08 February, 2014

DI osaa monta asiaa

(Joskus näin luontodokkarin nimeltä "Kettu osaa monta asiaa". Dippa-inssi on melkein yhtä näppärä.)

Niin, Pilami muistutti osuvasti, että DI pystyy mihin tahansa, mikä oli oivallista, sillä ehdottoman tottahan se on, oli vain päässyt unohtumaan. DI pystyy esimerkiksi päättämään, että just tänään on kiva keli lähteä lenkille pidemmän tauon jälkeen.

Näkyyhän jään päällä oleva vesi?
...siinä liukastellessa tulee ikään kuin pilatestreeni kaupan päälle, näetsen.

Diplomi-insinööri kykenee myös hoitamaan tankkauksen ennen lenkkiä laskiaispullalla ja lenkin jälkeen lakritsitiikerin kakulla, jonka mies pyöräytti krapulastaan huolimatta tai ehkä juuri siksi. Se tuntui hyvältä idealta siinä, mutta sitten paljastui, että oikeasti olisi ehkä pitänyt syödä jonkun hevonen.

Onnekasta muuten, että talouden toinenkin aikuisyksilö on DI. Näin voi ikään kuin tavallaan ottaa kuitenkin kunnian siitä, mihin toinen pystyy, mutta itse jostain syystä ei. Mikä tuli mieleen, kun söin sitä ihan äärikuohkeaa tiikerikakkua (lähtökohtaisesti en ymmärrä kuivakakkuja) ja kuuntelin, miten se oli saatu aikaiseksi.

Minähän olen leipurina sitä luokkaa, että ai missä välissä tää 1 tl sokeria muuttui ohjeessa 1 dl:ksi sokeria? Ei varmana ollut aluksi mitään puhetta desilitroista. (True story.)

--

Tänään kun yritin suusanallisesti ohjeistaa lasta kaupasta kotiin, huomasin suorittavani äitiyttä jotenkin käänteisen silmääpalvovasti. Epäilemättä ohikulkijat pitävät mua käsittämättömän vittumaisena eukkona, jota ei olisi ikinä pitänyt päästää kenenkään lapsen elämää pilaamaan.

Lapsen mielestä olen vissiin vähän hassu.

Tänäänkin jotain kailotin keskellä kauneinta Herttoniemeä (hyvä on, Treffipubista itään, ei ole kauneinta) ja joku täti käveli ohi paheksuntaa huokuen. Vähän kun täti oli siitä mennyt kauemmas, päätin tehostaa hoputtavaa sanomaani murisemalla uhkaavasti. Lapsi nauroi kuin olisin paremmankin vitsin kertonut. Minuakin nauratti. Tätä leppoisaa kohtaamista ei toki ollut todistamassa kukaan, paitsi lapsi, ja ehkä toisaalta hän riittää. Kestän maineeni kuin diplomi-insinööri.

Ehkä kaikki muutkin julkisilla paikoilla sihisevät naiset ja miehet tekevät samoin. Tai ehkä heillä vain asuu kaksivuotias kotona.

6 comments:

  1. Paheksunnan aiheuttaminen on toisinaan mielestäni ihan terveellistä.

    Ja varovaisesti siellä liukkailla poluilla.

    ReplyDelete
  2. Oikeastihan siellä on helpompaa pysyä pystyssä juosten kuin kävellen. Koiran ulkoiluttaminen on sen sijaan kauhun tasapainoa sanan varsinaisessa merkityksessä.

    Paheksunnasta olemme samaa mieltä :D

    ReplyDelete
  3. Yksi sana. liukuesteet. Varsinkin koiraa ulkoiluttaessa. Ei tosin auta lusikoihin ja desimittoihin.

    ReplyDelete
  4. Briljanttia. Pitäisi ehkä kokeilla. Mutta tuleeko niistä reikiä lattiaan kuten aiemmin omistamistani Icebugeista (maailman kauheimmat kengät, muuten.)

    ReplyDelete
  5. Yläasteen köksäntunnilla kerran eräältä luokkakaveriltani vaihtui 1tl suolaa 1dl:ksi suolaa. Köksänopettaja ehti onneksi väliin viimeisellä mahdollisella sekuntilla.

    Itsellä taas heikko kohta on sen leivonnaisen paistaminen uunissa. Paistan alaosassa kun olikin pitänyt paistaa yläosassa, ja sitten lopputulos on raaka tai mustunut. Onneksi keskimäärin kaikki leivonnaiset maistuvat paremmalta taikinana kuin lopputuloksena, joten uunittamisen voi myös jättää väliin.

    ReplyDelete
  6. Tirsk :D Sitä ei kansanterveyslaitos suositellut. Itse teen tosiaan enemmän niitä terveysversioita, tahattomasti.

    Mä pidän sun asenteesta. Voidaanko tehdä yhdessä taikinaa?

    ReplyDelete