16 December, 2014

Täyskäsi

Olen tässä ajatellut, että jos vain suhtaudun jouluun niin, että vietän sen Kätilöopiston sairaalassa kohtutulehduksen kanssa, en ehkä ihan kauheasti pety.

Ja jos suhtaudun jouluun niin, muistan varmaan hankkia jostain taskumatin, johon lorotan glögiä, koska oikeesti saatana.

Tässä kävi niin, että mun piti perjantaina lääkitä itseäni Cytoteceilla. Mies oli kotona hoitamassa sekä kuumeista tytärtä että minua. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Perjantai-aamuna heräsin siihen, että mies oksentaa.

Suoritin pikaista laskutoimitusta ja tulin siihen tulokseen, että jos kietaisen cytot heti, ehdin kärvistellä ne alta pois ennen kuin vatsatauti löytää minutkin. Kävin koiran kanssa hakemassa kaupasta jaffaa ja tärräsin pahimman pois ennen lapsen heräämistä.

Tai kuvittelin tärränneeni. Iltapäivän vietin sitten sängyllä itkien, mahdollisesti jonkinasteiselle kaarelle taipuneena, kunnes jostain sumusta tajuntaani leijui, että Kättärillä oli käsketty soittaa jos en pärjää kipujen kanssa. Saatoin olla puhelimessa varsin vakuuttava, kun hoitaja kehoitti tilaamaan ambulanssin ja saapumaan paikalle.

Ennen kuin pääsimme vatsataudin heikentämän mieheni kanssa ottamaan painimatsia siitä, menenkö lasarettiin taksilla vai lanssilla*, kivut lakkasivat, plop, ja vuoto alkoi. Enkelikuoro lauloi ja ajattelin kiitollisna, että ehkä se oli sen arvoista.

Lauantaiaamuna alkoi olla jo aika selvää, että ei ollut, koska vuoto myös loppui aika nopeasti. Sentään kivuitta.

Sunnuntaina, suunnilleen kaksi minuuttia ja 14 sekuntia sen jälkeen, kun olimme varovaisesti diagnosoineet miehen oksentelun sittenkin ruokamyrkytykseksi, lapsi oksensi.

Minä pääsin kuitenkin lääkäriin, Kätilöopiston päivystyksen kautta, ja siellä selvisi, että todella, kaavinta on edessä. Torstaina.

Vatsatauti varmaan odottelee torstaihin, mutta onneksi sain lapselta sentään flunssan.

Uskotteko, jos kerron, että just nyt ei vaivaa vauvakuume?

(Niin, anteeksi vuodatus. Musta tuntuu, että oon välillä sellainen tunneoksennuksen vuo, että itseäkin inhottaa. Väsyttää vaan niin ja eniten väsyttää se, etten voi varmaan ensi vuosikymmenelläkään ajatella, että tää on nyt hoidettu. En uskalla. Kun ei tää näköjään ikinä ole.)

* Oma asenteeni toki oli, että ei kai tässä nyt millään ambulanssilla jos omin käsin pääsee taksitolpallekin raahautumaan.

46 comments:

  1. Hrr graah äh ja voih :( En edes viitsi toivottaa joulumieltä, koska tämän postauksen jälkeen se kuulostaisi vittuilulta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo. Kai se tästä. Joskus, jotenkin. Mutta olen tosi altis joulutingeltangelille tässä mielentilassa :D

      Delete
  2. Äh voi hitto sentään. Jos unohdat sen matin, laita viestiä niin tuon sellaisen. Ihan just sillä terävällä kun toivot. Koska ei saatana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Sen matin kiikuttaminen olisi kyllä ystävän teko!

      Delete
  3. Voi ei :( Voispa sanoa ja tehdä enemmän. Koittakaa jaksaa, voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Kyllä se tästä. Kai. Pohjimmiltani varmaan uskon siihen kuitenkin :)

      Delete
  4. Tämä on nyt jo niin typerää paskaa maailmalta, ettei moista soisi kellekään. Mutta kaikesta huolimatta, onneksi meillä on terveydenhuolto ja lopulta kaikki varmasti päättyy hyvin, vaikka sinne päästäkseen onkin näköjään tehtävä kohtuuton matka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No onhan tää. Tosin on kai odotettavissa, että selviän hengissä - se on kuitenkin aika siistiä.

      Mutta ens kerralla valitsen kaavinnan suoraan.

      Delete
  5. Voi peräsin. :( Ei tuollaista voisi uskoa todeksi , ellei tietäisi, että on se. Toivotan voimia kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo. En oikein enää itse tiedä, uskoisiko tätä kukaan, joka kuulisi alusta asti. No. Toivottavasti kohta voin kertoa juttua perästäpäin :D

      Kiitos!

      Delete
  6. No et kyllä näköjään helpolla pääse, huh ja äh. Vuodata ihmeessä, jos se auttaa edes hitusen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, tuntuu kyllä siltä, että homma olisi voinut iisimminkin mennä. Olen yrittänyt opetella rakastamaan kehoani, mutta kohtuuni mulla alkaa olla tiukka vihasuhde :D

      Kiitos!

      Delete
  7. Niin, anna tulla vaan. Ja this too shall pass, kuten sinä ihana kerran sanoit ja vaikka se ei siltä nyt näytä eikä siltä vaikuta, niin oletan sen edelleen olevan totta. Halaan täältä oikein kovasti ja mä hei asun lähellä ja voin lähteä tuomaan sulle jotain mitä vaan, mikä sattuisi edes vähän piristämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta tottahan se on. Kiitos kun muistutit. Olikin päässyt unohtumaan <3

      Halaus itsellesi! Ja kyllä mä kuitenkin silleen ihan toimintakykyinen olen, voin itse ostaa piristeitä. Ööö. Tonic-vettä :D

      Delete
  8. Voi vitsit miten teidän perhettä nyt koetellaan. Tsemiä kaikille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No riipiihän tämä. Haluaisin sanoa, että onneksi ei kukaan ole kuolemassa, mutta toisaalta suuresti rakastamani anestesiakaan ei ole ihan riskitön :D

      Ehkä jo ensi vuonna nauran tälle. Kolkosti. Ho. Ho. Ho.

      Kiitos!

      Delete
  9. Voi perse :-( Anteeksi, tuntuu vaan tosi pahalta lukea mita kaikkea joudut kaymaan lapi. En siis tarkoita etta tuntuu pahalta etta postaat aiheesta, painvastoin, hyva etta kirjoitat, vaan etta jotenkin tosi epareilua ja turhauttavaa tuollainen. Kun ei kai siina oikein voi nyt tehda muuta kuin odottaa etta homma saadaan paatokseen ja paranet taas. En mina nyt osaa mitaan jarkevaa sanoa, mutta toivottavasti voit paremmin pian. Ja onneksi aloitit niiden joululaulujen laulamisen jo lokakuussa niin ainakaan ne ei mene kokonaan ohi vaikka ei niin jouluinen olo olisikaan :) Jaksamista <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo. Onhan tää. Vaikka maailmankaikkeus nyt on vähän sellanen, epäreilu ja turhauttava. Mutta onneksi tosiaan olin kaukaa viisas ja läheltä hyvännäköinen ja aloitin ajoissa joululaulujen kanssa!

      Kiitos <3

      Delete
  10. Ei mulla taaskaan muuta kuin että tosi monta halausta. Ja että vähän Anun tapaan, kaikki tulee olemaan taas ihan ok sitten joskus ja jokainen minuutti on lähempänä sitä hetkeä. Tää kaikki on kyllä todella syvältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Oikeassa olet. Halauksia sinne kans!

      Delete
  11. Paskasaatana. Juon puolestasi sen taskumatin ja tulen sitten kättärille laulamaan. Ok?

    ReplyDelete
  12. Voi kirosana, sanattomaksi vetää. Maailmankaikkeus on nyt päättänyt läiskiä sua kaksin käsin. Toivottavasti homma torstain jälkeen (miten ihmeessä tuonnekin "pääsyä" pitää odottaa noin kauan??) normalisoituu nopeasti. Halaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, toivotaan. Tää välitila on ollut vistoa kun kroppa on oikeasti ollut jotenkin vähän kummallinen, mutta onneksi yksi toveri eilen muistutti, että kaavinnan jälkeen olo paranee nopeasti. Jaksan vielä uskoa siihen - kunhan vain sinne kaavintaan asti pääsen.

      Rutistus!

      Delete
  13. Voi Liina :( Paljon tsemppiä ja halauksia sinne <3 Ei se elämä tosiaan nyt päästä sua helpolla, mut mikä ei tapa niin vahvistaa (vaikka nyt ensin se vaan vituttaa...) Tämän lukemisen jälkeen omat pikkuongelmat tuntuu aika mitättömiltä - joten kiitos ainakin siitä ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä siitä :D Ja kyllähän ne omatkin jutut asettui mittakaavaan, kun äiti kertoi tutustaan, jonka elinaika lasketaan päivissä. Tunsin yhtäkkiä olevani kuitenkin aika onnekas. Olettaen, ettei tää tapa. Haha.

      <3

      Delete
  14. Ei oo todellista! :/
    Kohtuutonta, miten tiukasti kohtu pitää kiinni sisällöstään - ja että vielä muukin perhe on puolikuntoisena.
    Kaikki alapään ronkkimistilanteet on mulle aina olleet (ja varmasti jatkossakin ovat) sellasia, että jännittää tuleeko pieru eikä sellasen ajatuksen kanssa rentouduta. Joten jos riskinä on mahatauti ja ehkä sen löysentämä suolen sisältö, niin jeepä jee. (Toisaalta, se ois niille ihan oikein! Jos oisivat ryhtyneet kaavintaan heti, olisivat säästyneet ylimääräiseltä sotkulta!)

    Tsemppiä, toipumista kaikille, iso taskumatti ja jotain tunnetilaan sopivaa lukemista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta mutta! Kaavinnassa nukutetaan, ja anestesia - mä rakastan sitä. Tuskin maltan odottaa. Että on tässäkin pilvessä hopeareunus.

      Sitä en kyllä ymmärrä, miten helvetin omistushaluisen kohdun olen saanut synnyinlahjaksi. Eikö se nyt voi ymmärtää, että jos ei hyvällä niin sitten pahalla. (Lääkärikin sanoi jo, että sillä on aika tiukka ote.)

      Kiitos! Ja voit varmaan ymmärtää, kun menin sinne Kättärin päivystykseen kahden kirjan kanssa. (Onneksi. Toisen sainkin loppuun.)

      Delete
  15. Voi apua! Tiedätkö, mä jotenkin tykkään susta ihan hirveästi sun blogin perusteella ja tuntuu kyllä tosi kurjalta sun puolesta. Äh ja pöh. Kauheesti tsemppiä. Kyllä se jossain kohtaa on tämäkin ongelma ohitse. Siihen voi yrittää turvautua - ei mikään loputtomasti jatku.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi! Miten ihana kommentti! Jos kohta siitä tuli myös vähän paineita: toivottavasti me ei tavata ikinä, koska olisin takuulla ihan KAMALA pettymys.

      Mutta onneksi näitä paineita voi kasata toiseenkin suuntaan: mä pidän susta myös kovasti kommenttiesi perusteella. Niinpä tää oli erityisen ihana kommentti.

      Ja oikeassa olet. Kiitos!

      Delete
    2. Älä ny, mä oon miettinyt kuinka hupaisaa olisi törmätä apteekin hyllyjen välissä naamarasvaa valkkaamassa. Tulisin kyllä moikkaamaan. :D

      Delete
    3. Mä ilmoitan kun rasvapurkin pohja pilkottaa, niin voit pitää silmät auki - mutta älä pidätä hengitystä :D

      Delete
  16. Mä olen käynyt lukemassa jättämättä kommenttia (hyi minua), koska järkevät sanat näyttävät karttavan minua joka kerta. Joten jätän vain sydämen <3 ja toivon, ettei sun joulu kuitenkaan mene kokonaan Kättärillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myönnän, että salaa ehkä toivon sitä itsekin <3 Kiitos!

      Delete
  17. Aika sanattomana minäkin (prkl!)... Voimia sulle, Liina ♥

    ReplyDelete
  18. Siis huomenna torstaina? Pidän kyllä pottuvarpaatkin ristissä että menee hyvin ja mahdollisemman kivutta ja ylimääräisittä tauditta. Ja sitten viltti korville ja lohdukkeita niin että tulee pal-jon parempi olo. *hali*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä. Siis tänään juuri oli. I aten't dead, eli hyvin meni enkä edes oksentanut. Sain vielä kynytettyä antibioottireseptin joulureissulle niin, ettei ehkä tarvii hengata vuoden olennaisinta pyhäkautta sairaalassa.

      Hali itsellesi!

      Delete
  19. Sanani eivät riitä.

    Jahka sulla on paremmat jaksut ja teillä tartuttavuus ohi, tuutko käymään naapurikunnassa? Lapsen vois ottaa mukaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuun käymään! Älä pidätä hengitystä kuitenkaan, sain sen noron ja nyt nousi kuume. Tälle ei voi kuin nauraa :D

      Delete
  20. Ei hyväntähen. Ei voi olla todellista.

    Onneksi se kaavinta meni hyvin.

    Ei hemmetti, vetää kyllä vähän sanattomaksi.

    Toivottavasti nyt on parempi olo <3

    Enni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Njaaaa, no, tää on tällasta vähän vaihtelevaa. Ts. en taida tervettä päivää enää tänä vuonna nähdä. No, voinpahan lintsata lapsen ulkoiluttamisesta.

      Kiitos <3 Kyllä mä edelleen uskon, että jään henkiin. Ihanaa joulua!

      Delete
  21. En mä osaa sanoa muuta kun että mun ajatukset on sun luona. Parempaa huomista toivoen.

    T. Se aiempi anonyymi, jolla myös keskenmeno

    ReplyDelete
  22. Fuck this shit! Nyt mennään niin pitkän kaavan mukaan hankalan kautta, että on kumma. Jallu on muuten tosi hyvää glögissä, kokeile!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt tuli mieleen, että olenkin pakastimessamme nähnyt Jallupullon. Hmmm. Kiitos vinkistä!

      Delete

Note: Only a member of this blog may post a comment.