10 February, 2015

Äiti on tyhmä

Ensiesitys näytelmälle "Äiti on tyhmä" nähtiin Herttoniemen teatterissa tänään. Yleisön kiihkeästi kaipaamia uusintaesityksiä on otettu iltaa myöten. Välillä käydään myönteisen puolella, eihän siitä näytelmälle saada draaman kaarta, että kaikki on vain synkkää.

Esitys sattuikin sopivasti päivälle, jolloin olo on muutenkin oikein monipuolisesti tyhmä.

Kävin silittelemässä kissaa. En ole oikein ikinä oppinut ymmärtämään kissojen päälle, kun saan niistä helposti jymäkän astmakohtauksen, mutta kun naapuri suhautti lomalle, oli pakko opetella. Ja kissa, sehän on kuin hassusti kuriseva koira, heti tuppaamassa syliin ja ruokaakin kerjäämässä.

Luulin, että ovat ihan toisenlaisia.

Olennaisinta oli kyllä, että kun yksi kappale katteja kiipeää syliin ja pontevasti vaatii tulla silitetyksi, sen tottelemisesta tulee hyvä mieli.

Pahastuisikohan naapuri jos menisin yöksi kissan viereen nukkumaan, lattialle vaikka?

4 comments:

  1. Täällä esikoinen uhkari lyövänsä jos en laita ipanapaa soimaan autossa ja siitä riemastuneena nuorempi hoki "äiti on tyhmää" loppumatkan. Että jos vaikka lohduttais. Mun mielestä taas lapset oli rasittavia ja raivostuttavia vitkuttelijoita. Että kai tää meni aika tasan sitten...

    Mä en kyl tykkää kissoista. Suhtautumiseni niihin oli neutraali kunnes eräällä kämppiksellä oli sellainen ja jouduin todella tutustumaan niihin. Ei sovi mulle. Mä haluun koiran.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tasan menee usein. Ja mullakin oli kyllä eilen pinna aika kireällä - en olis yhtään jaksanut kiukuttelua, eikä tietenkään todellakaan mitään muuta ollut tarjolla. (Ipana selittikin sitten toverinsa isälle päiväkodissa, että "minun äitini on ollut tänään todella kiukkuinen". Toverin isä näytti siltä, että symppaa MUA ja mä meinasin aikuismaisesti sihistä, että etpä ole itsekään mikään neiti aurinkoinen...)

      Mulla on joku fiksaatio pörheisiin otuksiin. Pitäisin varmaan hanpstereistakin jos olisi pakko. Mutta koiria tajuan parhaiten, muiden kanssa en viitsisi ehkä asua.

      Delete
  2. Joo, kyllä mäkin enemmän olen koiraihminen. Olen silti toisinaan yllättänyt itseni haaveilemasta ragdoll-kissasta. Mietin, kuinka miellyttävää olisi laiskoina sunnuntaiaamuina kääntää sen vieressä kylkeä ja jatkaa kaikessa rauhassa uniaan. Toisin kuin nykyisin, kun minut pakotetaan juoksentelemaan tyttökoirien pissojen perässä aikaan, jolloin kenenkään ei vielä kuuluisi olla hereillä... huoh...

    P.S. En mä usko, että naapuri siitä pahastuisi ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahaaa, vai juostaan teilläkin tyttökoirien pissojen perässä! Se on kyllä kumma kuinka kaikki ulkoisen säätilan ikävämmät puolet unohtuvat karvahanurilta kun vain saa nuuskia tyttökoiran pissaa!

      Mä voisin varmaan ottaakin kissan, jos en olisi niin juukelin allerginen. Ja se kissanhiekkaboksi, se on musta kyllä vähän visto :D

      Delete