22 June, 2011

Ajatusteni pudonneet omenat

Olen niin ylpeä* toisaalle postaamastani kommentista, että laitan sen nyt vielä tähän:
omenapuiden ongelma on se, että niistä tulee omenoita.
tämä saattaa kuulostaa romanttiselta ja ihanaiselta omavaraistalouden ajalta. joku saattaa ehkä nähdä silmissään omenanpoimintatalkoot, joissa nuoriso tikkaiden varassa roikkuen poimii punaposkisia hedelmiä puista, iloisesti ystävien vitseille nauraen. kypsät hedelmät viedään ehkä mehuasemalle, ja pitkin talvea nautiskellaan takkatulen ääressä kotitekoista, lisäaineetonta omenamehua.
tämä mielikuva on vaarallinen ja väärä.  
oikeasti omenoita noukitaan maasta selkä hoosiannaa ulvoen ja kiroillen. puolet omenoista on mätiä, siitä kohdasta, johon on kätensä iskenyt. puolet lopuista on madonsyömiä tai linnun piloille hakkaamia. jäljelle jäävä neljännes ei yhtäkkiä enää tunnu läheskään vaivan arvoiselta - etenkin kun muistaa, ettei pidä omenamehusta. 
(puussa olevat omenat voi kyllä poimia tikkailla, mutta ne ovat raakoja.) 
suosittelen, että epäuskoiset muuttavat noin kymmeneksi vuodeksi asumaan taloon, jonka pihalla on 15 omenapuuta.
Korjasin tosin yhden typon.

Kommentti tiivistää luullakseni täydellisesti erään hedelmiin liittyvän traumani lisäksi myös sen, mistä blogissa on kyse. Otaksun kaikkien ystävieni arvostavan suuresti sitä, etteivät ajatusteni mädät ja madonsyömät omenat enää putoa heidän päähänsä - ainakaan ihan niin usein.

Blogin nimen voi tulkita myös toisin, mutta katsotaan, mitä siitä tulee. Sillä välin: huomasitteko taustan! Omenankukkia! HAH!

* Surullista mutta totta.

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.