Oletteko törmänneet Helsingissä toukokuussa tapahtuvaan Kevätsiivous-tapahtuman tiedotukseen? Idea on muuttaa koko kaupunki kirpputoriksi.
Minä olen törmännyt, ja minusta se on vähän karmiva tapahtuma.
Ei sillä, etteikö hommalla olisi oikein kaunis tausta-ajatus. Ongelma valitettavasti ei kuitenkaan ole nurkkien täysinäisyys vaan liiallinen ostaminen. Ja ostaminen kirpputorilta pyörittää jossain määrin niitä samoja kulutuksen rattaita kuin ostaminen uutena. Siinähän vain antaa toisille tilaisuuden hankkiutua omasta syyllisyydentunteestaan eroon kätevästi!
Eikä siinäkään sinänsä mitään. Jos tarvitsee, niin yleensä on parempi ostaa käytettyä kuin uutta, se on selviö. Jos siinä joku syyllisyydentunteestaan eroon pääsee, niin sen parempi.
Mutta silti. Joku koko hommassa on vain niin pelottavaa. Kuvitelkaa: kaikki me roudaamme tarpeettomat tavaramme ulos nurmikolle. Naapurin kanssaostosongelmainen pelastaa meidät liialta roinalta, ja me vuorostamme pelastamme vähän naapuria ja ostamme jotain, mitä emme ehkä ihan tarkalleen ottaen tarvitse - mutta nythän on tilaakin! Ja halpakin se on!
Ökykulutuksesta ei oikein tee millään tavalla parempaa se, että a) säännöllisesti myy harhaostoksensa kirpparilla tai b) ostaa lähinnä tai ainoastaan kirppareilta. Jos ostaa, vaikkei tarvitse, on ongelmissa.
Välillä tuntuu, että kirpputorien sijaan meidät kaikki kerskakulutukseen syyllistyvät tulisi tuomita elämään ikuisesti ostostemme kanssa. Kaikkien niiden. Mitään ei saisi heittää pois ennen kuin se on puolueettoman raadin loppuunkäytetyksi arvioima. Raati myös antaisi luvan siirtää käyttökelvottomiksi kulahtaneet vaatteet siivousrättitarkoitukseen. Liika ruoka taas tulisi syödä ennen kuin se pilaantuu - tai sen jälkeen. Mitä pikemmin safkan syö, sen paremmin se luultavasti menee alas - ja pari kertaa kun homeista leipää syö, ostaa luultavasti vain tarpeeseensa.
Eihän se vaan voi olla mikään ratkaisu, että jatkuvasti ulkoistaa oman ongelmallisen ostokäyttäytymisensä seuraukset muille?
Minä olen törmännyt, ja minusta se on vähän karmiva tapahtuma.
Ei sillä, etteikö hommalla olisi oikein kaunis tausta-ajatus. Ongelma valitettavasti ei kuitenkaan ole nurkkien täysinäisyys vaan liiallinen ostaminen. Ja ostaminen kirpputorilta pyörittää jossain määrin niitä samoja kulutuksen rattaita kuin ostaminen uutena. Siinähän vain antaa toisille tilaisuuden hankkiutua omasta syyllisyydentunteestaan eroon kätevästi!
Eikä siinäkään sinänsä mitään. Jos tarvitsee, niin yleensä on parempi ostaa käytettyä kuin uutta, se on selviö. Jos siinä joku syyllisyydentunteestaan eroon pääsee, niin sen parempi.
Mutta silti. Joku koko hommassa on vain niin pelottavaa. Kuvitelkaa: kaikki me roudaamme tarpeettomat tavaramme ulos nurmikolle. Naapurin kanssaostosongelmainen pelastaa meidät liialta roinalta, ja me vuorostamme pelastamme vähän naapuria ja ostamme jotain, mitä emme ehkä ihan tarkalleen ottaen tarvitse - mutta nythän on tilaakin! Ja halpakin se on!
Ökykulutuksesta ei oikein tee millään tavalla parempaa se, että a) säännöllisesti myy harhaostoksensa kirpparilla tai b) ostaa lähinnä tai ainoastaan kirppareilta. Jos ostaa, vaikkei tarvitse, on ongelmissa.
Välillä tuntuu, että kirpputorien sijaan meidät kaikki kerskakulutukseen syyllistyvät tulisi tuomita elämään ikuisesti ostostemme kanssa. Kaikkien niiden. Mitään ei saisi heittää pois ennen kuin se on puolueettoman raadin loppuunkäytetyksi arvioima. Raati myös antaisi luvan siirtää käyttökelvottomiksi kulahtaneet vaatteet siivousrättitarkoitukseen. Liika ruoka taas tulisi syödä ennen kuin se pilaantuu - tai sen jälkeen. Mitä pikemmin safkan syö, sen paremmin se luultavasti menee alas - ja pari kertaa kun homeista leipää syö, ostaa luultavasti vain tarpeeseensa.
Eihän se vaan voi olla mikään ratkaisu, että jatkuvasti ulkoistaa oman ongelmallisen ostokäyttäytymisensä seuraukset muille?
Aamen!
ReplyDelete:D Kiitos!
DeleteAh, tuo on kyllä niin totta. Useinhan se menee niin, että tyhjentämällä vaatekaappinsa kirpparille (tai pelastusarmeijan boksiin) saa luvan ostaa uutta tilalle.
ReplyDeleteMinä olen yrittänyt kulutuksen vähentämiseksi taktiikkaa, että ostaisin kalliimpaa. Sitä pitäisi parempana ja arvostaisi enemmän. Valitettavasti pihiyteni estää suuremmin toteuttamasta tätä ideologiaa. Silti ylpeilen, että ostospäiväkirjassani on tälle vuodelle merkitty vain yksi tapahtuma (jolloin ostin kyllä useamman vaatteen). Ja käytän vaatteeni loppuun - tosin halpiksilla siinä ei usein mene kuin pari vuotta...
Mulla on vähän sama - pyrin muka ostamaan kalliimpaa, mutta sitten en pihiyttäni raaski kuitenkaan. Enkä sitten osta mitään (paitsi lankaa). Mikä toki on erityisen ekologista sekin. Taloudellisesta nyt puhumattakaan. Tällä hetkellä näillä äitiyspäivärahoilla ei kyllä mitään designia ostella.
DeleteOlen pitkän pohtimisen jälkeen päättänyt tehdä päätöksen myydä suurimman osan turhista vaatteistani (ne, joita on tullut ostettua hetken mielijohteesta, ne joihin en "vielä" mahdu yms.) kirpputorilla pois. Kalastajan vaimon blogista sain inspiraation tallettaa rahat "vaatetilille" ja sieltä sitten ostaa joskus kun olen taas jossain normaalissa koossa itselleni suppean mutta moniulotteisen garderoobin.
ReplyDeleteSeuraavaksi jään pohtimaan, miten tämän onnistuisi toteuttamaan muun kodin krääsän kohdalla. Eihän se kovin ekologista ole, tosin noiden tuotteiden kohdalla aion kyllä ostaa käytettyä enkä uutta joten tavara kiertäköön.
Ymmärrän kyllä tuon kierrättämisen ekologisen hankaluuden pointin. Siihenpä olen itsekin sortunut. Toivottavasti tietoisuus tästä kasvaisi kansalaistemme keskuudessa:)
Ei muuten ollenkaan pöllömpi idea tuo vaatetili! Tykkään. Hitto, pitäisi itsekin tehdä noin - mä oon tähän asti ulkoistanut turhat vaatteeni UFFille. Tai johonkin vastaavaan. Laiskuuttani tietysti. Kodin krääsän kanssa on vielä helpompaa, kun inhoan kaikenlaista sisustamista - käytän kaiken loppuun ihan vain siksi, etten todellakaan halua miettiä mitään vaihtoehtoja :D
DeleteMä luulen myös, että tärkeintä yleisesti ottaen olisi miettiä omaa kuluttamistaan eikä vain oikeuttaa tuhlailua kirpputoreilla :D Luulisin.
Hyvin olet saanut pantua sanoiksi asiaa, jota olen viime aikoina itsekin pohtinut. Olen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tässä runsaamminkin, ja on herännyt tunteita!
ReplyDeleteEtenkin yhdessä kirjassa, jossa agendana oli raivata oma koti, oltiin sitä tavaraa koko ajan lahjoittamassa kavereille ja sukulaisille. No, myös hyväntekeväisyyteen ja kirppareille, mutta erityisesti tuo muille tunkemisen ajatus alkoi riepoa. Kiva meininki laittaa vahinko kiertämään!
Voisin tästä kirjoitella omaan blogiin kokonaisen tarinan, jos vaan ikinä saisin ajatukseni luettavaan järjestykseen.
Ja musta tuntuu, että sä tulit ja tässä kommentissa tiivistit sen kaiken, mitä yritin kovasti sanoa - enkä onnistunut :D
DeleteJa kirjoita, kirjoita, olin niin ilahtunut sun blogista ja tiedän, että sulla on tästä kuitenkin paljon fiksua sanottavaa!