25 February, 2012

Vielä vähän unijuttuja

Meillä, kuten ehkä tiedättekin, on nukuttu perhepedissä siitä asti kun tyttö saatiin laitoksella kanssani samaan huoneeseen, mutta nyt se on loppu. Tai ainakin lopuhko.

Havaitsin toissaviikolla nukkuvani älyttömän huonosti. Neiti potki, huiski ja kääntyili vieressä. Mieskään ei ollut tyytyväinen: heti, kun hän erehtyi kääntymään toiselle kyljelleen, tyttö ojensi kätensä ja ropsutteli isänsä kättä. Nuku siinä sitten.

Niinpä tytär laitetaan nyt yöksi omaan sänkyynsä. Tätä on jatkunut maanantaista, ja viime yönä saavutettiin jonkinlainen ennätys: kaivoin likan viereeni vasta kahdelta yöllä ja silloinkin siksi, että huomasin makaavani maitolätäkössä (pinnasängyssä taidettiin olla hereillä, mutta ei, tadaa, kiukkuisia tai äänekkäitä.)

Terveydenhoitajattaremme sanoi seuraavaa:
  • Hyvä.
  • Oma jaksaminen on erittäin olennaista.
  • Kuuden kuukauden iässä eivät yösyötöt ja sitä myötä mutsien yötyöt ole nälkäkuoleman välttämiseksi välttämättömiä, joten tästä vauvan kannalta mukavasta tavasta voi pikku hiljaa opetella eroon.
  • Olkaa johdonmukaisia.

Viimeinen kohta on muuten vaikein. Kaikki, joille se tuli yllätyksenä, voivat nostaa 147. hiuksen vasemmalta.

Ehkä tästä kuitenkin päästään jonkinlaiseen kaikkia tyydyttävään lopputulokseen - mahdollisimman pian, toivon, sillä yhtäkkiä niskaan kumuloitunut väsymys aiheuttaa järjetöntä itkuisuutta. Otaksun, että miesparkakin alkaa tuntea kohta olonsa surkeaksi kun tytär karjuu makuuhuoneessa ja vaimo itkee olohuoneessa (tai aamiaisella juustoa höylätessään yleisestä liikutuksesta, tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton opastavaa liparetta lukiessaan, tai Ruotsin prinsessauutisille, ja jos maa olisi paljaana, toden totta itkisin varmasti sillekin, että ruoho kasvaa niin surullisen näköisesti.) (Tytär on kuitenkin normaali iloinen itsensä, vaikka äitinsä itkee aamupalalla juustoa höylätessään, joten stereona kyyneleet vuotavat vain iltaisin.)

Tämä siis selityksenä sille, ettei blogissa tapahdu muuta kuin rikkimenneen templaten korjausta. Pääni ei ole tällä hetkellä soveliaassa tilassa mielipiteiden tuottamiseen.

8 comments:

  1. I so feel your pain! Meillä nimittäin nukkuu molemmat pojat meidän vieressä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh! Nostan hattua kyllä, jos saatte vielä nukuttuakin :D

      Viime yönä tyttö oli koko yön omassa sängyssään - välikarjaisuin toki, mutta silti. Aamulla nousin puoli seitsemältä imettämään, missä vaiheessa toinen rinta olikin niin täynnä, että tota. Koira toivottavasti siivosi sen maitovanan.

      Delete
  2. Kannattaa hommata kirja Unihiekkaa etsimässä. Se on hyvä ja siitä saa paitsi tietoa kaikenikästen unesta ja nukkumisesta (ja viittaukset tutkimuksiin eikä vaan mutuun, jee) sekä palikkaohjeita väsyneille vanhemmille.
    Nimim. Unikoulu 1v 1kk ikäisenä, olis voinut älytä jo muutama sumuinen kuukausi sitten

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Täytynee hommata. Nyt ollaan pidetty kotoisaa unikoulua siis vähän yli viikon, ja tähän asti homma on mennyt joka yö hieman paremmin, joten olen kovin toiveikas, että tämä alkaa tästä suttaantua - mutta jos ei ala, lisätieto on varmasti hyödyksi!

      Delete
  3. Nukkuminen on tähän mennessä ollut vauva-ajan mystisin juttu. Ehkä siksi kun eihän vauvat nyt kauheesti muuta tee paitsi nuku ja täysin ilman minkäänlaista rytmiä. Suuri seikkailu siis joka päivä. :)
    Meillä nukutaan kans perhepedissä kun ei vauva omassa sängyssään viihdy. Ei päivällä eikä yöllä. Nyt jo varaudun kaikkiin niihin unikouluihin, joihin täällä muutaman kuukauden päästä perehdytään..
    Toivottavasti johdonmukaisuus säilyy ja koko perhe nukkuu teillä kohta paremmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on ihan käsittämätöntä! Mä odotin henkeäni pidätellen, että koska tyyppi alkaa vetää niitä päiväunia, jotka mystisesti rytmittää kaikkien vauvaperheiden elämää. Nyt se aloitti, kun aloitettiin kiinteiden nautiskelu, mutta ei mulla vieläkään ole mitään hajua, milloin se meinaa nukkua.

      Täällä menee mun mielestä jo paremmin. Ainakin neiti nukahtaa omaan sänkyynsä ilman karjumista, ja rauhoittuu yölläkin nopeammin uudestaan nukkumaan.

      Älä vielä stressaa unikouluista, ehdit kyllä sitten kun ne aloitetaan ja sitä paitsi siihen mennessä teidänkin vauvanne on kumminkin ottanut ja kasvanut ja kaikki menee kuitenkin ihan ok. (Asia, johon uskon vakaasti, paitsi aamuisin.)

      Delete
  4. Liina, minä rakastan sinussa noin nyt esimerkiksi sitä, miten saat mut nauramaan. Siis en naura sille, että olet väsynyt ja itkuinen (toivottavasti nukkumistilanteet jollain lailla rutinoituu pian) vaan sille, miten kerrot siitä, että olet väsynyt ja itkuinen.

    Samalla mainittakoon että me tullaan loppukuusta Helsinkiin. Olis ihana nähdä teidän perhe! Kattellaan! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi tää oli ihana kommentti! Tulin kauhean iloiseksi :) Ja tajusin kyllä, ettet toivo tänne lisää kyyneliä - mutta kyllä niille kyynelille vähän tilanteesta riippuen voi ja pitääkin nauraa, ettei liian raskaaksi mene elämä. (Ja on kivaa kun on ystäviä, jotka sen ymmärtää.)

      Olisi ihana nähdä teitä! Täällä me ollaan, todennäköisesti :D

      Delete