Juuri, kun luulitte: juoksupostausten kosto

No niin, käsi ylös! Kuinka moni on odottanut hurmioituneiden juoksupostausten paluuta! NOH?

Koska minä ja juoksu, me olemme löytäneet toisemme uudestaan ja heittäytyneet taas intohimoiseen suhteeseen. Tää on musta erityisen hassua, sillä eihän tuolla nyt varsinaisesti ole mitenkään erityisen kiva juoksukeli: on todella liukasta ja aika usein myös tuulee niin, että hyvä kun eteenpäin pääsee (paitsi viime sunnuntaina, jolloin kompensoin kelin erinomaisuutta kaatumalla selälleni ja loukkaamalla pahasti arvokkuuteni*) mutta ei voi mitään. Nyt on selkeesti joku juoksuaika.

(Asiaan erityisesti liittymättä haluan tässä välissä kertoa, että intiaaninimeni on Hän, Joka Nauraa Omille Vitseilleen.)

(Senkin voin kertoa, että piskimme ottaa käsitteen "juoksuaika" kirjaimellisesti ja roikkuu juoksutrikoideni lahkeessa aina, kun yritän päästä ulos. Mikä helvetti sitä vaivaa? Tämä liittyy vain juoksulenkkeihin.)

En ole ottanut etenkään iltalenkkiohjelmaan vielä kauhean pitkiä kipaisuja, sillä yritän muistaa viime keväältä, että juoksukuntoa ei voi pakottaa. Ehkä siinä onkin sukseeni salaisuus - tulen ihan joka lenkiltä melkein ilosta hihittäen takaisin. Myös siltä pidemmältä kaatuilulenkiltä. Ja mikä hämmentävämpää, olen lähtenyt lenkille innoissani - useinhan koko homma on alussa melkoista pakottautumista eikä kiitosta välttämättä tule ennen kuin koko typerän urheilun saa lopettaa. (Oikeassa siis olet, Kukkavarvas, ei se tosiaankaan ole aina kivaa.)

Aloin jo varovasti visioida kaikenlaisia juoksutapahtumia, joihin aion osallistua. Viime keväästä viisastuin kyllä senkin verran, että vastaisuudessa ilmoittaudun tapahtumiin vasta edellisenä päivänä. Mutta nyt joka tapauksessa tuntuu siltä, että voisin kipaista ainakin Naisten kympin ja jos siellä on hauskaa (ja kelläpä väkijoukoista ahdistuvalla introvertilla ei olisi hauskaa 30 000 muun pinkojan seurassa) ja juoksu sujuu kevään mittaan muutenkin hyvin, ehkä voisin kokeilla puolikastakin. Mutta jos kokeilen puolikasta, menen Helsinki Half Marathonille enkä City Runiin. (HHM-reitti on kuulemma helpompi. Minä kyllä menen siitä, missä aita on mahdollisimman matala, ja jos ei ole matala, potkin sitä.)

Tämä on muuten ihan megalomaaninen miinus mitä näihin viime aikojen vauvapohdintoihin tulee. Lenkillä on ollut niin hauskaa, että ajatuskin kroppansa luovuttamisesta jälleen inkubaattorikäyttöön tuntuu yllättävän ärsyttävältä. (Nyt ei ole sitten mitään pakkoa heittäytyä vitsikkääksi, maailmankaikkeus.)


* Ahterini on onneksi sen verran ansiokkaasti pehmustettu, että muita vammoja ei päässyt syntymään.

#UMK15 karsinta 2

No terve UMK. Tanssijanne vaikuttavat päteviltä, lisää niitä.

UMK Bingo! Olen sanaton, mutta diggaan esimerkkitarjonnasta. Etenkin hanurista. Ei kun harmonikasta.

Rakel Liekki hämmentää mua EDELLEEN. Välillä ihan järkyttävän luonteva juontajamimmi muuttuu välillä ihan tolkuttomaksi pökkelöksi.

Mutta nyt sitten päästetään Siru kulkemaan kulisseihin.

--

1 Siru - mua tää nyt ei oikein lämmitä. Apua. En tiedä, mitä sanoa. Biisi ei oo mulle enkä riemastu lavashowsta. Tosin jos siis avokonttorimme radiossa alkaa tulevina kuukausina pläigätä tämä Mustelmat, en välttämättä yritä avata ranteitani hampailla - mikä onkin joskus ollut lähellä.

--

2 Shava - pakko rakastaa: Shavan jäseniksi synnytään. Ja Shavan jäseniksi jälleensynnytään. Suhtaudun näihin nyt jotenkin etkoja myönteisemmin, koska on sellainen olo, että olis kiva päästä bollywood-tunnille. Tai dance hall reggaeen. Mutta katotaan nyt vielä esitys.

No siitä ei voinut tulla KUIN HYVÄLLE TUULELLE! En nyt vieläkään osta biisiä, mutta lavalla oli melko riemastuttavaa menoa. Olenko muuten sanonut, että toi tanssiryhmä rokkaa?

--

3 Otto Ivar otti heti jonkun Euroviisubingohomman haltuun. Vähän tässä on kyllä yskimistä Shavan jälkeen - biisi ei oikein täytä lavaa, mutta yleisö sentään on ihan villinä. Sohvan toinen laita jotenkin tsäksättää tälle ärtyneenä, ilmeisesti ei tee vaikutusta sielläkään.

--

4 Eeverest. Meikä on ollut täällä silleen, että mikä vitun eedeeäm, että eikö sähköistä tanssimusaa ole ollut olemassa vaikka kuinka helvetin kauan, miksen tajua, mitä nyt taas, mutta nyt sit puoliso tuosta valisti, että teknoa sanotaan nykyään EDM:ksi ja se on nyt sit parasta mitä markkinoille on tullut glitterkynsilakkojen jälkeen.

JAA SE BIISI. En tykkää teknosta-by-any-other name, mutta enpä nyt saa biisistä paljon selvääkään. Esitys jää aika hentoiseksi vaikka laulajalla on kaunis ääni.

--

5 Opera Skaala - Tää on ihan järjetön konsepti, joten siitä on tietenkin pakko pitää. Olin vähän huolissani, miten tää toimii lavalla - näillä oli selkeesti paras video - mutta täähän on selkeesti ihan mahtava tää showkin. Parhaasta päästä tänään.

Jotenkin kyllä diggaan siitä, että oopperaa tuodaan nykyaikaan, ja jos se tehdään niin tuskin sitä nyt paremmin vois tehdä kuin viskaamalla pussillista glitteriä Herttakuningattaren niskaan ja lykkäämällä mimmi lavalle.

--

6 - Jouni Aslak. Tää saa pisteitä lähinnä siitä, että taustatanssikööri on otettu messiin. Biisi ei puhuttele, mutta lavalla kaikki on mietitty, alkaen siitä että mukaan on otettu hyvä rumpali ja paha rumpali.

--

Haastattelut ylsivät juuri ihan uudelle sfäärille kökköydessä.

--

Väliaikanumeron koko pointti oli selvästi lähinnä esitellä Krista Siegfridsin pyllyä, ja, no niin, mikäs siinä, kelpaahan sitä esitellä.

--

Jatkoon SHAVA! Jes!
Toisena finaaliin pääsee Opera Skaala! Oikeasti! Suomi vois pitää Euroviisut tänä vuonna IHAN YKSIN, koska kaikelle tälle järjettömyydelle ei voi löytyä enää mitään vastinetta muualta. Täällä myös epäiltiin, että näillä jatkoonmenijöillä äänestäjiä ei ihan kauheasti ole.
Kolmantena finaaliin Jouni Aslak. Plääh.

Äänestyksen tuotto, 37 euroa, lahjoitetaan sitten lyhentämättömänä Nenäpäiväkeräykselle! Muistakaa äänestää!

The jury is still out

Tässä on sitten joulun ollut ihan mukavasti aikaa mietiskellä, että oisko se toinen vauva hyvä vai ihan tosi hyvä idea. Raati - edes pääni sisällä - ei ole päässyt vielä mihinkään lopputulokseen. Erilaisia näkökantoja on esitetty.

Yksi ryhmittymä vaatii vauvaa heti, koska ne ovat ihania, tuoksuvat hyvältä ja ovat erityisen suloisia hamutessaan ruokaa. Sitä paitsi imettäminen on näiden mielestä hauskaa; tältä ryhmittymältä vie hieman uskottavuutta se, että nämä sekopäät kuvittelevat haluavansa kokea synnytyksen uudestaan. Jos se vaikka olisi nyt erilaista.

Toinen jaosto on usein myönteinen, koska meillä on tosi kiva perhe ja lapsi, joka on jo maailmaan saatettu, oli ihan parhaita ideoitamme. Tämän jaoston kanta kuitenkin muuttuu heti jos perheessä vaikka riidellään - ja meillähän ei mistään pikkuasioista riidellä, sillä kun minä olen mukana, kaikesta tulee isoa by default. Joka tapauksessa tämä jakomielitautinen sakki muuttaa kantaansa kuudesti päivässä.

Yksi sakki on sitten silleen, että ei todellakaan mitään vauvoja, kun yksi on saatu vaipoista ulos ja ilmaisemaan omia mieltymyksiään ruoan suhteen. Sitä paitsi vauvoja pitää pitää sylissä, eikä silloin voi kutimoida, ettei tökkää niitä puikolla silmään. Ja jos vauvaa ei tule, voitais lähteä vaikka pitkälle lomalle jonnekin kauas. Teknisesti ottaen toki sinne voisi mennä vauvankin kanssa, mutta se, mikä ehkä teoriassa on jollekin mahdollista ei todellakaan tule tapahtumaan minulle.

Aika iso koulukunta on sitten silleen, että tulee jos tulee, mutta asiasta ei tehdä minkäänlaista projektia.

Pään ulkopuolelta jotain mutinaa kuuluu välillä sukusolujen toiselta luovuttajalta, joka on sitä mieltä, että jos tulee vielä yksikin keskenmeno, saa kyllä piisata. Tästä satumme olemaan samaa mieltä: edes se osa minusta, joka haluaa vauvan ihan tosissaan ei halua sitä millä hinnalla hyvänsä. Ja se odottelu-vitkuttelu-labrakäynti-puhelinneuvottelu-Kättäri-Cytotec-päivystys-kaavinta -rundi on liikaa. Voi olla, että mun on pakko käydä se vielä joskus läpi, mutten silti suostu siihen kuin tasan kerran.

Lopputulema tästä kaikesta pääni sisäisestä älämölöstä on siis, että ken elää, hän näkee.

Mutta ehkä se on ihan hyvä niin.

Äiti on tyhmä

Ensiesitys näytelmälle "Äiti on tyhmä" nähtiin Herttoniemen teatterissa tänään. Yleisön kiihkeästi kaipaamia uusintaesityksiä on otettu iltaa myöten. Välillä käydään myönteisen puolella, eihän siitä näytelmälle saada draaman kaarta, että kaikki on vain synkkää.

Esitys sattuikin sopivasti päivälle, jolloin olo on muutenkin oikein monipuolisesti tyhmä.

Kävin silittelemässä kissaa. En ole oikein ikinä oppinut ymmärtämään kissojen päälle, kun saan niistä helposti jymäkän astmakohtauksen, mutta kun naapuri suhautti lomalle, oli pakko opetella. Ja kissa, sehän on kuin hassusti kuriseva koira, heti tuppaamassa syliin ja ruokaakin kerjäämässä.

Luulin, että ovat ihan toisenlaisia.

Olennaisinta oli kyllä, että kun yksi kappale katteja kiipeää syliin ja pontevasti vaatii tulla silitetyksi, sen tottelemisesta tulee hyvä mieli.

Pahastuisikohan naapuri jos menisin yöksi kissan viereen nukkumaan, lattialle vaikka?

Note to self: osta miesfarkut

Kävimme tässä Circuksessa, katsomassa Mark Lanegania. En ole lapseni syntymän jälkeen tainnut muuta olla katsomassakaan. Paitsi Leonard Cohenia. Ja Nick Cavea. Hyvä on, olen käynyt katsomassa kaikkia kaupungissani esiintyneitä mörisijöitä.

Ennen keikkaa mies osti kaksi kaljaa, koska hänellä on sellainen teoria, että Circuksessa pitää heti ostaa niin paljon juotavaa kuin jaksaa kantaa - tiskille ei toista kertaa tule pääsemään ilman tunnin jonoa.

(Minusta se on vähän pöljä idea, mutta olkoon.)

No sitten nojailin miksauspöydän aitaan nonchalantisti kuin kävisin kuulemassa rokkia viikottain, tyhjä lasi käsissäni, kun tunsin yhtäkkiä puolisoni molemmat käpälät vyötärölläni. Kiinnostuin heti: tiedätte varmasti, mitä sellainen tarkoittaa?

Aivan. Se tarkoittaa, että hän on saanut kaljapullonsa lykättyä jonnekin. Ja minulla oli yhä lasi käsissäni.

"Missä ne sun pullot on?" tivasin.
"Takataskussa!" kuului iloinen vastaus.
"Takataskussa?"
"Niin. Vasemmassa takataskussa", tarkensi puoliso.

Kopeloin. Totta puhui. Kaksi kaljapulloa mahtui vasempaan takataskuun.

Naisvaatteissa on kyllä jotain vikaa.

#UMK15 - liveish

Syistä, joihin en nyt tarkemmin välitä mennä, pääsin katsomaan ensimmäistä UMK-alkuerää kun kolmatta tai neljättä artistia esiteltiin. Pihka ja myrsky tjsp kikattelivat kulisseissa kulkiessaan lähes uskottavasti, ja samalla selvisi syy turvonneelle lähetysajalle.

(Sivumennen sanoen katsoin kyllä UMK-etkot viikko sitten ja voinkin nyt julistaa skabojen tämänvuotiseksi voittajaksi etkojuontaja Aino Töllisen, joka oli niin mahtava, että pieksee takuulla kenet tahansa riippumatta siitä, miten mahtavia esityksiä vielä on tulossa. Valitettavasti muuta mahtavaa ei ole tulossa.)

Ai mutta se Pihka ja myrsky! Ohi meni kun kirjoitin tätä kännykällä.

----

Norlan El Misinario oli ihan sympaattinen ilmestys, koska olen ihan tosi helposti ostettavissa dancehallista muistuttavilla rytmeillä TAI millä tahansa viittauksilla Dance-ohjelmaan, ja tässä nyt oli molempia.

Tauko, kahvia ja pullaa ja Rakel Liekki haastattelemassa ihmisiä green roomissa kuin Euroviisuissa ikään. Tässä uudessa ohjelmakonseptissa on jotain, josta en saa kiinni. Edellisen lausunnon voi lukea sillä tavalla, etten tykkää, mutta voi toki olla, että olen vain tylsä ja muutosvastarintainen.

---

Illan viimeinen esiintyjä ei kuulemma esittelyjä kaipaa. Olin ihan, että en varmaan ole sit ikinä kuullutkaan, mutta kyllä, minäkin olen kuullut Pertti Kurikan nimipäivistä.

Pakko myöntää, etten ehkä itse biisistä ole ollut niin innoissani, paitsi että se on punkia, johon suhteeni on vähän samanlainen kuin dancehalliin (sillä merkittävällä poikkeuksella, että dancehallin suhteen olen täysin kyvytön sanomaan, mikä on hyvää, mikä huonoa ja mistä edes itse pidän), mutta tänään kuuntelin sen vähän isommalla korvalla ja rupesin miettimään, noin niinku oikeesti, että jos nyt on kehitysvammainen mutta aikuinen punkkari niin saako sit ikinä vetää lärvejä vai onko pakko olla streittari vaikka ei haluaiskaan.

Ei sillä, että kenellekään lärvien vetäminen suositeltavaa olisi.

---

Väliaika, jossa oli hyvä tanssishöy. Voitasko muuttaa koko kisa vaikka ööö eeeh Dancen kostoksi?

Ensimmäinen jatkoonmenijä on Satin Circus. Tuolta virtuaalikisakatsomostani esitettiin kysymys, että miksi nämä partahipsterit laulavat Rihannaa, mikä oli hyvä tiivistys. Silti! Partakarvan mitalla jatkoon.

(Ja jos tää jännitystikitys ei kohta lopu, sen viimeinenkin teho on käytetty jo ensi viikolla ja UMK-finaaliin tarvitaan jotain oikeasti jännää. Kuten keinotekoisen odotuksen poisto. Se olisikin oikeasti varmaan jo säikäyttävää.)

Toisena jatkoon Pertti Kurikan nimipäivät. Ei yllätyksiä, hyväksyn.

Kolmantena jatkoon Norlan El Misionario. EN EHKÄ KESTÄ! Tää kirvoitti paikallaolevasta kisastudiosta iloisen kikatuksen. Tulin jotenkin hyvälle tuulelle.


Ensi viikkoon. Ehkä.

Lentorata

Monet sanovat, että vanhemmuus kasvattaa ihmistä myös työelämän tarpeita ajatellen. Hänestä tulee yhtäkkiä logistinen ihme ja suuri diplomaatti. Pakko tunnustaa, etten ainakaan vielä koe olevani valmis minkään yrityksen logistiikkapäällikön hommiin, puhumattakaan kansainvälisten kriisien selvittelystä, mutta yhden selkeän taidon olen äitiyden myötä huomannut huimasti kehittyneen. Tämä taito on erilaisten liikeratojen salamannopea arviointi.

Meillä kävi viikonloppuna vieraita. Kun äidit joivat teetä keittiössä, keksivät tyttäret jotain järkyttävän hauskaa makuuhuoneessa. Olisi ehkä pitänyt tarkistaa tilanne, kun riemunkiljunta yltyi hurjaksi.

Makuuhuoneessa normaalitilanne on jotakuinkin tämä:

Nyt ehkä arvaatte, että ipanat olivat keksineet hypätä ikkunalaudalta sängylle. Punkka oli useamman loikan jäljiltä liikkunut eteenpäin niin, että kun menin tarkistamaan, mikä on niin riemukasta, tilanne oli tämä:

Ehdin kokea monenlaisia asioita muutaman sekunnin aikana.

1. Yritin kätkeä haluni nauraa kippurassa
2. Päätin, etten halua edes ajatella, mitä sängyn pohjalle moisesta seuraa. En ajattele en ajattele tralalalalaa.
3. Ekstrapoloin pikaisesti, mitä seuraa, jos leikki jatkuu. Päätelmäni mukaan seuraisi tämä: 

Homma loppui siihen. Ja sitä paitsi meidän piti lähteä teatteriin, että siksikin piti keskeyttää tämä huimailu.

Rakas Internet, miten voin hyödyntää uutta taitoani työelämässä?