seudulla? Me nähtiin puiston vieressä aiemmin syksyllä kameli. Siinä sitä oli eksotiikkaa kerrakseen. Ei uskonut lapsen isä kun kerrottiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siitä nyt sentään voin onnitella itseäni, että annoin lapselle tilaa olla tykkäämättä. En siis ruvennut marisemaan, että sen kerran kun jotain järjestän ja niin edelleen. Sanoin vaan, että onpa kurjaa, että sinusta ei ollut kivaa ja nostin ipanan reppuselkään. Ja - kuten yksi ystävä huomautti - päiväkodissa se sit varmaan kertoo jo ihan innoissaan niitä juttuja.

      Mutta suurin virhe ehkä tosiaan on se, että latoo itselleen jotain odotuksia siitä, että sit on kivaa. Vaikka ihan hyvin tietää, että avoimin mielin pitäisi olla liikkellä ja katsoa, onko sit kivaa.

      Siellä se pyörii. Me ei nähty kamelia. Ehkä se tuli loppuhuipennuksena.

      Delete
  2. Voi ei! Vaikka lapsen tunteet ja käytös ovat täysin ymmärrettäviä, niin mä kyllä sympatiseeraan tarinan äitiä. Kuka se raukkaparka sitten onkin, kröhöm...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, tuo mystinen anonyymi yksilö, hän on kyllä kaiken säälimme ansainnut! Kiitos!

      Ja joo, minustakin lapsen käytös on ymmärrettävää. Ehkä tarinan äiti ens kerralla muistaa olla fiksumpi :)

      Delete
  3. Ei se mitään. Arki-illat on vähän semmoisia.

    Me käytiin poikkeuksellisesti arki-iltana uimahallissa. Aika hyvin meni siihen saakka, kun en uinnin jälkeen painostanut lasta riittävän painokkaasti vessaan. Kylmäaltaaseen lirahti pisu. Hups. Eikö kloori ole näiden tilanteiden tasoittaja?

    Huomenna jo perjantai, epä-arki-ilta. Sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Niin ne on.

      Toi vessapainostaminen on kauheaa. Kun tavallaan sitä uskoo, että ipana kyllä tietää, ja useinhan ne tietääkin, mutta sitten kriittisissä tilanteissa kuitenkaan välttämättä ei. Ja uinti vähän sotkee kuvioita, tulee herkemmin pissahätä ja noin. Mutta tosiaan, sitä vartenhan se kloori siellä on! Huoli pois!

      Oi perjantai! Mä aion ottaa ipanan mukaani ystävän luo ja sit tilataan sinne pitsaa. Voihan siitäkin tulla kamalaa ja lapset olla tukkanuottasilla, mutta sit toisaalta ainakin on fiksua aikuisseuraa.

      Olkoon teidän perjantainne ihana!

      Delete
    2. Meillä 2-vuotias ilmoittaa nykyään aina sisälle tullessaan. "Ei oo pissahätä". Siinä sit yritetään mennä se pissahätä hoitamaan pyttyyn. Onneksi pojille on tarjota istuma- ja seisomavaihtoehdot. Yleensä valintatilanteen luominen tepsii. :D

      Ja tohon altaaseen pissaamiseen - sitähän ne kaikki lapset tekee. Heti vauvauinnista lähtien. Mua vähän ärsytti kerran kun joku täti urputti siitä, kun lapsi pissasi suihkussa kaivoon ennen altaaseen menoa. Etta onhan se nyt kuiteskin varsin kiva, että se pissa tulee sinne kaivoon ennemmin kuin altaaseen. Mutta sekin oli sitten väärin. Vessaan sitä ei olisi kyllä saanut siinä kehitysvaiheessa.

      Delete
    3. Joopa. Mä kyllä ymmärrän, miksi se pissa ei periaatteessa sinne lattiakaivoon mennä, mutta kyllä, mieluummin altaaseen, ja sit toisaalta - varmaan sen suhteen kyse on enemmän määristä. Yksi lapsen pissa siellä täällä ei varmaan kesää tee, tai poiskaan vie.

      Delete
  4. Symppaus! Mä niiiiin samaistun tuohon suurien odotusten luomiseen. Mä ihmettelin joskus, että miksi viikonloppuisin niin usein ahdistaa. Sitten tajusin, että tein päässäni hienoja suunnitelmia, mitä kaikkea _kivaa_ tehdään yhdessä. Että nyt ei kyllä vaan maata sohvalla vaan tehdään _jotain_. Harmi vaan, että lapsen mielestä ne suunnitelmat ei olleet yhtään kivoja. Lapselta jos kysyi, mitä kivaa tehdään yhdessä, vastaus oli yleensä lautapelien pelaamista tai kirjan lukemista, kotona. Tylsää ja arkipäiväistä ajattelin minä. Olen yrittänyt opetella pois tästä ajattelusta ja nauttia Muumi-pelistä. Joskus onnistuu, joskus ei. Onneksi iän myötä lapsi on alkanut haluta poistua kotoa silloin tällöin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooo! Tiedätkö, mietin tätä juuri tänään kun puin ipanaa kirjastoreissulle kavereiden kanssa. Että tavallaan se on aina kaikista ihan kivaa, mutta toisaalta pitäisi osata myös antaa toiselle tilaisuus tusata jotain kotonakin vain. Ja itsellekin, mä kaipaan myös sitä sellaista ei-tehdä-mitään -aikaa.

      Että huomenna sit sellaista :D

      Mutta mä luulen, että teillä on ihan hyvä tilanne, jos löytyy sellainen yhteinen kompromissi. Välillä Muumi-peliä, välillä pois kotoa!

      Delete
  5. Eeiih :D.
    Mä sain tästä paljon lohtua, koska olen…
    … uhonnut nyt kaksi vuotta että "tänä syksynä mennään sitten koko perhe sirkukseen!" (ja nimenomaan siihen suureen ja kalliiseen Finlandiaan eikä mihinkään köyhän miehen bulgarialaikorvikkeeseen).
    … todennut taas tänä syksynä että jeesus kun on kallista, vaikka menis vaan puolet perheestä, varsinkin kun 4-vuotias pelkää kovia ääniä joista sivuilla varoitetaan ja sitä rataa.
    … Luvannut 4-vuotiaalle että mennään sitten siihen balkanilaiseen sirkuskopioon kun se tulee kulmille, se on sen hintainen ettei niin hirveesti vituta jos kiittämätön lapsi pelkääkin pelleä ja pitää lähteä kesken kotiin.
    … Psyykannut lasta ja käyttänyt tätä tajunnanräjäyttävää sirkuselämystä valttikorttina, kun on pitänyt uhkailla ja kiristää uhmaikäistä.
    … Lopulta perunut koko sirkusretken kun lapsi toistuvasti hakkasi veljeään kielloista ja uhkauksista huolimatta (ja 243. kerralla oli pakko jo toteuttaa uhkaus, ettei jää ihan tyhjäksi). Ollut samalla salaa helpottunut. Järjestänyt korvaavaksi aktiviteetiksi leikkitreffit ystävän kanssa, jolloin lapsi totesi "en ois kyllä mihinkään sirkukseen halunnutkaan". Amen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulinpa iloiseksi syystä, että sait tästä paljon lohtua :D

      Mä totesin, että nyt kyllä pidetään tovin tauko ja katsotaan sitten, mitä ensi kerralla tehdään. Tai siis että siinä vaiheessa, kun ketään enää kiinnostaa sirkus, toivon, että se on kymmenen vuoden päästä ja Cirque du Soleil tai joku muu on näillä kulmilla. Voin satsata kymmenen vuoden sirkusrahat sitten siihen.

      Samastun kyllä tuohon helpotuksen tunteeseen, että ei tarviikaan lähteä jonnekin. Leikkitreffit voi olla aika jees. Aloin just miettiä, olenkohan se tyyppi, jonka lapsi vain haluaisi yksinkertaista yhdessäoloa äitinsä kanssa, mutta äiti aina riepottaa johonkin. Huoh.

      Delete
  6. Öh, mihin mun laadukkuutta uhkuva kommentti katosi? Yritin kai sanoa, että onneksi niitä mokia ei kukaan laske :D Ja kyseenalaistin myös mokan määritelmän, ellei sitten koko elämä voi olla mokaa. Meillä mennään odotuksista pettymyksiin kaiken aikaa.

    Ps. Vitsi kun harmittaa, ettei ehdi täälläkään vierailla. Työ pilaa vapaa-ajan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Blogger on jotenkin tökkinyt viime aikoina. Mutta minäpä lasken, excelillä :D (No en sentään. Sekaisinhan siinä menisi.)

      Odotuksista pettymyksiin on ihan luonteva suunta, kyllä, mutta mä menisin mieluummin lopulta odottamattomuuksista riemuun :D Oot silti oikeassa, mokan määritelmää voi kyllä pohtia.

      Nyt vapaa-aika to the win! Se on tärkeää! Ei välttämättä juuri TÄÄLLÄ vierailu, mutta vapaa-aika!

      Delete

Note: Only a member of this blog may post a comment.