10 October, 2011

Kahvia, rakas Watson

Lempimukini on veljeltä peritty New York Rangers -muki, josta juon kaikkea (mutta vain yhtä asiaa tiskausten välillä. En myöskään saa kerrostaa kofeiinia mukin reunoille tiskaamalla sen vain kahdesti vuodessa, kuten nähdäkseni olisi asiallista, sillä suojelutoimista huolimatta muki päätyy tiskikoneeseen vähintään kerran viikossa.)


On muitakin hyviä mukeja, kuten "I am not a paper cup" -muki, josta juon näin kotioloissa (pika)kahvini*. Tähän mukiin mahtuu eniten kahvia, ja koska haluan sumppini kuumana, mustana ja laihana**, kofeiinimäärien ylläpitämiseksi sen tulee olla myös runsasta. En yleensä käytä sisätiloissa silikonikantta (enkä käyttäisi ulkonakaan, en ole oikein ikinä oppinut käyttämään niitä kansia polttamatta suutani).

Tänään piti kuitenkin kaivaa kaapista vähemmän kahvia vetävä Rangers-kuppi, sillä Not a paper cup oli kadoksissa. Pienen etsinnän jälkeen selvisi, että eilisten ristiäisten tuoksinnassa...


...joku laittoi siihen kukkia. Minun kahvimukiini.

* Tiedetään, olen mieleltäni sairas ja epäilyttävä henkilö. Pidän pikakahvista.
** Kyllä vain, shampanjani haluan kylmänä, kuivana ja ilmaisena, arvasitte oikein.

5 comments:

  1. Kumpi sukunimi voitti, sun vai miehen? (kurkkasin kyllä fb:stäkin, josko olisit pävittänyt nimiuutiset, utelias kun olen =D)

    Mun rakkain kahvimuki on Kanadasta ostettu muki, jossa iso karhu halaa kuusta ja siinä on teksti tree hugger. Tällainen puidenhalailija ei voinut vastustaa! En raaski pestä sitä kovin usein astianpesukoneessa, pelkään, että se haalistuu. Niinpä pesen sitä hellästi käsin välillä, vaikka vihaan tiskaamista. (vaikka eipä silti, lähtisin milloin vain Vancouveriin hakemaan uuden...)

    Siippanikin juo pikakahvia, se ei tee siitä silmissäni yhtään vähemmän epäilyttävää toimintaa. (sinäkin näytät noin päällepäin ihan normaalilta...)

    ReplyDelete
  2. Oma muki. Onneksi joku muukin suhtautuu aiheeseen intohimoisesti.
    Toin töihin ruman mutta rakkaan Grinderman-mukini, se on niin ruma, että ajattelin sen saavan olla rauhassa: kukaan ei vahingossakaan ottaisi MUN mukiani. Kunnes kylään tuli suuren kansainvälisen firman Euroopan Tärkeä hiukan auditoimaan. Käveli aamulla eteisessä vastaan MUN MUKINI kanssa ja tervehti iloisesti. Meinasin kampittaa. Kiellettiin valittamasta. Katkera.

    ReplyDelete
  3. Elina, tytölle tuli miehen sukunimi, eli siis minä voitin :D

    oi sentään puunhalaajamuki :) mä annan oman tärkeimpäni haalistua rauhassa, ajattelen, että elämää se on sekin.

    Annukka, kyllä, suhtaudun asiaan suurella intohimolla - itse asiassa kuvaamasi tilanne oli niin puistattava, että se on varmaan suurin syy sille, että töissä käytän geneerisiä työpaikkamukeja. taklaus vain mukinsa takaisin saadakseen saatettaisiin kahvi-intensiivisimmässäkin firmassa ymmärtää vähän väärin :D

    onko Grinderman-muki muuten Grinderman-bändimuki? jos on, niin hatunnosto hyvästä musiikkimausta!

    ReplyDelete
  4. Jep, kyseessä on bändimuki (kiitos samoin), jonka sain yhdessä Grinderman-keittiöpyyhkeen kanssa Münchenin-tuliaisina. Enpä ollut lainkaan kitkeränä työmatkasta, joka ensinnäkin kohdistui omaan vaihtokaupunkiini, ja jossa oli sattumalta Grinderman keikalla – suosikkikeikkapaikallani.

    ReplyDelete
  5. Jep, ennätin eilen lukea uutiset tuosta Helsingin paikallislehdestä. Hieno nimi neidillä, onnittelut juhlakalulle näin jälkikäteen!

    ReplyDelete