02 February, 2015

Lentorata

Monet sanovat, että vanhemmuus kasvattaa ihmistä myös työelämän tarpeita ajatellen. Hänestä tulee yhtäkkiä logistinen ihme ja suuri diplomaatti. Pakko tunnustaa, etten ainakaan vielä koe olevani valmis minkään yrityksen logistiikkapäällikön hommiin, puhumattakaan kansainvälisten kriisien selvittelystä, mutta yhden selkeän taidon olen äitiyden myötä huomannut huimasti kehittyneen. Tämä taito on erilaisten liikeratojen salamannopea arviointi.

Meillä kävi viikonloppuna vieraita. Kun äidit joivat teetä keittiössä, keksivät tyttäret jotain järkyttävän hauskaa makuuhuoneessa. Olisi ehkä pitänyt tarkistaa tilanne, kun riemunkiljunta yltyi hurjaksi.

Makuuhuoneessa normaalitilanne on jotakuinkin tämä:







Nyt ehkä arvaatte, että ipanat olivat keksineet hypätä ikkunalaudalta sängylle. Punkka oli useamman loikan jäljiltä liikkunut eteenpäin niin, että kun menin tarkistamaan, mikä on niin riemukasta, tilanne oli tämä:




Ehdin kokea monenlaisia asioita muutaman sekunnin aikana.

  1. Yritin kätkeä haluni nauraa kippurassa
  2. Päätin, etten halua edes ajatella, mitä sängyn pohjalle moisesta seuraa. En ajattele en ajattele tralalalalaa.
  3. Ekstrapoloin pikaisesti, mitä seuraa, jos leikki jatkuu. Päätelmäni mukaan seuraisi tämä: 


Homma loppui siihen. Ja sitä paitsi meidän piti lähteä teatteriin, että siksikin piti keskeyttää tämä huimailu.

Rakas Internet, miten voin hyödyntää uutta taitoani työelämässä?

10 comments:

  1. Luulisi, että maailmalta löytyy joitain disaster prevention -firmoja. Sinne vaan CV:tä menemään ;) Kaaviokin on muuten huippuhieno!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, ensimmäinen ajatukseni oli tykinkäyttäjä keskiaikaiseen sotaan, mutta voi olla, että vakansseissa ei ole runsaudenpulaa :(

      Kiitos!

      Delete
  2. Kaavio on todella tyylikäs! Titteli voisi olla riskianalyytikko? Mun ongelma on, että toiveajattelu liian usein voittaa riskianalyysin. Sitten huudan itsensä satuttaneelle lapselle, kun se ei lukenut mun ajatuksiani siitä, miten ihan kohta käy huonosti ja nythän se sitten nähtiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kuulostaa hyvältä titteliltä. En vain tiedä, kykenenkö arvioimaan muunlaisia riskejä :D

      Mulla ei toiveajattelu yleensä voita, mutta inertia sen sijaan päihittää. Nyttenkikö viime viikolla skidi hyppäsi vessanpöntöltä märälle lattialle, en vain ehtinyt tehdä tai sanoa mitään estääkseni a) hypyn ja b) hyppyä seuranneen liukastumisen. Onneksi ipanoidi osasi kaatua fiksusti, ensin pyllylleen ja siitä vasta kolautti päänsä o_0

      Delete
  3. Hmmm. Jäin pohtimaan äitiyden tuomia työelämätaitoja. Että onko niitä. Yhden keksin: minä osaan tätä nykyä priorisoida. Ihan tosi, ennen lapsia kuvittelin sen tarkoittavan sitä, että valitsen _missä_järjestyksessä_ teen asiat. Nyt tiedän sen tarkoittavan sitä, että on valittava mitä teen ja mitä jätän tekemättä.

    Jotkut saattavat oppia tämän ihan ilman lisääntymistäkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei toi on muuten aika hyvä. Olenkohan itse oppinut sen? Ehkä siihen vaadittaisin vielä lisää lapsia, mä taidan yhä kuvitella ehtiväni tehdä kaiken. Paitsi ikkunoidenpesun. Yh.

      Että eivät sitä näemmä kaikki silti opi.

      Delete
  4. Kyllä on sinulle paikka työelämässä myös hurjan hienojen kaavioiden tekijänä. Vaikka fysiikan kirjoihin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi! Ois ihanaa tehdä liikeratakuvia fyssankirjoihin! Laittaisin momenttinuolia joka suuntaan kostoksi fysiikalle! HAHAHAHAA!

      Delete
  5. Peesaan Linneaa. Tuota taitoa voisi myös soveltaa muidenkin alojen kaaviohin... Markkinoinnin ja johtamisen ainakin. Tuli myös mieleen aamulla lukemani kolumni (jos joku nyt pääsee maksumuurin läpi siihen kiinni :D) http://www.hs.fi/tyoelama/a1423807109534

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtava kolumni :D Huutonauroin! Sit vähän itketti kun ajattelin kaikkia työpaikan kalvosulkeisia. Ehkä mä kaavioitsen niihin jonkin bingon.

      Mutta hyvä tietää, että minulla on tarjolla ura kaavioiden piirustajana, jos kyllästyn piirtämään käyttöliittymiä!

      Delete