10 December, 2014

Rahat vai kolmipyörä?

Tiedättekö sen vanhan Carl Barks -sarjiksen, jossa Aku Ankka on jossain tv-ohjelmassa, jossa sitä hypnotisoidaan tai jotain, ja lopulta se voittaa jossain kisassa ja saa valita, ottaako rahat vai kolmipyörän?

Olen pitkään terhakkana mielipiteenäni esittänyt, että jos kohtu pitää saada tyhjäksi, valinta kaavinnan ja lääkkeellisen hoidon välillä on klassinen rahat vai kolmipyörä -tilanne:
  • Kaavinnassa nukutetaan ja anestesia on parasta, mitä voi tehdä sairaalakaapu päällä ja aika korkealla silläkin listalla, jolla ei sairaalakaapua vaadita.
  • Lääkkeellinen tyhjennys on puolestaan vähän niin kuin joku olisi miettinyt, että hei, keskenmeno ei ole vielä tarpeeksi ikävää, ja kehittänyt Cytotecin.

Joten tänään, kun vihdoin marssin Kättärille asevyölläni melkoisesti huolella kerättyä aggrea, esitietolomakkeeseen kirjoitettuja, huonosti peitellyn sarkastisia ja avoimen vittuilevia kommentteja ja rauhallista joulumusaa (nainen, ristiriita on nimesi), olin valmis vaatimaan tarvittaessa rahoja sellaisella tunkekaa se kolmipyörä sinne, mihin ei aurinko paista -asenteella.

(Pitkään mietin, tohdinko edes mennä. Olenko ainoa, joka julkisen terveydenhuollon piiriin päästessään ei tiedä, toivoisiko kaiken olevan kunnossa vai että löytyis jotain hoidettavaa niin, että käynti olisi oikeutettu? Lopulta tohdin, koska aamuisin huimaa niin, että kävelen päin seiniä, ja kroppaa turvottaa kuin ajan jo kultaamassa loppuraskaudessa. Silmäpussini ovatkin ajoittain saavuttaneet korkeimman tason, täyden jariporttilan. Ja onneksi menin, kuten kävi ilmi.)

Sitten muserruin lääkäreiden ja kätilön empatian edessä. Piilotin esitietolomakkeen. Avasin hanat ja itkin kunnolla ensimmäistä kertaa. Sain tukea tietyn tyyppisen maagisen ajattelun selättämiselle ja lupauksen, että pääsen uudestaan hoitoon jos homma ei ole kerralla selvä. Käynti oli siis tosi hyvä.

HYVÄ KÄYNTI, JOLTA SUUNTASIN KOTIIN KOLMIPYÖRÄ KAINALOSSA.

Mutta siis kevein mielin. Ehkä vielä keveämmin kuin Aku Ankka.

19 comments:

  1. Mullakin tuli kyyneleet silmiin! Olet ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan sun olis pitänyt nauraa mun jariporttila-vitsille, mutta menköön nyt tämän kerran!

      Delete
  2. Inhottavaa, että tän on pitänyt olla sulle tällainen taistelu, mutta hienoa, että meni lopulta noin! Kevyt mieli = hyvä.

    (Ja jee, on mahtavaa kun joku tietää rahat vai kolmipyörän! Vaikka en mikään fani ole (ja viimeksi lukenut Aku Ankkaa ehkä vuosi sitten anoppilan vessassa), niin nostaa kyllä pisteitä mun silmissä aina!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, taistelu raivostuttaa kyllä yhä. Sillä enhän mä olisi päässyt hoitoon, jos olisin tyytynyt ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen saamistani vastauksista; jos terveydenhoitajani ei olisi laittanut mua verikokeisiin ja jos tk-lääkäri ei olisi konsultoinut Kättärin lääkäriä, ei kukaan olisi sanonut mulle, että pitää tehdä raskaustesti niin ja niin monen viikon päästä. Etenkin suututtaa se päivystävä terkkari, joka sanoi, että tiedän kyllä itse, jos on keskenmeno: oikeassahan hän oli, tiesin, mutta sitä en enää millään voinut tietää, että kohtu pitää taas mustasukkaisesti kiinni omistaan eikä suinkaan tyhjene täysin. Ei minullakaan ole kaikuääniä.

      No, se siitä ja tärkeämpiin asioihin!

      Nimittäin, rahat vai kolmipyörä -ylävitosiin! On niiiiiin siistiä tavata joku muukin, joka muistaa lapsuuden sarjisviittaukset <3 (Ja lukee sarjakuvia vessassa. Parasta.)

      Delete
  3. Tsemppiä! Ja se on ihanaa, että olet kevein mielin :). Kyllä näihin keskenmenoihin tuntuu sisältyvän kaikki mahdolliset tunteet... Mulle nää sun kirjoitukset keskenmenosta on ollut hurjan tärkeitä, kun omakin loppusyksy on mennyt samoissa tunnelmissa. Ja nyt haluan kohottaa sen terästetyn glögin paremmalle huomiselle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta! Onpa ihanaa kuulla, että tästä on ollut sulle apua! Ei näistä tietenkään ihan helppoa ollut kirjoittaa, etenkin kun mietin, missä määrin kyse on omasta huomiohakuisuudesta - mutta muistan vieläkin, miten aidosti ahdistavaa oli se, kun ei tiennyt ketään, jolle oikeasti olisi käynyt samoin. Ei siinä auta kuulla prosenttiosuuksia.

      Paremmalle huomiselle siis, sulle ja mulle myös! Kiitos hurjasti ihanasta kommentista!

      Delete
    2. Kirjoituksesi ovat itkettäneet, naurattaneet, suututtaneet ja vaikka mitä. Huomionhakuisuudesta syyttäminen ei ole käynyt mielessäkään. Kaukana glögi-kippis ja halit!

      Delete
  4. Joskus empatia tekee kolmipyörästäkin rahan arvoisen.
    Toivottavasti keskenmeno ymmärtäisi lopultakin hoitua, eikä jatkaa tuota pitkittymistään :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tekee! Mä kans toivon, että tämä varsin epähuomaavainen keskenmeno olisi kohtapuoliin taputeltu, mutta menee miten menee. Ainakaan en voi just nyt tulla paksuksi, kai, käsittääkseni, kädet ristiin. Kiitos :)

      Delete
  5. Olen iloinen, että mieli sai vihdoin keventyä ja pahoillani kolmipyörästä. Pikaista toipumista! Toivottavasti nyt asiat järjestyvät <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo. Yllättävää on se, miten paljon sellasta stressiä olikin roudannut mukanaan. Ihan sitä ei ees tajunnut, ennen kuin olo keveni. Kiitos hurjasti! Eiköhän se tästä, jollain tavalla, joskus :)

      Delete
  6. Ihanaa, että olosi keveni <3 huh.

    Ja TOISAALTA hienoa, että ihmiset silti vielä ovat pääsääntöisesti empaattisia, tai siis, että sait sen kokea nyt kaiken sen epäempaattisen kurjapaskan jälkeen.

    Toivottavasti nyt kaikki hoituu vihdoinkin kuntoon, ja saat rauhassa levätä jouluna tuota stressiä pois.

    Enni

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, hetkeksi ainakin, ei se sit ihan niin helposti mennyt :D

      Mutta kyllä, olen tosi tosi iloinen siitä, että hoitohenkilökunta jaksaa suhtautua kivasti, vaikka heille nämä ovat varmasti arkipäivää.

      Kiitos <3

      Delete
  7. Ensimmaisena taytyy sanoa kuinka ilahduttavaa on lukea postauksia ihmiselta joka tuntee Barksinsa :) Rahat vai kolmipyora on klassikko jota viljellaan meilla(kin) melko usein :)

    Ja sitten vakavammin, todella kiva kuulla, etta paasit vihdoin hoitoon ja olosi on nyt parempi <3 Toi on kylla musta vaan ihan taysin kasittamatonta, miten tama tilanne on mennyt sun kohdalla terveydenhuollon puolelta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jesss! Tiesin, että meitä on oltava muitakin! Et arvaa, miten ilahduin tästä.

      Kai tämä hoitoprosessi on aika normaali, mutta ei ole julkisen terveydenhuollon tilassa juuri hurraamista täällä. Toivottavasti siellä on paremmin - olen itse asiassa kuullut väitettävän, että hyvinkin on.

      No, ainakin sain hoitosuhteen, siitä oli ihan arvaamatonta iloa.

      Delete
  8. Ensinnäkin, todellakin muistan ko. sarjiksen. "Rahat vai kolmipyörä....rahat vai kolmipyörä...Blä blä blä...Katsokaa, ajan ilman päätä!" Se oli lapsuuteni vakiovessalukemistoa.

    Toiseksi, todella mahtavaa että olet itkenyt. Pidän peukkuja jatkoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se itku aika helpottavaa. Vaikka kai siitä aika iso osa oli sitä huolta, että saako hoitoa vai pitääkö odottaa, että kohtu mätänee ... no, joka tapauksessa. Sain ja itkin. Hyvä niin.

      Tuntuu ihan salaiselta kädenpuristukselta tämä rahat vai kolmipyörä -juttu! Ihanaa, että sinäkin muistat :D

      Delete