30 July, 2014

#hellewau

Semmosta. Lämmintä on ollut, mutta sen olette ehkä huomanneet. Siitä toisaalta ette tiedä mitään, että minä en ole helteestä murjottanut (vaikka aiemmassa elämässä olen ollut ehkä vähän sellainen tyyppi, että mukavuuslämpötila-alue on kapea ja ahdas.) Syytän tästä mielelläni FFFifin tavoin juoksuharrastusta, joka tuntuu muuttaneen jotain termostaattiasetusta jossain.

Toisaalta asenteellakin on vähän väliä. Siina niin hyvin sanoi meillä käydessään (Siina kävi meillä! Oli niin parasta! Eksklusiivisiin tarjoiluihin syvästi uskovana tarjosin skumppaa ja sipsejä! Parasta oli!) että kun nyt vain hyväksyy, että koko ajan on vähän nihkeä olo, niin ei se sitten niin haittaa. Totta se on, ei haittaakaan.

Tähän asti olen ajatellut, etten uudelleenjulkaise täällä Instagram-kuvia, mutta toiseksi määrittävin luonteenpiirteeni iski. Filtteriä jaksoin kuitenkin käyttää.
Eilen ajattelin myös, että on kyllä tosi mukavaa, kun helteen myötä ruokahalu on vähän mitä on, eikä töihinpaluuseen yleensä liittyvää tarvetta syödä kaikki vastaantuleva (tai pakoonjuokseva) ole esiintynyt. Illalla sitten juoksulenkillä viimeisetkin verensokerit valuivat kai hien mukana hiekalle ja tulin ajatelleeksi, että ehkä nyt jotain sentään voisi nauttia, etenkin jos aikoo urheilla.

Suurimmat helteen riskit ovat minusta liittyneet lapsen uniin, mutta eilen kävi ilmi, että ne toissayönä havaitut hikikarpalot nukkuvan ipanan iholla (joiden johdosta menin huolestuneena unille ja nukuin kuin sämpylä aamuun asti kertaakaan asiaa ajattelematta) kai johtuivat kuitenkin siitä märkivästä korvatulehduksesta ja sen nostattamasta pienestä lämmöstä, eivät niinkään helteestä sinänsä.

Töihin jouduin takaisin. Siihen on liittynyt pientä järjestäytymisen tarvetta (ajattelin lomalla, että hoidan kaikki ikävät byrokratia-asiat töissä sitten niin ei mene loma pilalle, semminkin kun ne enimmäkseen ovat työnantajan aiheuttamia byrokratiahommia niin kerta), joka on aiheuttanut lievää ahdistusta. Lomautusilmoituksen sentään löysin rutusta erään laukun pohjalta, mikä oli myönteistä työttömyyskorvausta ajatellen. (Viikosta mahtaa tilille kilahtaa melkoinen summa. Vien perheen nakkikioskille niillä rahoilla. Tai jäätelölle. Mutta ei molempiin.)

E-pilleriresepti sen sijaan oli edelleen teillä tietymättömillä. Muistin vain, että olin laittanut sen johonkin erityisen nohevaan paikkaan JA miettinyt, mahdankohan täältä muistaa sitä etsiä, kun tarve tulee. Mies oli sitä mieltä, että tämä ei ole mikään syy tehdä toista lasta ja etsi enemmän ja muutu järjestelmälliseksi. Koska pohjimmiltani olen samaa mieltä, varasin lääkäriajan tälle päivälle vain löytääkseni reseptin kaksi tuntia myöhemmin työpöydältäni.

Tästä haluaisin mieluiten syyttää hellettä (määrittävimmän luonteenpiirteeni sijaan, tarkoitan.)

10 comments:

  1. E-resepti, mahtavinta.
    Ja puhelimitse uusinta, myös hyvä.
    Otan myös asenteestasi vaarin. Yritetään sitä töihin: siellä on superia!

    ReplyDelete
  2. Miten joku voi osata kirjoittaa kaiken maailman arkisen pöhköistä asioista näin hyvin? Kysyn vaan. Ja vaikka sydän tähän.

    ReplyDelete
  3. Bleue, no niinpä! MUTTA en voinut varata puhelinaikaa, koska olin - TADAA - tehnyt saman hukkaamistempun jo tammikuussa ja, no, jotenkin en vain voinut. Tuolloin resepti tuli postissa kotiin, mutta jos nyt en olisi saanut e-reseptiä, olisin taluttanut tohtorin korvasta atk-kurssille. (Sitä vain en ymmärrä, miksi siinä e-reseptin kanssa aina tulee kuitenkin joku hiton lappu. Joka on käytännössä tietoturvaroska. Haluan e-reseptini sähköisenä, kiitos!)

    Anu, oi, kiitos! Arkisen pöhkö kuvaa elämääni täydellisesti, ja se on just hyvä! Nokitan kahdella sydämellä: <3 <3

    ReplyDelete
  4. Kyllä meillä Turussa vaan! (Ei tule e-reseptistä lapun lappua siis.) Ja muuten tietenkin samaa mieltä kuin Anu.

    Itse en kyllä tällä helteellä juokse. (Tiedän, shokeeraavaa!) Sen sijaan uiminen on ihan maailman parasta. Eli hatunnosto kyllä siitä, että tuohon(kin) pystyt!

    ReplyDelete
  5. No katos. Ollaanpa siellä Turussa edistyneen paperittomia! Etten paremmin sano.

    Mä nostelen täällä hattua uimishommasta! Voisin itsekin harkita, jos voisin samalla kuunnella äänikirjaa jotenkin - kuulemma on myös vedenkestäviä mp3-soittimia, mutta aivan niin pitkälle en ole vielä valmis menemään :D

    Voin kuitenkin rohkaisevasti kertoa, että jotenkin se helle tuntuu helpommalta, kun välillä hikoilee oikein kunnolla! Usko usko!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sovitaan, että uskon, mutta ei ole helteessä mitään vaikeaa. "Helle", eli lämmin, on ainoa ihmiselle oikeasti sovelias elintilanne :)

      Delete
  6. Niin olikin parasta! Ja unohdin sanoa, että sipsivalintasi oli erinomainen, mutta se kävi ehkä ilmi nonverbaalisesti tahdista jolla tyhjensin kulhoa.

    ReplyDelete
  7. Jos saisin euron joka kerrasta, kun käyn hakemassa uuden ehkäisyreseptin reilusti ennen vanhan vanhenemista...

    Todellisuudessa ne lääkärit kuitenkin taitavat tässä olla niitä, jotka ne eurot saavat. Voiko olla mitään helpompaa reseptiuusintaa.

    ReplyDelete
  8. Hei mun mies käyttää uidessa sellaista vedenkestävää mp3 soitinta (örinää pitää kuulla näemmä jokapaikassa). On kuulemma näppärä ja toimiva ollut. Itse en ole suostunut koittamaan, koska se hiljaisuus <3


    Enni

    ReplyDelete
  9. Johanna, totta. Ja hyvä juoksutilannekin se on. Haa!

    Siina, minä kun niin ihailin pidättäytymistäsi sipsikupin äärellä. Itse en ehkä sanonut koko iltana muuta kuin rousk rousk. Terveisin moottoriturpa :D

    Jenni, minä olisin kuvailemassasi tapauksessa saanut vain viisi euroa! Pitää pyytää satasta joka kerrasta :D

    Nyt sentään lekuri heittäytyi tiukaksi ja tarkisti, ettei suvussa ole veritulppia esiintynyt. Arvostan tyypin työmoraalia. (Oikeasti.)

    Enni, olen itsekin kuullut sellaisista, mutta olen vastahakoinen ostamaan taas uutta laitetta - etenkin kun käyttötarve ei ole aivan selvä. Suostunko muka sitten käymään uimassa? Epäilenpä. Jos kohta vesijuoksuun se voisi toki sopia...

    (Ja sitten olisi synkronointiongelmia äänikirjan kanssa. Hmmm.)

    ReplyDelete