23 April, 2018

Koirauutisia vuh vuh

No eikä ole. Siis uutisia.

Mutta on asia, jota mietin nykyisin aina aamulenkillä. Internetin koiravideo nimittäin kertoi minulle syyn siihen, miksi koira katsoo omistajaansa kakatessaan: se tietysti olettaa, että lauman jäsen tarkkailee ympäristöä uhkien varalta. Kyykyssä äheltäminen kun tuppaa olemaan vähän riskaabeli asento avarassa luonnossa.

Piski siis katsoo omistajaa nähdäkseen, näkeekö omistaja saalistajia.

No tietysti sitten heti muistin, miten koira katsoi minua pennumpana kakatessaan. Se oli eri söpöä, joten tein kuten kuka tahansa vastuullinen koiranomistaja ja katsoin otusta takaisin.

Nykyisin koira ei enää katso minua käydessään kakalla. Se pälyilee itse uhkia, koska eukosta narun toisessa päässä ei ilmeisesti ole mihinkään hyödylliseen. Tunnen pettäneeni koiran, ja se tuntuu kauhealta.

Haluaisin ajatella, että seuraavan kanssa paremmin, mutta seuraavaa ei tule.

Eikä toivottavasti kysymystäkään seuraavasta, ei pitkään aikaan, vaikka juuri Facebookista huomasin, että erään tutun koira oli juuri kuollut. (Päästetty menemään, lähtenyt sateenkaarisillalle, mitä näitä nyt on. Kuollut kuin kuollut.) Olimme menetyksen kokeneen koiranomistajattaren kanssa toveruksia lähinnä siksi, että koiramme ovat lähes päivälleen samanikäiset, joten hieman hätkähdin.

(Nyt tietysti kuvittelette, että ryntäsin ei-ystävöimään hänet sosiaalisista verkostoistani, mutta olette väärässä.)

Varmaan vähän sama juttu kuin se, kun itseäni muutamia vuosisatoja vanhemmat ihmiset kertovat, miten hätkähdyttävältä tuntuu kun ikätovereita alkaa kuolla ympäriltä, mutta laimennettuna.

Koiran kanssa kaikenlaiset asiat saa kokea jo valmiiksi, mutta vähän laimennettuna.

4 comments:

  1. "Koiran kanssa kaikenlaiset asiat saa kokea jo valmiiksi, mutta vähän laimennettuna."

    Harvinaisen totta. Ähisin taannoin koiranpentuasioitani ja käly totesi siihen, että kuulostaa aikalailla samalta kuin taaperon kanssa eläminen. Koira puree ja juoksee kovempaa, mutta sen suurempia eroja ei juuri löydetty.

    Vanhan koiran kuolema tai lopettamispäätös voi olla minusta samalla tavalla armollista ja haikeaa kuin tosi vanhan ihmisen. Mutta samalla tavalla ennen aikojaan menehtynyt tai sairastunut koira riipaisee sydäntä.

    Toivon teidän terrierille vielä monia virkeitä vuosia!

    Ja muistutan, että sen koiranpennun kanssa on niin paljon muutakin mielessä, että tuskin olisit muistanut olla tuijottamaan ähistelyä, vaikka olisit silloin jo tuon tiennytkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, olette oikeassa kälysi kanssa. Mutta olen myös huomannut, että neuvolan terveydenhoitajat katsovat kieroon, jos selittää, että tavallaanhan koira ja vauva ovat vähän sama asia.

      Minä toivoisin meidän piskille moniaita leppoisia vuosia, mutta jos nyt toivotaan molemmat ja katsotaan, mihin se riittää :D

      (Ja olet tietenkin oikeassa. Sitä paitsi pennut ovat söpöjä, niitä pitääkin tuijotella.)

      Delete
  2. Olen hieman järkyttynyt.

    Kukaan ei kertonut minulle tästä comebackista.
    Olet toinen lempibloggaajistani, joka pitkän radiohiljaisuuden jälkeen palaa aalloille. Toinen sentään tajusi laittaa yksityisviestin aiheesta. (Olen tällainen ihminen, joka loukkaantuu jos häntä ei ajatella joka käänteessä eikä hän ole informaation ensisijainen vastaanottaja.)

    Koirien omistaminen on silkkaa hulluutta. Sanon tämän samalla kun eräs nimeltämainitseman olento roikkuu naskaleillaan isovarpaassani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa! Mutta mä en jotenkin mitenkään kyennyt ajattelemaan, että juuri ketään kiinnostaisi. Syytä aivokemiaani, se on vähän mitä on. Mutta ihanaa, että sua kuitenkin kiinnostaa <3

      Etenkin terrierin omistaminen on silkkaa hulluutta, sanon. Ei sillä, että teillä sellaista olisi. Mäyräkoiran vaatteissa. Mutta jotenkin kuulostaa hyvin tutulta.

      Delete