19 March, 2016

Mr. Robot ja joulupukki

Katsottiin just puolison kanssa loppuun töllötinsarja, jota on paiskattu nimellä Mr. Robot. Tai sarjan ykköskausi, siis, koska suruksemme huomattiin, että sitä tulee lisää.

(Suruksemme, koska vahva ykköskausi harvoin lupaa, että sukseen sattuessa jatkoajan saanut sarja varsinaisesti enää paranee. Case in point: Weeds.)

No siis. Mr. Robot on ollut ihan tosi hyvä sarja. Siinä nerokas, mutta täysin sekopäinen hakkeri päättää haastaa ihanasti Dellin logoa mukailevalla tunnarilla varustetun konglomeraatin, E-Corpin.

MUTTA.

Kun olin lukiossa, koulullemme tuli puhumaan Jukka Kajava. Toki otaksuin, ettei hänellä olisi mitään kiinnostavaa sanottavaa, mutta menin silti paikalle. Huomasin olleeni jälleen kerran väärässä. Kajava oli mitä mielenkiintoisin henkilö.

Kiinnostavin osa hänen puheestaan kuului (vahvasti mukaellen, tästä on kumminkin noin 20 vuotta) siten, että telkkarisarjat menestyvät parhaiten, jos ne löytävät kohdeyleisöstään jotain, johon yleisö vahvasti uskoo. Sitä uskomusta ei välttämättä pidä puhutella suoraan, vaan pienillä vihjeillä - mutta jos ne pienet vihjeet kertovat joulupukin olemassaolosta yleisölle, joka syvällä sisimmissään uskoo, että joululahjat duunataan Korvatunturilla, ohjelmasta tulee menestys.

Tämän kohdan case in point: Miami Vice, jonka tekijät tajusivat kohderyhmän olevan täynnä rasisteja. Show ei ollut avoimen rasistinen (kertoi Kajava, minulle Miami Vice on aina ollut jotain, mitä tapahtuu muille ihmisille), vaan hienovaraisen rasistinen. Tummaihoisen kytän rakkausjutut olivat vähän semmoisia likaisia, valkoihoisen taas kirkasotsaisen romanttisia. Ja sitä rataa.

No, se mutta.

Se mutta on se, että Mr. Robot puhuu mulle. Se kertoo justiinsa mulle, että suurkorporaatiot on pahoja ja Anonymous on hyvä. Se painelee just niitä nappeja minusta, jotka aiheuttavat jedien puolella imperiumia vastaan -tunnemyrskyn.

Ne saatanat on löytäneet mun joulupukin. Manipulaation musiikki on suloista.

Ja nyt en tiedä, mitä ne mulle myy. Vallankumousta aivan varmasti eivät, mutta ehkä tunnetta siitä, että joku muu hoitaa ja mun ei tarvitse? Vai onko kyse lopulta vain mainosajasta?

2 comments:

  1. No niin, tämähän selittääkin taas monta asiaa. Tai paljastaa.

    Katson zombiohjelmaa koska se kertoo minulle että osa ihmisistä selviää mistä vaan, ja on suoraselkäisempiä kuin toiset sillä tavalla että ehkä auttavat pulaan joutuneita ja uskovat hyvään. Ja sitten jos joutuvat tappamaan läjän jotain muita kuin zombeja niin niille tulee huono omatunto (tai osalle ainakin tulee).

    Ihan (melkein) sama homma kuin Tiina -kirjoissa. Tiina kuuluisi ihan selvästi tähän Rickin jengiin. (Kirjottaispa Anni Polva seuraavaksi zombikirjan jossa olisi polvamaisen reipas naispäähenkilö!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo. Tai siis voihan niitä katsoa vain eskapistisestkin, mutta luulen, että eskapismi puree jos se vastaa sisintä arvomaailmaa!

      Zombit ... pitääkin joskus tosiaan miettiä, miksi ne vetoaa muhun niin kovasti.

      Tiina-kirjoille olin sen sijaan skidinä vakavasti allerginen. En osaa sitä selittää, mutta jos Polva tuuttaa ilmoille zombeja, luen kyllä!

      Delete